Sivut

22.11.15

Tajuutkos kuinka upee koira sulla on?

KYLLÄ! Se menee lujaa eikä välitä pikkutekijöistä, se rakastaa agilityliitoa ja kisapaikkoja. Kotona on ihmisen paras kaveri! Tuon kysymyksen esitti kisapaikalla ihanainen kanssakisaaja ja pisti miettimään asioita, vastaus kyllä oli selvä heti.

Itse kisat meni TSAU:lla normisettiä. Ekalla radalla vitonen, kepeiltä. Omat koordinaatit oli himpun myöhässä ja hätäilin liikaa, joka sinkoutti Ansan pois kepeiltä. Plussaa hyvästä puomista ja hallitusta keinusta.

Tokaradalla testasin keinua, jäin taakse ajatellen sen hillitsevän menoa. Ei hillinnyt... Ei onneksi ehtinyt suorittaa palkkioesteitä ja koira kainaloon ja tuomarin moikkaus. Hymyillen totesin ettei ihan täyttänyt kriteerejä tuo keinu. Mua ja tuomaria nauratti, Ansaa ei.

Vika hypäri oli kinky. Sain alkuun onnistuneen ihmisnuolen. Radan vaikeimman kohdan ekan (helpon viennin) esteen unohdin ohjata ja hyllytettiin. Huippua oli ohjata kahden putken välinen hyppysuora. Tartti vain lähettää koiruus eteen ja hölkytellä kentän reunamille odottaan milloin Ansa saa ne suoritettua ja tarttee taas ohjata. Meidän vuoron kuulutus oli ihana. Meni suurinpiirtein näin: Ihana kaksikko, jota ei haittaa parit ylimääräiset mutkat vaan lujaa mennään. No haittaa se vähän, mutta eipä sitä radalla ehdi harmitella.

Kisojen jälkeen nopee pyrähdys Myllyyn. Ajattelin nopsaan kiertää ostoskeskuksen hakien jostain muualta kuin Citymarketista tai Prismasta bikinit. Liikkeitä piisas, valikoimatkin oli parhaimmillaan... Mitään ei löytynyt, ainakaan sellaista mitä päällään vois pitää muualla kuin sovituskopissa. Pyörähdin lopussa Prismaan hakeen jotain purtavaa. Ja hups, kassalla maksoin myös bikinit. Prisman valmistajat ymmärtää täti-ihmisten kriteerit bikinien suhteen... Mukaan tarttui myös Maraboun suklaalevy. Varotuksista huolimatta valitsin uutuuden. Varottajan mukaan ei voi montaa palaa syödä, suolan maku on liian pistävä. Ja höpsis, koko levy meni hetkessä. Ens kerralla bikinejä ei etsitä vieläkään xs-koosta...


14.11.15

#prayfortheworld

Vihdoin melkein onnistuttiin Saviojan radalla ( rata 1 ). Kepeille viennissä mahdollisuuksia onnistua oli kaksi 

1) rohkea loppuun asti vienti 
2) selkeä lähetys vaikka vähän kauempaa. 

Mun ratkaisu oli noiden yhdistelmä, jolloin herkästi menee kakkosväliin. Keinu oli törkee varmistelu. Niin olin valmiina nappaan lentävän sheltin syliin mahdollisen loikan jälkeen. Ei tarttenut. Sija 9, 5vp ja aika -6,65. Voittajan aika jäi 9,97 sekunntia alle ihanneajan. Meidän vauhti olis ollut ihan jees ilman keppien korjailua.

Luomalan ( rata 2 ) radalla sain pirulaisen kiinni törkeestä lentokeinusta. Harmi, kun muuten sujui ihan näppärästi.

Vika rata ( rata 3 ) oli Marja Lahikaisen suunnittelema. Etukäteen hirvitti mutkaisen kuviot, mutta homma oli yllättävän hyvin hanskassa, ainoastaan vika hyppy meni väärästä suunnasta. Parissa kohdassa vähän myöhässä, mutta sitkeydellä ja päättäväisyydellä pelastettu. 

Ehdottomasti isot plussat meidän tiimille:

  • hallittavuudesta
  • kyvystä kuunnella 
  • rohkeudesta ohjata
  • lentokeinun sanktiosta
Hyvä päivä, vaikka muuten maailman uutiset oli mustaakin mustempia.

#paris #prayforparis #prayfortheworld








8.11.15

Katse koirassa ja ajatus radassa

Eilen kisattiin Vantaalla Sari Mikkilän radoilla. Tulostaso oli hyl-hyl-0, ylläri pitkästä aikaa.

Tässä video ekasta yrityksestä. Hyllytettiin tuossa kepeille viennissä, ohjasin hypylle ja sinnehän se Ansa sinkos. Tiukempi haltuunotto ja kenties vastakkainen käsi ois ohjannut paremmin kepeille. Videon perusteella aikaa olis ollut monenlaiseen muuviin. Plussaa annan itselleni keppien jälkeisistä hypyistä ennen putkea. Usakalsin ja luotin, hyvin Ansa suorittaa itse esteet. Mitä tuota härppimään kun voi päästä helpommallakin. Putken jälkeen olis persjätön voinut alottaa aikasemmin, nyt Ansan kuonon pää melkein koskee mun pohkeeseen ja linja aavistuksen valuu. Pinkin putken jälkeinen siivekkeen ympäri pyöräytys on kyllä hieno (meidän tekemäksi). Toi muuvi ei oon mun lemppari, niin usein epäonnistuttu. Nyt alkaa sujua, sitä(kin) piti ihan treenata. Hyvin Ansan liike säilyy siinä kokoajan, ainahan voisi tiukemmin ja pienemmällä kaarroksella tehdä, mutta milloin se hidastaa vauhtia liikaa? 

Toka yritys


Tässä video toisesta yrityksestä. A:lle asti meno oli kelpoa. Radan alun kuvio on meille haastava. Tahtoo tuollaisissa lähtee omille teilleen ja oma ohjaus niissä niin pehmeää. Omaan silmään videolla en näytä tekevän mitään, mutta niin vaan rallattelee oikein. A:lla alastulokontakti ei ihan osu siihen mihin on sovittu. Homma lähtee jo A:n ylöstulossa, askelmerkki ei jostain syystä osu Ansalla. Onnkesi vikalla radalla menee kohilleen. Nyt vaan omatoimitreeneissä harjoteltava kehikon (joka käytössä aina omissa treeneissä) kanssa vastaavaa tilannetta. Keinulla vitonen ois voinut olla lähellä, mutta onneksi mun arse peittää tuomarin näkökentän. Aika herkästi sieltä vitosia tuli, kuulemma normia kevyempi keinu. A:n alla olevasta putkesta ja sinne viennistä en edes viitsi kirjoittaa mitään, huoh ja voih. Aika nopsakkaan vapautin puomilta, ehkä vitosen jäljiltä ois voinut vaatia kunnon pysäytyksen. Oli kiire testaan vastakäännöstä, joka toimikin liian tiukasti. Meni suorittaan esteen 19 väärään suuntaan. Oikein ajotettuna vastakäännös ois kyllä toiminut. Kaikesta huolimatta tyytyväinen tuohon käännökseen, se katkaisi hyvin suoraviivaisesta etenemisestä tykkäävään sheltin linjan. 


Vika rata



Linkki videoon tässä. Sieltä rapsahti nolla, meinas mennä hyllyttelyksi jo alussa kun hetkeksi herpaantuin ote ja jäin ihmetteleen maailman menoa (esteellä 5). Onneksi en luovuttanut ja sain taas juonesta kiinni.  Pelotti ja hirvitti jokaisella esteellä, mutta toivo eli loppuun asti. Vikan putken jälkeen näin, että vilkas mua ja ehdin jo hetken pelätä, että nyt se vetää vikan esteen ohi. Puomi oli hidas alastulossa. "Seinään päin juokseminen" ei ole mukavaa. Ja puomin varastelu ja siitä kainalokyydillä ulos joutuminen näkyy varsinkin kisasuorituksissa. Täytyy toivoa, että onnistumisten kautta saadaan hommaan varmuutta ja sen myötä vauhtia. Harmi, että kelien myötä ulkokentän puomilla treenaus taitaa jäädä vähälle. Paikallisessa hallissa tila ei vaan anna myöten kisanomaiseen puomiin tilan pienuuden takia. Radan jälkeen olo oli ku voittajalla, tuloslistan tarkastelu palautti nopsaan maanpinnalle. Sijotus oli 5/52. Aika 35,19, Jade Erkko rallatteli ajalle 35,16, Joku random Ville Liukka voitti sekan nopsakkaammalla ajalla. Sen verran näin tyypin ratoja, että kilometrin pituisilla koivilla pääsee lujaa. Persjalkaset saa pistää tosissaan tassua toisen eteen. Ehkä tärkeintä, että oltiin kuitenkin Arppaa&Nonnihia huomattavasti nopeampia. 

Parin edellisen viikonlopun kisoista on kertynyt materiaali omatoimitreeneihin. Ei muistella niitä pahalla ;-) Kasvattajalle soittelin ekan radan jälkeen, kuulumisia jne. Ei saapunut kuitenkaan tapahtumien keskipisteeseen. Ala syitä sen tarkemmin ruotimaan, syytetään taas  jostain turhasta huomioimisesta...