Ei ole muuta kun voitettavaa

Pitkänäperjantaina kisattiin Purinalla Sari Minkkisen radoilla. Ihmeesti pysyin hereillä vaikka eka startti oli vasta 17.30. Meno itseasiassa parani yötä kohden.

 Ekan radan kompastuskiveksi osottautui radan loppuosa. Putkeen 12. koiruus irtos tuttuun tapaan ja itsekin ehdin lähes tyylipuhtaaseen persjättöön esteelle 13. putken jälkeen. Sen tajuttuani oli Ansa jo lukinnut väärän esteen (17) eikä siinä enää auttanut kutsumiset eikä vastakkaiset kädet. Konemaisesti tikattu A, puomilla kontakti ja oikeaan keppiväliin meno sentään lohduttavat. Pienestä oli nolla taas kiinni.

Hypärille lähdin sekavissa mietteissä. Minuutti ennen rataan tutustumista ihmettelin tunnetta lyhyestä radasta. Onhan se lyhyt, jos lähes puolet radasta on tutustumatta. Jonkinlaista hätäsuunnitelmaa tehden odotteleen omaa vuoroa. Sitten kuulutettiinkin musta toyotan omistajaa - se olen mä. Ehdin jo miettiä mahdollista laskun suuruutta ja vakuutusyhtiön korvauksia... Ongelman ratkaisuun ei tarvittukaan euroja. Toinen blondi oli vaan luullut omaksi autokseen, joku muukin päätynyt autovalinnassaan mustaan pantteriin, nakannut kassinsa auton etupenkille ja napsauttanut ovet lukkoon. Hälytyskellot olivat soineet, kun oli hoksannut navigaattorin. Ymmärsi heti, ettei mies ole voinut osottaa moista omatoimisuutta (uusi auto) ja toimeen tarttumista, tää ei voi olla heidän auto. Sitä en ymmärrä kuin on saanut auton ovet auki ja lukkoon eikä uudestaan auki kassien ottamista mahdollistamaan. Jokatapauksessa meidän pantterin ovet oli lukossa ja vieraat tavarat etupenkillä. Siitä lähes suoraan radalle. Esteellä kaks kosahti. Ohjasin esteen väärään suuntaan. Ihan simppeli ohjaus ja alkeellinen ohjausmoka, ei siinä muuta. Loppurata menikin "suunitelmien" mukaisesti. Kuuluttajan mukaan vaikuttava hylätty rata. Sari muutti ratasuunnitelmaa, lopussa kuvasta poiketen suoraa menoa. Tuossa linkki livekameran taltiointiin video Meidän muuvit alkaa kohdasta 13:10. 

Vika rata tuntui haastavimmalle, varsinkin tuo alku. Putkia voimakkaasti hakevan kaverin kanssa olin jo valmis kiepauttamaan sheltin hypylle 4. pidempää kautta varmistaakseni putken ohituksen. Päädyin kuitenkin lyhyempään ja nopeampaan reittiin. ei tuolta mitään varmistelunollia mennä hakemaan, voitto tai ei mitään. Ei voitettu, oltiin kolmosia. Kerrankin olen siihen tyytyväinen. Kuinka moni pystyy Päivärinnan ja Ruun aikoihin? Näin noiden radan eikä siinä ollut mitään huisin isoja kaarroksia. Toi kelpie taas menee onnistuessaan tosi lujaa ja juoksee kaikki kontaktit läpi. Ansa teki kuuliaisen puomin ja keinun malttoi tehdä nopeasti ja huolella, vaikka jäin itse reilusti taakse.

Vaatimattomuus kaunistaa...

... mutta mulla ei ole siihen tarvetta. Ainakaan eilisen nollavoiton jälkeen. Mutta joo, tammiskuussa loppui meidän taukoilu. Sen jälkeen on kisattu ja treenattu, Ansasta on tullut myös hyppyvalio ja sm- karsintanollat on kasassa. Maajoukkuekarsintaa varten ois nollavoittoja vaikka muille jakaa, toinen tuplanolla puuttuu. Onneksi kisasuorituksiin on mahtunut myös häröilyä ja sinkoilua, ei pääse ihan tuudittautumaan lajin helppouteen. 

Eilen kirmailtiin Lohjalla Petteri Kermisen radoilla. Tyyppi rakentaa mielestäni moterneja ratoja, vauhdikkaita ei mitään pikkusievää pyöritystä, muttei myöskään mitään helppoja. Aika helposti saa mukaansa hyllyn tai pari. Kontaktivirheistä ei turhaan nipotella ;-)

Vika radalla jo kakkosesteen jälkeen olin hetken pihalla, mielikuva oli, että kepeille mennään. Onneksi muistin, että se oli edellisellä radalla ja nyt se on joku muu. Nopea vilkuilu ympärille ja huomasin numerokyltin, jossa komeili numero 3 - siis sinne. Onneksi Ansa oli mutkaputkessa niin ei ehtinyt sinkoilla minnekään. Puominkälkeen hypyn kautta putkeen. Vaikka yritin peittää väärää putkensuuta ahterillani niin sheltti oli jo päättänyt mennä sinne. Molempien luonnetta kuvaa, ettei kumpikaan halunnut väistää. Loppuradalle päätin tehdä suunnitelman b mukaisesti. Antaa sen ottaa reilusti etumatkaa keinulle ja testata miten oppi on mennyt perille sen suorittamisesta. Niin nappikeinu kun olla ja voi. Täysiä keinun päähän, pamauksen odottelu ja matka jatkuu. Siinä mielessäni tuulettelin ja takaleikkauksen ajotus meni sinne päin ja Ansa tulkitsi radan jatkuvan eri suuntaan. Tyytyväinen tuosta lopusta. Ennen ois Ansa suorittanut A:n jälkeen näkyvät hypyt ja mä olisin blogitekstissä kehunut piskini irtoavuutta. Nyt pörhistelen sen olevan kuulolla ja kykenevän myös tiukkoihin niistoihin. Linkki kasvattajan kuvaamaan  video tässä.

Toisella radalla myös hyllylinjaa. Video siitä tässä näin. Siinä renkaan jälkeen ois pitänyt hypätä hyppy takaa. Kunnon törkkäsy ois voinut auttaa, juoksukisa ei ole meillä ratkasu. Yks este jäi jopa suorittamatta.

Eka hypäri sentään voitettiin. Taakse jäi mm Erkon Jade. Esso teki nopeamman ajan, tais tiputtaa riman. Vajaan sekunnin ero ois voinut olla otettavissa kiinni parissa käännöksessä.  Todistusaineisto videon muodossa tässä. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä mun videota on suttua youtuben kautta pyöritettynä, toisin kun kasvattajan. Se on tässä tunnustettava paremmaksi.