Sivut

8.11.15

Katse koirassa ja ajatus radassa

Eilen kisattiin Vantaalla Sari Mikkilän radoilla. Tulostaso oli hyl-hyl-0, ylläri pitkästä aikaa.

Tässä video ekasta yrityksestä. Hyllytettiin tuossa kepeille viennissä, ohjasin hypylle ja sinnehän se Ansa sinkos. Tiukempi haltuunotto ja kenties vastakkainen käsi ois ohjannut paremmin kepeille. Videon perusteella aikaa olis ollut monenlaiseen muuviin. Plussaa annan itselleni keppien jälkeisistä hypyistä ennen putkea. Usakalsin ja luotin, hyvin Ansa suorittaa itse esteet. Mitä tuota härppimään kun voi päästä helpommallakin. Putken jälkeen olis persjätön voinut alottaa aikasemmin, nyt Ansan kuonon pää melkein koskee mun pohkeeseen ja linja aavistuksen valuu. Pinkin putken jälkeinen siivekkeen ympäri pyöräytys on kyllä hieno (meidän tekemäksi). Toi muuvi ei oon mun lemppari, niin usein epäonnistuttu. Nyt alkaa sujua, sitä(kin) piti ihan treenata. Hyvin Ansan liike säilyy siinä kokoajan, ainahan voisi tiukemmin ja pienemmällä kaarroksella tehdä, mutta milloin se hidastaa vauhtia liikaa? 

Toka yritys


Tässä video toisesta yrityksestä. A:lle asti meno oli kelpoa. Radan alun kuvio on meille haastava. Tahtoo tuollaisissa lähtee omille teilleen ja oma ohjaus niissä niin pehmeää. Omaan silmään videolla en näytä tekevän mitään, mutta niin vaan rallattelee oikein. A:lla alastulokontakti ei ihan osu siihen mihin on sovittu. Homma lähtee jo A:n ylöstulossa, askelmerkki ei jostain syystä osu Ansalla. Onnkesi vikalla radalla menee kohilleen. Nyt vaan omatoimitreeneissä harjoteltava kehikon (joka käytössä aina omissa treeneissä) kanssa vastaavaa tilannetta. Keinulla vitonen ois voinut olla lähellä, mutta onneksi mun arse peittää tuomarin näkökentän. Aika herkästi sieltä vitosia tuli, kuulemma normia kevyempi keinu. A:n alla olevasta putkesta ja sinne viennistä en edes viitsi kirjoittaa mitään, huoh ja voih. Aika nopsakkaan vapautin puomilta, ehkä vitosen jäljiltä ois voinut vaatia kunnon pysäytyksen. Oli kiire testaan vastakäännöstä, joka toimikin liian tiukasti. Meni suorittaan esteen 19 väärään suuntaan. Oikein ajotettuna vastakäännös ois kyllä toiminut. Kaikesta huolimatta tyytyväinen tuohon käännökseen, se katkaisi hyvin suoraviivaisesta etenemisestä tykkäävään sheltin linjan. 


Vika rata



Linkki videoon tässä. Sieltä rapsahti nolla, meinas mennä hyllyttelyksi jo alussa kun hetkeksi herpaantuin ote ja jäin ihmetteleen maailman menoa (esteellä 5). Onneksi en luovuttanut ja sain taas juonesta kiinni.  Pelotti ja hirvitti jokaisella esteellä, mutta toivo eli loppuun asti. Vikan putken jälkeen näin, että vilkas mua ja ehdin jo hetken pelätä, että nyt se vetää vikan esteen ohi. Puomi oli hidas alastulossa. "Seinään päin juokseminen" ei ole mukavaa. Ja puomin varastelu ja siitä kainalokyydillä ulos joutuminen näkyy varsinkin kisasuorituksissa. Täytyy toivoa, että onnistumisten kautta saadaan hommaan varmuutta ja sen myötä vauhtia. Harmi, että kelien myötä ulkokentän puomilla treenaus taitaa jäädä vähälle. Paikallisessa hallissa tila ei vaan anna myöten kisanomaiseen puomiin tilan pienuuden takia. Radan jälkeen olo oli ku voittajalla, tuloslistan tarkastelu palautti nopsaan maanpinnalle. Sijotus oli 5/52. Aika 35,19, Jade Erkko rallatteli ajalle 35,16, Joku random Ville Liukka voitti sekan nopsakkaammalla ajalla. Sen verran näin tyypin ratoja, että kilometrin pituisilla koivilla pääsee lujaa. Persjalkaset saa pistää tosissaan tassua toisen eteen. Ehkä tärkeintä, että oltiin kuitenkin Arppaa&Nonnihia huomattavasti nopeampia. 

Parin edellisen viikonlopun kisoista on kertynyt materiaali omatoimitreeneihin. Ei muistella niitä pahalla ;-) Kasvattajalle soittelin ekan radan jälkeen, kuulumisia jne. Ei saapunut kuitenkaan tapahtumien keskipisteeseen. Ala syitä sen tarkemmin ruotimaan, syytetään taas  jostain turhasta huomioimisesta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti