Hanko Special

Jari Suomalainen on suunnitellut tuttuun tapaansa etenevät radat Kirkkonummelle. Mikä siinä, me tykätään mennä eikä meinata ;-) Ekan radan kompastuskiveksi tuli kepit. Rataa tehdessä kepeillä hoksasin, että kylläpä näyttää pituus alkavan keppien päästä suoraan. Samaa mieltä oli Ansa ja tuli kesken pois. Annetaan se anteeksi, saman teki SM-kisojen kolmas pari. Aikaa paloi, kun kepit otettiin uusiksi. 

Tällä tiedolla elää pitkälle

Kakkosradalla ei mennyt muuta pieleen, kun rima tippui ryminällä. Veikkaan syyksi tiukille mennyttä persjättöä (esteen 14 jälkeen), mulla ei tilanteesta mitään näköhavaintoa... Hetken keräs shelttikin ajatuksiaan kokoon ennen radan jatkumista. Etenemä 4,97m/s lämmittää taajamajunan mieltä hetken.

Vikalla radalla ihmisnuolen tynkä alkuun tuntui hyvältä. Tilannetta edelsi äänekäs keskustelu siitä sopiiko radalla rynniä ennen lupaa vai ei. Hävetti hetken... Esteellä 6. hetken mietin omaa sijotusta (huom rataa tehdessä) ja sieltähän se Ansa sinkos ulos ja itse ihan väärillä kohdin. Hyllytettiin, kokosin itteni ja jatkettiin. Keppien jälkeinen päällejuoksu onnistui, huraa! Ja lopun ahtaat kiemurat meni kohilleen rytmittämällä. Kyllä se kääntyy, kun ohjaa.  Loppuun olin suunnitellut leviävän valssin 17. jälkeen varmistaakseni merkinnän kilpailukirjaan, mutta hyllyttelyn jälkeen moiseen ei tarvetta ja tein tyylipuhtaan päällejuoksun esteellä 18. 

Agi-radat oli lähes 200 metriä pitkiä, pisti hengästyttämään. Ollaan niin iltapalaksi pizzat ansaittu. Kotimatkalla päädyin Hanko Specialiin (kebablihaa, jauhelihaa, jalopenóa, herkkusieniä, aurajuustoa ja smetanaa). Ei siis tälläkään kertaa merkintöjä kisakirjaan, mutta sellaisia onnistumisia, joilla on iso merkitys henkisessä kilpailukirjassa. Ollaan vaan niin hyviä, tänäänkin!