Sivut

14.12.14

Lujaa okseria päin

Kisattiin 13.12 Vantaalla Markku Kaukisen radoilla. Ekana videolla vika rata. Hyllyttäessä aika alussa, sain loistavan ajatuksen vedättää piskiä. Huoh, olis voinut jättää ajatuksen asteelle... Joskus ahdistanut, kun aina tuntuu näkyvän koirasta vaan perskarvat. Nyt olis tilaisuus näyttää sille, miltä se tuntuu... Keinulla etumatkaa mun hyväks oli ihan kivasti. Ansa tais luulla keinua puomiks, oli sen näköinen askel keinun päässä. En edes vilkaissut taakse, ruma todellisuus paljastui videolla, hups. Munhan on ollut tarkoitus himmata keinulla, jotta Ansa sen malttais rauhassa suorittaa.  Kisoissa ekalla radalla lukitsi keinun jälkeen putken ja ajattelin sen nyt menevän myös sinne ilman suurempia ponnisteluja, ei irronnut! No mun liike sivuun oli sangen voimakas. Hyvä tietää, että kyllä tää käännöstreeni alkaa tuottaa tulosta :-) Muutama näpsäkkä käännöskin saatiin puserrettua. Puomilla malttoi odottaa vapautuskäskyä, kun oli päässyt kainalokyydillä pois ekalta radalta vapautettuaan itsensä sieltä puomin päästä. 

Videon tokalla radalla hyllytys tapahtui A:n jälkeen. Päällejuoksulla oli tarkoitus vetää Ansa oikeeseen putkeen. Joskus vastaavissa tilanteissa Ansa on tullut esteen ohi. Ajattelin himmata vauhtia, jotta se suorittais esteenkin. Nyt se käänsi sen tiukemmin mua kohti ja lukitsi väärän putken. Ajattelu ei selkeästikään ole mun vahvin puoli. Keinulla himmasin, mutta olis saanut malttaa odottaa hiukan kauemmin. Puomin juoksi hienosti kontaktin kautta. Korvien asennosta voin päätellä sen tiedostaneen asian :-D Houkuttelis ajatus juoksupuomista...

Videon vika rata oli loistavaa meiltä.  Ansa pamautti itsensä lujaa okseriin. Mietin keskeyttäväni ja antavani sen hypätä yhden esteen. Toinen jatkoi kun mitään ei olisikaan tapahtunut, joten hipsuttelin perässä. Ulkona tunnustelin koiran ja tsekattiin liikkumista, ei ongelmia. Onneksi hieronta on pian. Rata tuntui helpolta, aivan liian sujuvalta eikä missään tarvinnut hurjasti nähdä vaivaa. Ajattelin meidän olevan hitaita, mutta etenemä oli 4,6m/s ja Ville Liukalle jäätiin alle sekka. Jos okseri olis ollut normisuoritus niin mitä olis ollutkaan lopputulos... Vapiskaa agilityvaliot ja maajoukkue-edustajat, sm-kisaajista puhumattakaan...

Tässä se Kisavideo  olkaa hyvä.

2.12.14

Lähellä, mutta niin kaukana

Onhan tässä kisattu, mutta blogiin viitsi jatkuvasti päivittää hylättyjä ratoja. Eikä nytkään kannata nuolasta. Jari Suomalaisen radoilta 10vp ja 5vp. Joskus aiemmin kisannut tyypin radoilla ja todennut ne sangen helpoiksi hyllyttää. Meidän saapuessa Lohjalle oli maksit vauhdissa ja totesin, että inhimillisempiä ratoja kuin muistinkaan.

Ekalla radalla tippu neljännen esteen rima, vitonen vielä kaupanpäälle kepeiltä. Alkuun heitettiin ihan kelpo merkkaus. Kyykyttääkseen keski-ikäistä ohjaajaa oli Suomalainen tehnyt kepeille menen ahtaaksi. Siihen väliin ei mahtunut mun arse ja liukas sheltti. Sheltti väisti kakkosväliin. Muuten ihan näpsäkkää menoa. Keinullakin maltoin himmata ja tukea Ansaa tyylipuhtaaseen suorittamiseen. Aika pro oli myös hyppy ennen keinua, siinä sain hyvin Ansan pysymään hyppysissä. Omaa erinomaisuutta tukee myös uskallus lähettää koira suht kaukaa takaakiertoon ja liikkuva valssi ennen putkea. Ainekset kunnon pyllähdykseen oli tarjolla, mutta jalat kantoi eikä pää tuntenut pelkoa. Puomillakin muistettiin vetää henkeä. Huolimatta keppisähläyksestä aika reilu 7 sekkaa alle ihanteen. 

eka rata videoituna kasvattajan toimesta.

Toisella radalla sertin kuva kiilsi kasvattajan silmissä keinulle asti. Tarkkasilmäinen tuomari rankaisi vitosella videonkin perusteella ihan aiheellisesti. Pienen itsetutkiskelun jälkeen agilitystä ja radasta alkoi nähdä taas valoisia puolia huomion kiinnittyessä nopeimpaan aikaan. 




Vika hyppäri osoitti elämän raadollisuuden. Ansa sai hiukan liikaa etumatkaa ja hetken mietin kumpi meistä ohjaa tätä rataa. Pään selkiydyttyä löysin aidasta aukon ja poistuttiin takavasemmalle.

Eilen olikin Sepon yksäri ja taas repullinen painavaa asiaa mietittäväksi ja treenattavaksi. Sitä ennen pari lepopäivää Ansan hieronnan takia.



26.10.14

Rakkaudesta niisto - sokkariin



Ekalla radalla hirvitti jo alku. Niin paljon treenattu A:ta ja nyt se oli tuossa ihan tyrkyllä ansan ominaisuudessa. Pähkäilyn jälkeen päätin vekata ja pitää hampaat irvessä koiran hallussa. Olis kannattanut pitää tiukasti hallussa myös A:n jälkeen. Valssi levis ja väärään suuntaan, käsi vielä nousi ohjaamaan suoraan edessä olevalle hypylle. Kepeiltä yks jäi suorittamatta, hups. Keinulla (Hollannin lahja agilitylle) tuomarin käsi nousi kovin herkästi. Tehtiin harvinaisen hyvä ja maltillinen kokonaisratkaisu. Vika hyppy ennen puomia olis pitänyt ohjata tiukemmin, jonka myötä Ansa  olis laskeutunut jatkoa ajatellen oikeampaan kohtaan. Kädestä palkkausta siis lisää ja hypylle kokoamisen opettelua.  Puomilla jättäydyin taakse ja hyväksyin huonon puomin. Tulevaisuutta ajatellen olis ollut hyvä huomauttaa Ansalle asiasta. Nyt odotettavissa puomilta karkailuja. Rangaistuksena määräsin itseni punnertamaan, paljon. Rimakin tippui lopussa, olisinkohan ollut tiellä.

Harmillisesti hyppäri päätyi videolle. Suosittelen jättämistä välistä. Tässä se nyt kuitenkin tönöttää: hyppäri Videon on tarkotus on näyttää, että joskus radalta on viisain tulla pois! Ainoo hyvä tässä oli niisto-sokkarissa onnistuminen. Aina oon inhonnut koko muuvia, en enää niin paljon. Neljäntenä esteenä oli kepit, oikein ohjasin tuonne hypylle. Siihen sortui kyllä moni muukin. Valssit pitää saada terävemmiksi, turhan herkästi venyy ja Ansa pääsee kaarrattamaan liian kauas. Rataantutustuessa ehdottomana oli pariin kohtaan putkijarru. Videossa en näe yhtäkään.

Kasvattajalle oli avauduttu Ansa kyvystä irrota. Olen huomannut asian itsekin. Vikaa rataa ei ole videolla, mutta hyvä fiilis jäi. Alun muuvit meni pyllylleen. Vaikee ohjata, jos seisoo kantapäillään. Hykerryttävää mielihyvän tunnetta sain onnistuttuani pitämään koiran hanskassa kohdassa, jonka aiemmin olisin luokitellut kohdaksi "varma hyllytyspaikka". Jopa kepeille vienti päällejuoksuna onnistui. Ansa vaan päätti tulla kesken keppien pois, kun noteerasi ohjaajan rynnivän perässä.


17.10.14

Lujaa ja korkeelta




Tiivistetty kisarapotti: hyllytetty on komeesti ja korkeelta. Nollatkin ihan hilkulla, mutta ehkä ens kerralla. Hyvän mielen hyllyjä rakkaudesta liikuntaan ja yhdessä tekemiseen. Minkäs teet kun tuli opetettua koira estehakuiseksi, irtoovaksi ja ohjauksen ollessa vähän sinnepäin, sitä saa mitä tilaa...

Treenikalenteri pääpainot ovat olleet keinun parantamisessa ja valssissa. Jep, kolmasluokassa kisaavan koiran perussettiä ;-)

Keinulla ei kisoissa ole vitosia juurikaan rapsahtanut. Viimeisissä Tuulian ja Sepon treeneissä lennettiin lujaa ja korkeelta. Pitäis jokaisessa treenissä palkata keinulla taakse. Voi muuten alkaa kisoissa niitä vitosia rapsahteleen, mutta olis niin kivaa päästä radalla eteenpäin... Omissa treeneissä naksuttimen kanssa yritän saada Ansan niiaan keinun päässä. Tavotteena olis suoritus, jossa Ansa menee keinun päähän täysillä ja joustaa takajaloilla lähtien liikkeelle vasta keinun ollessa alhaalla.

Valssissa Ansa menee hypyn täysillä, ei kokoa itseään ennen ponnistusta ja kääntyy vasta hypyn jälkeen. Tuskin koskaan saan opetettua sitä valssissa nuolemaan siivekkeitä, eikä tarttekaan ainakaan vauhdin kustannuksella. Mutta pientä säätöä... Sepon treeneissä tuota kuvattiin ja tutkittiin hidastuksella. Hassusti nakkas takapäätään laskeutuessaan hypyn jälkeen. Varalta tehostetaan Ansan jumppaa, syvät lihakset vahvoiksi! Hierojakin tilattu - koiralle.

A:sta yritin rakentaa ongelmaa. Jatkossa ehkä hyvä katsoa useampi treeni tai suoritus, jonka jälkeen voi panikoitua. Mielestäni omissa treeneissä (kerran) loikka alkoi kontaktialueen yläosassa. Onneksi video paljasti, että Ansa nakuttaa ku kone neljällä loikalla.






Uudet hyllytyskengät

17.9.14

Opetampas sen kääntymään...





Sepon treeneissä pohdittiin viimeksi Ansan laiskuutta, siis kääntymisen suhteen. Sehän mielellään räiskii radalla, komeesti kylläkin. Sen ponnistus hypylle lähtee kaukaa ja loikalle kertyy pituutta maksikoirien verran. Siitä palkitsevinta on hypätä ja mieluusti aina eteenpäin. Nyt on hyvä hetki opettaa Ansa tykkäämään kääntymisestä. Helppoo ;-)

Suunnitelmana on palkata sitä kädestä sen tullessa ohjaaja kohti. Samalla pitäis saada se kokoamaan itseään paremmin enne hyppyä, jolloin kääntyminen on mahdollista. Valssia tehdessä nakkaan Ansalle lelun jo esteen eteen, jolloin se häkeltyy tilanteesta ja kokoaan itseään. Hyppää yleensä esteen kuitenkin, mutta hakee palkan sen jälkeen. Tänään treenattiin mm puolivalssia ja palkkasin sitä käteen. Oli vaikeeta itsellenkin, kun vuosia nakannut lelua vaan pois päin itsestäni.

Läksyksi tuli myös tehdä puoliympyrää, jossa estee lähellä toisiaan ja rimat matalalla. Siinä Ansa joutuu miettimään ponnistamistaan eikä pääsee kaahottamaan. Superpalkkaa kun menee mahdollisimman lähellä ringin keskustaa. Pitää palkata namilla, kun lelut nostaa virettä liikaa.

Vaikka tänään ei treeneissä kauan mennyt eikä vauhti huimannut päätä oli koiruus sangen väsynyt kotiin päästessään. Nukkui toista tuntia sylissä ja katseli kulmien alta Hengenvaarallista saalista.

23.8.14

Kisailua

Kisat Kirkkonummella takana, tulostaso oli tuttua hyllylinjaa. Mutta joskus se suurin kisa käydään itseään vastaan.

Kepeillä tunaroitiin liian paljon. Veikkaan vian löytyvän hyvin läheltä. Tänään odottaminen ja sitten kiihdyttäminen oli mulle liian vaikeaa. Epätoivoinen spurttaaminen oli herkkikselle (Ansalle ) liikaa ja tuli kesken kepeiltä pois tai jätti kepit kesken. Ekalta radalta poistuttiin loppupuolella pois, meno meni kaoottiseksi ja viisainta oli poistua takavasemmalle. Tokarata oli kumma putkelle irtoamista ja keppisähläystä lukuunottamatta kivaa tekemistä. 

Onnistuttiin jo tuttuun tapaan lähdöissä, juoksari A:lla ja puomin kontaktilla. Keinukin meni nätitsti. Kenties takapalkka keinulla alkaa pokkuhiljaa näkyä. 

Ei ku kohti uusia kisoja. Groban pääsi kisavideon tilalle :-)



24.6.14

Päivä kuvina


Siinäpä se nyt on, yks juhannuspäivä kollaasina. Kuvissa pönöttävät myös Jäbä ja Aksu.

7.6.14

Itäsaksalainen ja muita luovia ratkaisuja

Taas kisattiin, jossain Helsingissä Esa Muotkan radoilla. Huiput maisemat. Vieressä frisbeegolfrata, jokin sortin pyöräilyrata, lentokeneita (pieniä) lensi tasaisesti yli ja yks helikopterikin bongattiin sekä poppi raikas. Kaikesta ison kaupungin ihmeistä huolimatta kyettiin hyllyttään kaikilla kolmella radalla. Huisii...


Ekalla radalla tein tyylipuhtaan pakkovalssin kakkosella ja sitten yliohjasin väärään putkenpäähän. Sattuuhan sitä peremmissakin karkeloissa. Puomilla sovittu 2on2off ja matka jatkui onegelmitta 13. asti. Siellä olis klassisesti pitänyt hetki odottaa, malttamattomana jätin ohjaamatta 13. ja mentiin suoraan putkeen. A juostiin läpi ja ilman ongelmia maaliin asti.


Kakkosradalla esteellä 2. annoin koiralle lähtöluvan enkä yhtään enää muistanut, minne piti mennä. Oman nimen, vuoden ja presidentin olisin kyllä osannut sanoa, kynänkin olisin tunnistanut ja osannut kulmat piirtää oikein (MMSE olis mennyt täysin pistein läpi). Ansa onneksi muisti ekan radan alun ja meni sen mukaisesti. Sen tullessa putkesta olin jo hahmottanut olevani agilitykisoissa ja mentiin hillitysti ja hallitusti pikkuhiljaa muistiin palautuneen radan mukaan. Keppien sijasta Ansa, jostain ohjauksellisesta syystä tai sen puutteesta, haki hypyn ensin. Tää täytyy omissa treeneissä rakentaa ja miettiä, kuinka se olisi kannattanut hoitaa. Pelkäsin kakkosväliin ajatumista ja ajauduin sen pelossa liian lähelle hyppyä. Nopsampi jalkainen olis voinut kuvitella ehtivänsä persjättöön putken jälkeen. Harkitsin sitä, kunnes muistin olevani taajamajuna.


Nykyään, kun vahvuuksiini ohjaajana kuuluu pakkovalssin lisäksi takaakierto-valssi, oli jo vaikeuksia valita kaikista oivista vaihtoehdoista radan aloitus. Päädyin takaakierto-valssiin onnistuen siinä ABC:n noútopöydän arvoisesti. Rallatellen mentiin kepeille asti. Päädyin taajamajuna- ajatuksella viemään kepeille renkaan ja pituuden vasenta puolta ja tekemään koiran ollessa kepeillä takaleikkauksen. Treeneissä onnistunut, mutta kisoissa todennäköisesti ajotusongelmaa ja singahti sieltä pois. Harmitti hetken... Korjasin ja suunntelman mukaan keppien ja putken välistä 12, jolle suunnittelin saksalaisen. Muuttui radalla itäsaksalaiseksi, jossa koira tulee suorasta putkesta ohjaajan jalkojen välistä. Sitten hypitään paikoillaan yrittäen olla hyppimittä koiran päällä. Saa käyttää mut ei oo pakko.

Treenilistalle lisätty keppikulmat ja keppien jatkaminen loppuun vaikka ohjaaja jää taakse. Etupalkkaa tiedossa...

Mahat pullollaan oli hyvä Nollattaren kans miettiä, kuinka saadaan myös mulle nollia lisää. Pari luovaa ajatusta jäi mieleen:

  • pokaalit ja palkinnot voi ostaa itse kotiin viemiseksi ja somettamista varten
  • ulkomailta voi tilata väärennettyjä dokumentteja esim valmiiksi täytettyjä kilpailukirjoja
  • Nollattaren mies voi hakkeroitua SAGI:n ja Kennelliiton sivuille ja laatia sinne pitkät rivit nollaratoja, mieluusti voitokkaita
Kisat omistettu Ranskatteren alle liiskaanutuneelle pikkulinnulle. Toivon hartaasti, ettei hiiriperhe menehtynyt omenan kotaa havitellessaan.

29.5.14

Pu(u)man paluu

Rohkeesti päätin lähtee testaan Miia Laamasen ratoja Vantaalle. Luvassa sadekeliä, joka osattautu jatkuvaksi tihkuksi ja koleaksi sääksi. Kengät oli märät parin minsan talsimisen jälkeen eikä vuosisatoja palveleet Puman pökät paljon lämmittäneet.

Ekalta radalta tuttuun tapaan HYL. Melkein tuntui olo voittajalta, kun palaute kisakavereilta lämmittää vieläkin mieltä. En ole kuulemma liikkunut aiemmin noin hyvin, mä olin jopa juossut. Hienoo oli onnistut puomi ja hyvin juostu A. Ei paha rata, lopun "väistele koiraa" kohtaa lukuunottamatta.

Tokalta radalta tuli nolla, sija 11/35. Ei mieltä ylentävää ja kotimatkan pohdin ollako vai eikö olla tyytyväinen. Aikaa palo runsaasti, kun persjätön jätin liian myöhään ja se valutti Ansan liian pitkälle (se olis leijeröinyt), sain stopattua vauhdin ja kiepautettua takas hyppäämään esteen oikeaan suuntaan. Mutta me tehtiin onnistunut pakkovalssi alussa. Jennan ohjeet muistissa potkasin koiran esteen yli.

SM-nollia on ehtinyt kertyä kuusi, tuplanolla olis tarvittu vielä. Läheltä liipas, mutta unohdin ilmota itseni sunnuntain kisoihin, sieltä Lohjalta se olis varmasti tullut. Tuleville SM-kisaajille Miia Laamasen terveiset, harjotelkaa nelivitosia hyppyjä ja kontaktitkin olis syytä olla kunnossa. Vauhtia kannattaa olla myös, Laamanen näyttää tykkäävän pienistä ihanneajoista. Radat kuitenkin tehtävissä, mäkin onnistuin yhdessä :-) Nyt etsinnässä uudet kisahousut. Talviset juoksutrikoot liian kuumat, shortseissa palelee.

Kisaeväät


26.5.14

Hetken luulin olevani hyvä


Käytiin viime viikolla Sepon yksärillä tsekkaamassa juoksarien tilanne. Lyhkäsesti oon vaan niin hyvä opettamaan. Harvoin kuulemma näkeen näin hyvin opetettua, innokasta ja lennokasta juoksaria A:lla. Hommaan lisätään vielä konemaisen tasainen rytmi, vauhti ja askelmerkit. Rakkaat sukulaiset palauttavat nopsaan maanpinnalle kommenteillaan: "Ilmankos tulee niin tasaista tulosta". 




Kuva ei liity lainkaan agilityyn vain puhtaaseen helpotuksen tunteeseen. Uskaltauduin tsekkaamaan viikonlopun Tallinnan reissun ajalta tilitapahtumat. Mä en tuhlannut niin paljon ku pelkäsin. Hiukan myös harmittaa... Jokun purnukan olis vielä voinut ostaa. Kuopus osaa myös shoppailun taidon. Hankki mm lukulasit ja pinkit peilipilottilasit sekä karvalakin +32 kesäisessä säässä. Pelasivat välillä myös säbää.

18.5.14

Tasaisen varmaa suorittamista

 Käytiin juhlimisen ohessa (molempien lasten synttärit on toukokuussa) Kirkkonummella kisaamassa. Tuomarina oli Arto Laitinen, mukavia ja vauhdikkaita ratoja höystettynä parilla kikka kolmosella.  Otettiin kolme hyllyä, tasaista ja varmaa tulostasoa...

Ekalla radalla kiltisti lähtölupaa odottava sheltti tyttö, mee laik. Keinun meni täysillä päähän, odotti pamauksen ja jatkoi ohjauksen suuntaan. Puomin teki nätisti 2on2off. Muuvit meni kohdilleen yhtä estettä lukuunottamatta. Annoin valita, kumman haluaa tehdä muurin vai A:n. Valitsi muurin. Ehdottomasti hyvänmielen rata, sujuvaa ja suunnitelman mukaista menoa muurista huolimatta.

Tokalla radalla sama enkelimäinen odottelija lähdössä ja hyvä puomi. Kepeille tyylikkään valssin kautta, jonka jälkeen ysikympin kulmassa hyppy ja putki. Putkeen piti mennä kauempaan päähän. Olin suunnitellut törkkääväni esteen taakse ja valssilla pyöräyttäväni oikeaan putken päähän, plokaten sen putken ekan suun. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä tein persjätön, joka oikein antoi valinnan vapauden estehakuisella koiralle. Haluathan, oi haluathan mennä tuohon kuonosi päässä olevaan putkeen, haluathan.... Mistä näitä ideoita tulee? Niin pro rata ja sitten alan kehitteleen... Vielä alkupään starttaaja teki samalla muuvilla ja samaan rööriin meni. Siinä itsetyytyväisyyttä uhkuen ajattelin, että sinnepä ohjasit. Osu taas omaan nilkkaan. A:n meni komeesti juosten läpi. Päätin kappaleen positiiviseen, jää hyvä mieli ja vire...

Vikalle radalle menin itsetuntoa uhkuen. Hyvä suunnitelma ja kaks hyvää hyllyä alla. Nyt tehdään ehjä ja hyvä rata. Huoh... Kolmos esteellä ymmärsin, että mun tehtävä on vaan unohtaa tää rata mahdollisimman nopeesti. Jostain käsittämättömästä syystä olivat lappuun kirjoittaneet punakynällä ihan väärä rata...


juhlapöytä katettu

ihan itse tein

kun yhdelsän poikaa on istunut hetken pöydässä

kesä



1.5.14

Yrittänyttä ei laiteta

Vapun kunniaksi, koleassa kelissä ja vesisateessa oli tarjolla kolme Anne Saviojan tuomaroimaa rataa. Sain kolme hyllyä, muiskis sille.

Päivän onnistumiset ja positiiviset asiat:
  • 2/3 kepeille viennistä onnistui
  • startit pysyi paikallaan
  • A:t mentiin juosten läpi
  • tokaradan puomin meni alas asti vaikka sijoituin taakse radan jatkon kannalta
  • onnistunut pakkovalssi
  • päällejuoksut pro meninkiä
  • kolmannen radan puomin juoksi läpi, otin kainaloon
  • keinu onnistui
  • sai kisata
  • tavattiin Ansan mummo
  • hylly-kori, josta hyllyttäjät sai karkkia ja koiralle lihatikkua (ps mulle tuotiin ylimääräisiä kun olin niin nälkiintyneen näköinen)

treenattava:

  • kontakti-putki erottelua
  • takaakiertoa ansa-esteen kera
Seuraavan kerran parin viikon kuluttua Kirkkonummella.



27.4.14

Juoksari vaiheessa ja pari muuta epäkohtaa




Kisattiin eilen Lohjan uudessa hallissa, lisätty suosikkihallien listalle. Lyhyt ajomatka plussaa, ainoa miinus bajamajassa pörisseestä kärpäsestä. Erityismainia käsidesistä ja puhdistuspyyhkeistä, tykkäsin superisti. Neljä rataa mahdollisuutena osoittaa osaamistaan. Me näytettiin Henri Luomalalle ja Johanna Nybergille sarjalla hyl - 5vp - hyl - hyl.

Ekan radalla esteiden väli oli liian kapee meille, väärin ajoitettu puolivalssi ei kääntänyt toiveista huolimatta kiituria tiukasti vaan este hypättiin kaupunginjohtajan silmien alla väärästä suunnasta. Kepeillä ahnehdin liikaa ja vein kakkosväliin.

Tokalla radalla kaikki muu rullas, mutta kepit taas kakkosväliin. Huoh x 100. Olis ihan hetki pitänyt malttaa.

Kolmos radalla hekumoin etukäteen mahdollisuutta treenata kontakteja ja juoksaria. Esteellä kaks vilkaisin A:ta (joka este nro 3) ennen lähtöluvan antamista ja näin silmäkulmassa jokun vaalean harvakarvaisen luisevan pefan. Ansa perkele! Varmaan juoksarien opettelu ja mahdollisuus etupalkasta herätti nälkäisen sheltin saalisvietin ja sinne meni. Hyppi omaksi ilokseen pari estettä ja mä kädet ojossa, lievässä etukenossa metsästin koiraa. Saatuani koiran kainaloon ja hetken irvisteltyämme hymyn tapaista tuomarille luikittiin sivuovesta ulos.

Nelosradalla homma uppos muutaman esteen suoran jälkeiseen pussi-hyppy viritelmään. Este aika suorassa linjassa edessä, pienellä törkkäyksellä olis sen varmasti hypännyt, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä hyppäs takaakiertona. No edessä häämötti puomi. Alun A mentiin tyylikkäästi juoksarilla, neljällä loikalla ihan oppikirjan mukaan. No Ansa toiveikkaana veti puomin juoksarina vaikka sen treeneissä on viimeaikoinakin tehnyt pysäytyksenä. Nou hätä, mä muistin että jotain pitää tehdä. Ja hihkasin iloisesti tuomariile, että tehdään uusiksi. Puolivälissä puomia muistin, että sehän piti viedä kainalossa pois. Tänks te loort, se pysähty.

Vappuna kisataan taas - voitosta!

Alla kooste juoksaritreenistä, kun kisavideoita ei ole kuvausjoukkojen jättäessä uppoavan laivan ajat sitten, tirskis ja turaus!




13.4.14

Vitonenkin on tulos, kai

Huh heijaa, kivassa keväisessä vesisateessa Kirkkonummella. Se tunne kun vesisateessa "lämpätessä" ja hallissa pomppiessa omaa vuoroa odotellessa. alat kaikesta huolimatta miettimään sohvaa, villasukkia ja "Jälkiä jättämättä" sarjaa varteenotettavana vaihtoehtona viettää vapaa-aikaa. Pohjalla epävarmuus kontakteista. Nyt opettelussa A:lle juoksari ja puomilla pysäytys, ja myös kisatilanteessa. A:n ajattelin mennä radoilla varmistellen, puomin pysäyttää ja virheestä ulos. Keinulla pyrkimys estää lentokeinu ja kiinnittää huomio takatassuihin, kun ne ovat keinulla alasmenossa niin kaikki ok.

Videoilta paljastuu karu tilanne lähdöissä. Koira on umpikiero. Kun katson eteenpäin tää tekee lähtöä ja siirtyy eteenpäin. Mun katsoessa koiraa, se pistää perseen kenttään. Ja mä fiilistelin tyytyväisenä onnistuneita lähtöjä. A:t mentiin juosten läpi. Keinut oli ok ja puomilla odotti rata-käskyä. Aika outoo, pelottavaa ja huolestuttavaa. Olin varma, että pääsisin ainakin kerran näyttään kaapin paikan...

Ekalla radalla hylly tuli jo alkumetreillä. Ansa katse kävi jo kepeillä, sen linja oli suoraan sinne. Veikkaan mun takaleikkaukseen siirtymisen vieneen sen huomion viressä olevaan putkeen ja tekeekin sinne terävän mutkan. Keppien jälkeisellä hypyllä olis kannattanut tehdä liikkuva valssi, toi putki oli niin imevästi tuossa. Toiseksi viimeisestä putkesta tulikin reipaasti ulos ja itse sunnuntailenkkeilin, tuloksena pieni törmays. 

Tokalla radalla mun inhokki pakkovalssi alkuun ja vielä tuolta tympeämmältä puolelta. Selvisin hengissä...  Putkien jälkeen valssi, jonka harvinaista kyllä aloitin liian aikaisin. Tuo vastakkaisen käden käyttö siinä on vielä hakusessa. Muurin jälkeen avaruuteen oli kadonnut mun vedenpitävä suunnitelma. Ansa otti vauhtia putken kautta. Ulkokentällä nyt testattava tuon kohdan tekeminen. Lopun niistosokkari meni juuri kuten pelkäsin. Pitäis malttaa odottaa kaveri mukaan.

Vika rata oli niin meidän. Kepit pelotti jo etukäteen. sellanen vienti, että helposti ryssin tuollaiset (no mitäpä en...). Tuomarille mainitsin asiasta rataan tutustuessa, tämä vaan hihitteli. Mutta mepäs selvittiin. Tuo kielto tuli kohdasta, jossa muistutin itseäni rataantutustumisessa. Myös tuo este!!! Ja radalla näin vain putken. Hieno puomi, mä maltoin fiilistellä ja kehua. 

Kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Treenit jatkuu ja elämä siinä ohessa :-)

10.4.14

Elämää suurempia päätöksiä


Pähkäilyn ja Savikon yksärin jälkeen päätökset on vihdoin tehty. Näillä mennään! Kisataankiin viikonloppuna. Pyhänä päätöksenä pitää kontakti puomilla tai ulos, keinulla pientä varmistelua ja A:n saa juosta läpi. Olen suht lähellä ja pyrin sillä estämään törkeet loikat. Nyt ei voi vielä vaatia puhdasta suoristusta.

Keinu:

-parempi juosta päähän, ei hidastusta kontaktialueen alussa
-lentokeinu -> koira kainalossa iloisesti paussille/kisakentältä ulos


Kepit:

-etupalkkaa - > saadaan vauhtia, kun koira alkaa pitää päätään alempana


Puomi:

-pysytään 2on2offissa
-etupalkalla ja omalla kannustamisella/motivoinnilla saamaan himpun verran lisää vauhtia ja terävyyttä
-etupalkkaa!!!
-virheen sattuessa iloisesti koira kainalossa ulos

A:

-opetellaan juoksarit
-opetetaan menemään/juoksemaan kehikkoon naksutinta käyttäen
-etupalkka, jotta saadaan katse kiinnittymään eteen (koiran ei tartte kysellä)
-kehikkoon mennään suoraan ja sieltä tullaan suoraan ulos (ei sivujen kautta)
-varioidaan omaa sijaintia pikkuhiljaa
-kepillä opetetaan koira jatkamaan kehikosta ulos eteenpän (kiertää kepin ennen ohjaajan luokse tuloa)
-lisätään hypyt ennen ja jälkeen kehikon
-siirretään kehikko A:lle nostaen pikkuisen alareunaa. Helpottaa koiran hahmottamista.
-madalletaan A:ta
-käytetään pumpperia auttamaan koiraa löytämään nopeimman rytmin (Ansalla neljä loikkaa)
-etupalkkaa ja avustajaa käytetään
-naksautus kun takajalat kehikossa


Huokailu voi alkaa :-D
  


6.4.14

Vielä(kö) valssitkin uusiksi?

Tänään treenattiin Jenna Caloanderin johdolla Vantaalla. Onneksi olin saanut ennakkovarotusta, että bajamajat ovat vaihtaneet paikkaa. Oleellista olis ollut kertoa, että astetta viileempiä myös.

Treenattavaksi saatiin pakkovalssimörön selätys. Varsinkin lähdöissä se on ollut meille iso ja aiheellinen pelon aihe. Jotenkin paikalle kävellessä mietin, miten tää nyt TAAS tyritään. Nyt iskostettava päähän, että niiaus/merkkaus on tehtävä hyvissä ajoin. Tällä radalla jo Ansan ollessa ykkös esteen riman päällä. Herkästi lähden kiirehtimään ja unohdan ohjata suorittamaan sen hypyn. Nyt auttoi kun kuvittelin potkaisevani Ansan esteen yli.

Toisena oli treenattavana tuli  valssit. Ne tahtoo meille heikosta ohjauksesta huolimatta tai sen ansiota levitä, olla laajoja ja kaarrattavia. Nyt valssi alkaisikin vastakkaisella kädellä ja jalalla ohjaten, jolloin rintamasuunta kääntyy jatkoa kohden, muuten valssi jatkuu kuten ennekin. Tavallaan kolmen askeleen valssista tuleekin vain kaks. Ansa kääntyi tosi tiukasti tuolla. Mee laik :-)

Puheltiin vähän kontakteista ja juoksarien tuomisesta rinnalle. Jenna suosittelee kyllä puomille pysäytystä, mutta A:lle juoksaria. Koiran etuosan rasituskin vähenee siinä oleellisesti.

Sylkkärissä ja backlapissa ollaan vaan tosi hyviä. Vaatimattomasti!

Koska viikonloppuna on reipas. On tullut siivottua piha, pestyä ikkunat, nostettu punttia, juostu ja aksailtu on aiheellista palkata itsensä mättöburgerilla ja ben&jerry jäätelöllä. Röyh.


29.3.14

Kadoksissa selkeys ja johdonmukaisuus

Olin keskiviikkona Savikon treeneissä. Muuten ok, mutta kontakteilta saatiin palautetta ja ihmettelyä. Varsinkin A:lla Ansa hidasteli ylösmenossa ja multa puuttuu selkeys siitä, mitä vaadin (ai multa vai?). Jos aikoo yhdistää juoksarit ja 2on2offin pitäs koiran jo tietää ennen esteelle menoa, mitä siltä vaaditaan. Itse olen käyttänyt käskyä "odota" pysäytyksellä, mutta se ei todellakaan ole tullut ennen estettä. Ansa ei hypännyt A:n harjan yli, joka olis Sepon mukaan nopein tapa hoitaa este. Pumpperilla sais sen oppimaan lihasmuistiin oikean tavan suorittaa este.

Nyt pitäs miettiä voiko Ansa oppia molemmat tavat? Oppinko itse infoamaan ajoissa kumpaa vaadin? Jos ottan pysäytykset niin menettääkö siinä sekuntteja muille? Pysäytyksessä vauhdin kiihdyttäminen lähtee nollasta, kun juoksarilla tassut liikkuu kokoajan. Entä ne kerrat, kun olis tosi kätsyä koiran odottaa? Ansalla kuitenkin suht. pitkä askel medikoiraksi, alastuloon saa helposti komeen loikan.

Mielenkiintoista oli havaita, että treeneissä ei tullut yhtään kontaktivirhettä. Se jää 2on2offiin hienosti. Kisoissa jommankumman tai molempien vire on sitä luokkaa, että pikkuasiat saattaa unohtua ;-) Odottelen tässä viisaampien luvattuja neuvoja ja teen sitten valinnan kontaktien suhteen. Tällähetkellä vaakakuppi painuu pysäytysten puolelle ja sen mukaan mennään treeneissä.




23.3.14

"Vain voitot lasketaan"

Eilen kisattiin Ojangossa Sari Minkkisen radoilla. Pitkästä aikaa saatiin merkintä kisakirjaan. Tykkäsin tuomarin radoista. Eteneviä ja koiralle turvallisia suorittaa, ohjaajan piti osata parissa kohtaa ohjata.

Lähtö kotoa sisälsi draamaa. Iltakisat ja fiksuna hoksasin, että pitkiävaloja saatetaan tarvita. Soitto miehelle, joka ensin katsoi aiheelliseksi ihmetellä ajankohtaa, jossa asia tulee mieleen. Mainitsi mukana olevasta kisakaverista, joka  hänen käsittääkseen lukutaitoinen ja tiiliskiven paksuinen ohjekirja löytyy auton lokerosta. Tän jälkeen alkoi neuvoa, mutta se sisälsi liikaa teknistä informaatiota. Kykenin kimittämään vaan:"Enkuulemittään, enkuulemittään..." Soitto rakkaalle sisarelle, joka ei vaivautunut kyseenalaistamaan hätää eikä väheksynyt sitä, ettei kaikki automaattisesti tiedä, mistä ne pitkät saa päälle. Ensin käytiin läpi tilanne, jossa sisko oli kokenut saman tilanteen eikä ollut ketään, jolle soittaa (meillä oli silloin vielä ranskatar). Hyvin lyhyen hetken tunsin syvää katumusta niistä muutamasta, harvasta kerrasta kun olen pikkusiskoa ihan vähän kiusannut.

Alkumatkasta ihmeteltiin myös, sitä kuinka ison lommon peura jättääkään auton puskuriin kontaktitilanteessa =o( Puskuri ei ollut meidän. Säälimme enemmän peuraa tienposkessa.

Nyt ei ole tarjolla videoita eikä ratapiirroksia. Ekalta radalta saatiin se nolla, sija 6 oli riittävä näillä hyllyprosenteilla. Sain pidettyä suunnitelman, ei tarttenut ottaa esiin suunnitelmaa b tai kalastella tai pelastella. Lähtö meni Eerikan ohjeiden mukaan, kontaktit vapautin nopsaan, kun nolla oli hyppysissä. Laskujeni mukaan tein:


  • kaks pakkovalssia
  • kaks jaakotusta
  • yhden liikkuvan valssin
  • yhden päällejuoksun
  • yhden sylkkärin
  • yhden takaakierron 

Aika oli 34.94s (-8,06s), etenemä 4,38m/s. Nopeimmalle hävittiin pari sekunttia, kolmossijaan puolisekunttia. Tosi tyytyväinen silti, osallistujia yli 60.

Tokaradalla yksi este jäi välistä ja siinä meni mahdollisuus tuplanollaan. Tein tälläkin radalla pakkovalssin, jota jäin ihasteleen hiukan liian pitkään ja olin myöhässä seuraavalta esteeltä enkä ehtinyt persjättöön. Meni vähähän pelasteluksi ja Ansa pääsi kaarrattamaan liian paljon. Ihan fiiliksissä, kun perjantaina Tuulian kans käytiin läpi meidän ongelmaa takaakierto-niistossa, joka leviää käsiin. Ongelma oli yllättäen mun säheltämisessä ;-) Kun vaan lähettää takaakiertoon ja malttaa odottaa niistossa niin Ansa kääntyy tiukasti ja hallitusti ja nyt maltoin tehdä sen myös kisoissa. Ja taas lähtö ihan promeininkiä :-)

Vikalla radalla alussa suunnittelin kakkosesteelle pakkovalssia. Muistissa edellisen radan ihastelu ja päätin, että ajoissa pois alta. Nyt sitten liian ajoissa. Ansa oli jo tulossa ohjauksen mukaan taakse, mutta sedasosan liian aikaisin käänsin ja tää lähti korjaan sittenkin esteen suoraan. Huoh, tätä opetteluun seuraavaksi. Loppurata menikin hyvin. Tein päällejuoksun, takaakierto-persjättön (josta tosi ylpee, mä uskalsin ja osasin). Puomilla pysäytin ja kehuin vuolaasti. Tuomaria hymyilytti. Arppa on tuosta paasannut niin paljon, että alkaa pakostakin muistamaan. Keinulla Ansa lensi lujaa ja korkeelle. Tehtiin uudestaa... Ja sehän teki kontaktin sinne hienosti ja taas kehuttiin. Ansa ilme oli näillä kontakteilla näkemisen arvoiden, sen silmät huusi "Jumalauta nainen, me ollaan kisoissa, mitä tää nyt on"!

Viestin kotiin ekalta radalta ja kehkuttelin, vastauksena tuo otsikko.  Kostoksi miestä odottaa kuraisen auton putsaus. Viimeksi epäili meidän huristelleen takaluukku auki ;-)

9.3.14

Maksimisyke 184

ja silti tuloksena kolme hyllyä. Luvut taitaa johtua enemmän turhaumasta...

Koska bloggeri kiukuttelee niin video tuo valkoinen alue tekstin välissä Video   Jos luet jo tätä menit videon ohi . Videot (kasvattaja siis vaivautui paikalle) leikkasin sekoiluihin ja onnistumisiin. Sekoilua on kyllä enemmän. Arppa (Nonnihin ohjaaja) analysoi raastavasti radat, joiden perusteella muutama juttu listalle:


  • ohjaa
  • kerro koiralle ajoissa 
  • hyllyn ollessa varma treenaa kontakteja

Ekassa lähdössä ansa meinas varastaa, ihme kyllä uskoi ja istui alas. Jäin kyllä jälkikäteen miettimään kannattiko. Alkaako taas varastelurumba? Tokassa lähdössä ei meinannut ensin tulla, outoa.  Vika startti meni ohjekirjan mukaan.

FI AVA-HYL


Tää hyllyttäminen alkaa pikkuhiljaa syödä motivaatiota ja toisaalta helpottaa, kun tietää mitä on tulossa. Muistan kun opiskelemaan hakiessa psykologisessa testissä haastattelija kysyi, että saanko aina kaiken haluamani. 19 -vuotiaan itsevarmuudella ja elämänkokemuksella vastasin rehellisesti "kyllä". Tyypin ilme ja hetken hiljaisuus laittoi minut lisäämään, että joskus voi joutua tekemään töitä haluamansa asian eteen. Painotin sanaa joskus. Olisko nyt se hetki?

2.3.14

Onko elämää agilityn ulkopuolella?

On, onneksi ;-) Vietettiin kaks viikkoa Ao Nangilla, Thaimaassa. Loman jälkeen olis alettava taas treenata ja tehdä hyviä ratoja. Korat vietti lomansa Inkoossa . Kun tietää koiriensa olevan hyvissä käsissä on lomalla huoleton fiilis.

Ei sentään koko aikaa altaalla käristelty


Ruokaa :-)





Suuntana Tiikeriluolatemppeli

Munkin hulppea koti

Maisemia huipulta



"Meidän" kiipeilypulju. Upeaa porukkaa!

Kuumilla lähteillä

Näkymä huoneen partsilta





Hyviä ratoja taas 8.3 Vantaalla. Asenna kisoihin otetaan pajalta: "Reippaasti keskari pystyyn ja eteenpäin". Ja Ansan pennut - jo vuoden täyttäneet! Onnea kaikille 7 käppänälle :-)

26.1.14

Jos agility olisi helppoa, sitä kutsuttaisiin tokoksi!

Eli kolmen hyllyn päivä ATT:llä. Huoh. Aamulla koko perhe siirtyi ranskattareen ja suuntas kohti Turkua. Miesväki meni Bouldertehtaalle ja me naiset ATT:lle. Spanieli jätettiin kotiin ;-) Esikoisen kamu kävi viihdyttämässä 10€ korvausta vastaan. Oli käyttänyt pissalla ja leikityttänyt, mutta vapaapäivästä nauttiva spanieli oli löntystellyt ovella ja selkeästi kertonut haluavansa levätä rasittavan ulkoilun jälkeen. Tulee kuulemma toistekin hoitamaan... Tunnelma oli leppoisa kun kassia ja pussukkaa riitti, teiniä olis väsyttänyt ja muu porukka ei selkeästi tiennyt kuinka kisareissuilla toimitaan ja minne kassit sijotetaan. 5km ajalun jälkeen piti pysähtyä tarkistaan lompakko ja kisakirje sekä rokotustodistus. Miehet sekotti mun vuosikausia kestäneet rutiinit... Annoin tästä hiukan palautetta ja käytiin pari muutakin hampaankolossa olevaa asiaa läpi ;-) Sovittin draamasta selvittyä, että otetaan kisa kuka on kauiiten hiljaa. Mies hävis, koska muutaman kilsan hiljaisuuden jälkeen sen oli pakko tunnustaa että SEN LOMPSA JÄI KOTIIN. Mä niin nautin siitä hetkestä ja tulen siihen palaamaan sopivin aasinsilloin seuraavan 40 vuoden ajan. Parisuhde <3


Ekan radan oli suunnitellut Johanna Nyberg. Menin kakkosen ja kolmosen väliin Ansaa vastaan, jalat ja rintamasuunta osotti kepeille. Män sitte putkeen. 4. ja 5. meni kivasti, irtoohan se tollasiin kaarrotuksiin ;-) Lähetys putkeen ja 7. odotteleen. Pitkäks veti, kävi kurkisteleen jo estettä 10. Parempi putkijarru olis voinut auttaa.  8. ja 9. lasten leikkiä, 10:llä tein täyskäännöksen, jolla Ansa kääntyi tosi tiukasti. 12. oli takaakierto. Ohjasin niin reteesti, että kävi 5. esteellä asti takaakiertämässä... 12. olin suunnitellut takaakiertovalssina, mutta kalastelu vei askelmerkit ja tuli hätähinen sylkkäri. Tässä vaiheessa reikäpäällä oli kierrokset kaakossa ja omatoimisesti ja itsenäisesti haki 13. ja putken. Mäkin aloin jo panikoida päästäänkä radalta tyylikkäästi pois ja annoin sen hakea 15. itse ja venailin 16. napaten sen kuonosta. Rallateltiin 17. ja 18 takaakierto-valssi (vai onko se twisti) ja putken vasenta puolta armottomasti myöhässä vikat esteen. Pituus meni parilla kosketuksella ja vika okseri korkeelta ja lujaa.


Toka ja vika rata oli "takaakierto" Esa Muotkan käsialaa. Mutta mepäs osataan nuo takaakierrot nykyään. Kaks ekaa estettä meni hyvin. 2. sivussa seisten ohjasin taakse ja pyöräytin putken sijasta puomille. Oma sijottuminen pielessä. Omalla liikkeellä olis pitänyt saada putkeen, kaikki muutkin meni... Korjailun jälkeen oltiin 4. takaakierto-valssilla putkeen ja 6. täyskäännös ja puomille. Ansalla toimii nuo täyskäännöksen! Kontaktit piti tänään. Putken jälkeen renkaalle ja 10. jaakotus, 11. oikein ajotettu valssi 12. viedessä. 13. heitin kehiin taas jaakotuksen ja tein 14. ja 15. välissä persjätön. Siinä vaiheessa unohdin koiran ja ohjauksen A:lle. Ansa paholainen kiisi vierellä ohittaen A:n kuononsa edessä. Vaikka se irtoaa on sitä ilmeisesti ohjattava kuitenkin... 17. tehtiin periaatesyistä kai väärin päin. Olis pitänyt törkätä se reilusti putken jälkeen mutta jotenpin pehmoilin. Kepeille ajattelin poispäin käännöstä. Ansa meni antamaan suoran ja välittömän palautteen keppien alotuskohdan paikkeilla seisovalle tuomarille. Luulen nähneeni tuskan hikeä ja pelonsekaista katsetta myös tuomarin kasvoilla. Lopulta kepit suoritettua tein päähän valssin ja tulin keinun vasenta puolta huitasin Ansan nuo kaks vikaa hyppyä. 


Ja vikalla tokavikalla esteellä ryssittiin nolla rata. Oppinko koskaan... Aivan upeet takaakiertohässäkät alkuun. 5. ohjasin takaakirtoon ja koira haltuun vastakäännöksellä. Hienosti haki 7. asti, ei tarttenut paljo ohjailla, antoi mennä vaan. 8. mietin pitkään, mielessä kävi pakkovalssi (ei mun mukavuusalueella) ja saksalainen (olis jotenkin hankalasti pitänyt jatkoa ajatellen kiertää estettä). Mietin, mitä Sanna tekis ja  tein Sannat eli pyöräytin siivekkeen ympäri onnistuneesti. Putkeen saatiin taas rillutella.13. takaakierto-valssi ja upeasti haki kepeille asti. Keppien jälkeen päällejuoksun kautta pituuudella ja tyrkkäys putkeen, varuilta putken päähän valssi ja keinulle itse keppien puolella. 21. törkkäsin sitten ohi. Tuossa kohdassa rataa olis kannattanut hetki hengähtää, ottaa koira haltuun ja ohjata SE ESTE. Mutta kivaa oli :-)

Puollustukseksi sanottava, ettei otsikko ole omaa tuotosta vaan jäänyt mieleen jostain blogista.  Radoilla oli paljon hyvää. Onnistuneita pätkiä, tiukkoja käännöksiä mutta myös niitä kaahatuksia ja kaarroksia. Joka ikinen este pitäis ohjata, löytää ne ansat (jotka ei ansoja muilla vaan meille), ei päästää kaaosta valloilleen. Ohjata terävästi, mutta ilman hätiköintiä. Luottaa koiran osaamiseen, jättää se tekemään oikeissa paikoissa työnsä itsenäisesti ja oikeissa kohdissa pitää se tiukasti hallussa. Käskyttää vain harvoissa ja valituissa paikoissa ja luottaa ohjauksen voimaan. Juosta suurin osa radasta mutta muistaa myös ne paikat, joissa kiirettä ei ole. Ohjata myös ne vikat esteet. Maalissa onneksi on Ansa, joka on täynnä omaa erinomaisuuttaan ja varmuutta siitä, että se oli omistajansa mielestä maailman paras kiituri.

19.1.14

Tänään oli päivä...

jona kasvattaja taakka tippui harteilta. Ikuinen hyllyttäjä sai tuloksen, yhden nollan ja toisen vitosen, totuuden nimissä hyllynkin. Mutta mä takerrun tuohon tulokseen ja mulle tulos on nollarata! Aamu ei alkanut hyvin. Puhelimen kans ei olla vielä sinut ja luulin tallettaneeni herätyksen 4.45. Tuttuun tapaan heräsin 4.43 odottamaan kellon soimista. Ei soinut ei... Pipo päähän me menoks. Kaveri kyytiin ja tankille. Syvä huoli valtasi mielen, kun tuttu automaatti ei kelpuuttanut korttia. Pieni käännös ja viereiselle pömpelille. En mää missään muualla osaa tankata, eri pömpelikin nostatti pulssin kattoon.

Ekan Asko Jokisen (tuo yllätysten mies) radan hyllytettiin. Aamutuimaan, kuivakka ruisleipä kitalaessa, kylmästä hytisten ei ole paras lähtökohta startata. Myöhässä olin lähes koko radan ja koira sinkoili. En halua muistella enempää kuin, että keppien jälkeinen päällejuoksu onnistu parin sentin ajan sitten sinkoiltiin taas.

Tokaradalla saatiin nolla vaikka viimeset 7 estettä mietin, että missähän kohtaa tääkin lasahtaa. Kepeillä valinta ei ollut paras mahdollinen, mutta selvittiin ehjin nahoin molemmat. Aika -9,47 alle ihanneajan, etenemä oli 4,3m/s ja sija 7. Kyl parhaat menee lujaa, onneks se paras oli sentään Pilvimarjalainen :-)

Vikalla radalla meni hyvin kepeille asti, jossa ohjasin kakkosväliin. Sinne mentiin mukavan vauhtisuoran jälkeen ja usko tais loppua kesken. Muutoin yks parhaista radoista. Uskalsin tehdä omat suunnitelmat ja luottaa siihen, että tällä koiralla tämä toimii! Lisää tuollaisia ratoja! Kenties ens lauantaina Turus...


Aamuyön kisojen hyvä puoli on, että kotona jo kahden jälkeen


5.1.14

Putkien kautta kaaokseen

Tulipas kisattu Vantaalla, bajamajojen katveessa. Kaks ekaa rataa tuomaroi Marjo Heino. Eka rata vaati koiran hallussa pitoa, ainoo ongelma muistaakseni oli tiukassa paikassa saada koira oikeaan putken päähän. En sitten saanut... Tokalla radalla sai sitten juosta enemmän ja me tehtiin parhaamme. Yhdessä kohtaa radassa ei olis tarvinnut olla kiire. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä mulla oli ja oikein jaloilla ja rintamasuunnalla osoitin sinne putken väärään päähän. Jatkoin rataa ihan kuin näin sen olis pitänyt mennä. Ei mennyt tuomarilta läpi.

Vikan radan tuomaroi Jari Suomalainen. Suomalainen oli uus tuttavuus tuomarina. Ei pidä leppoisan ulkonäön hämätä, tekee kinkyjä ratoja, vaikka ystävällisesesti hymyili kun kadotin radan ja koiran. Ansa kävi sen verran kuumana, että vasta puolivälin jälkeen tehtiin hommia yhdessä.

Täytyy kiittää onneaan, ettei ole videoita. Ne tuhoais mielikuvan kahdesta ekasta, ihan kelvollisesta radasta. Hyllyjä niin paljon, etten uskalla edes laskea. Mieskin ihmetteli, kun jaksan kisata tällä menestyksellä. Lapsetkaa ei enää viimeaikoina ole kyselleet tuliko pokaaleja. Kaiken varalta, jos oma motivaatio katoaisi väsään listan hyvistä asioista tänään:


  1. lähdöt sujui varasteluitta
  2. kontakti piti, hyllyttämisen jälkeen fiilisteltiin kontakteilla
  3. kolmet onnistuneet kepit
  4. koira, jota ei tarvitse motivoida
  5. kisoien aikana pidin sykemittaria lämpän, jäähdyttelyn, rataan tutustumisen ja starttien ajan. Kaloreita kului 900.
  6. keskisyke oli 130
  7. maksimisyke 175
  8. en ostanut itselle mitään, uudenvuoden lupaus pitää (vielä)
  9. ei sakkoja
  10. poliisiauton perässä köröttely paljasti myös poliisien painavan jarrua ennen kameraa
  11. kalorien kulutuksen maksimoimiseksi tein ennen startteja vieterihyppyjä ja x-hyppyjä. pahoittelen jossain päin Kiina tapahtunutta maanjäristystä


Tää korvaa kisavideot, kuvan laatu samaa tasoa :-) Ja jos joku ei ymmärtänyt niin kolme hylättyä rataa...