Kisattiin tossa just Nastolassa sm- karkelot. Sää ei suosinut, mutta onneksi kasvattaja oli investoinut pinkkeihin sadeviittoihin. Niiden alla värjötellen meni iso osa viikonlopusta.
Karsintaradalla tuomaroi Kari Jalonen. Tekee mielestäni kimurantteja ratoja, joilla nollaa ei helpolla saa. Karsintarata oli mukavampi, kun uskalsin odottaa. Hiukka meinas rataan tutustuessa houkuttaa vaihtoehdot, joissa vois isoimmat lätätköt kietää. Toisaalta siitä sateesta ja kurasta halus mahdollisimman nopeasti pois. Ansa oli radalla oma itsensä, teki töitä ja ohjaajakin pääsääntöisesti teki oman osuutensa kelvollisesti. Tässä linkki karsintarata siihen. Esteellä 3. ois voinut infota käännöksen suunnasta aiemmin, nyt Ansan liike vähän pysähtyy. Esteellä 6. pääsee kaarrattaan hiukan liikaa, siitä ois voinut hiukan napsaa aikaa pois. Mutta ei paha, sija 8 tuossa joukossa. Pilvimarjalaiset oli aika hyvin edustettuina 10. parhaan joukossa.
 |
| Kisaviikonloppuun valmistautumisfoorumin yhteenveto, kaikki on otettu huomioon |
 |
| Kaikki oleellinen pakattu |
 |
| Välietappi Vihdissä |
 |
| Vantaalla todettiin: "Lähettiinkö me voittamaan vai häviämään - lähettiin" |
 |
| c) Sanni Karinniemi |
 |
| Pitkien kisapäivien ohessa on muistettava syödä ja juoda kunnolla |
 |
| ja rentoutua |
 |
| Varteenotettava kisaaja !?! c) Sirpa Arminen |
Pitkän päivän jälkeen oli vihdoin finaalin aika. Linkki finaalirata tässä välissä. Sinnehän se putkeen menee, siihen osasin varautua, paremmalla ohjauksella ois voinut olla menemättä. Isot aploodit Ansalle hyvästä keinusta. Vaikeinta viikonloppuna oli pitää omaa virettä yllä. Agility on hieno laji, mutta en itse jaksa motivoitua pelkästään sittä kolmea päivää. Tarvii muuta puuhaa ja aktiviteettiä väliin aika reilusti. Onneksi sunnuntaina ymmärsin lähemmäs kymmenen tunnin odottelun aikana, että ihan itse saan päättää sosiaalisuuden ja ratojen seuraamisen määrän omalla kohdalla. Oivallukseen päästäkseen tuli googletettua bussiaikatauluja Nastola-Hanko ja muita harrastuksia kuin agility. Oivalluksen jälkeen saattoi rauhassa vetää parit tirsat, lenkkeillä koiran kanssa lähialueen pururadat ja asuinalueet, lukea iltalehdet ja syödä. Ajantaposta huolimatta sain nostettua oman vireen finaaliradalla moodiin "halutaan tehdä/halutaan voittaa". Ei voitettu, mutta hävetä ei tarvi. Koira on yks parhaista ja retkiseura viikonloppuna parasta. Kiitos Sirpalle, Eerikalle ja Heinille avusta isommissa ja pienemmissä kriiseissä <3
 |
| Kannustusjoukot <3 |
Taas tänä vuonna piskuista Hankoa edusti kaks koirakkoa, terkut Tiinalle (hyvin te veditte).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti