Sivut

28.3.16

Ei ole muuta kun voitettavaa

Pitkänäperjantaina kisattiin Purinalla Sari Minkkisen radoilla. Ihmeesti pysyin hereillä vaikka eka startti oli vasta 17.30. Meno itseasiassa parani yötä kohden.


 Ekan radan kompastuskiveksi osottautui radan loppuosa. Putkeen 12. koiruus irtos tuttuun tapaan ja itsekin ehdin lähes tyylipuhtaaseen persjättöön esteelle 13. putken jälkeen. Sen tajuttuani oli Ansa jo lukinnut väärän esteen (17) eikä siinä enää auttanut kutsumiset eikä vastakkaiset kädet. Konemaisesti tikattu A, puomilla kontakti ja oikeaan keppiväliin meno sentään lohduttavat. Pienestä oli nolla taas kiinni.


Hypärille lähdin sekavissa mietteissä. Minuutti ennen rataan tutustumista ihmettelin tunnetta lyhyestä radasta. Onhan se lyhyt, jos lähes puolet radasta on tutustumatta. Jonkinlaista hätäsuunnitelmaa tehden odotteleen omaa vuoroa. Sitten kuulutettiinkin musta toyotan omistajaa - se olen mä. Ehdin jo miettiä mahdollista laskun suuruutta ja vakuutusyhtiön korvauksia... Ongelman ratkaisuun ei tarvittukaan euroja. Toinen blondi oli vaan luullut omaksi autokseen, joku muukin päätynyt autovalinnassaan mustaan pantteriin, nakannut kassinsa auton etupenkille ja napsauttanut ovet lukkoon. Hälytyskellot olivat soineet, kun oli hoksannut navigaattorin. Ymmärsi heti, ettei mies ole voinut osottaa moista omatoimisuutta (uusi auto) ja toimeen tarttumista, tää ei voi olla heidän auto. Sitä en ymmärrä kuin on saanut auton ovet auki ja lukkoon eikä uudestaan auki kassien ottamista mahdollistamaan. Jokatapauksessa meidän pantterin ovet oli lukossa ja vieraat tavarat etupenkillä. Siitä lähes suoraan radalle. Esteellä kaks kosahti. Ohjasin esteen väärään suuntaan. Ihan simppeli ohjaus ja alkeellinen ohjausmoka, ei siinä muuta. Loppurata menikin "suunitelmien" mukaisesti. Kuuluttajan mukaan vaikuttava hylätty rata. Sari muutti ratasuunnitelmaa, lopussa kuvasta poiketen suoraa menoa. Tuossa linkki livekameran taltiointiin video Meidän muuvit alkaa kohdasta 13:10. 


Vika rata tuntui haastavimmalle, varsinkin tuo alku. Putkia voimakkaasti hakevan kaverin kanssa olin jo valmis kiepauttamaan sheltin hypylle 4. pidempää kautta varmistaakseni putken ohituksen. Päädyin kuitenkin lyhyempään ja nopeampaan reittiin. ei tuolta mitään varmistelunollia mennä hakemaan, voitto tai ei mitään. Ei voitettu, oltiin kolmosia. Kerrankin olen siihen tyytyväinen. Kuinka moni pystyy Päivärinnan ja Ruun aikoihin? Näin noiden radan eikä siinä ollut mitään huisin isoja kaarroksia. Toi kelpie taas menee onnistuessaan tosi lujaa ja juoksee kaikki kontaktit läpi. Ansa teki kuuliaisen puomin ja keinun malttoi tehdä nopeasti ja huolella, vaikka jäin itse reilusti taakse.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti