Pakkovalsseja ja pakkonäyttelytreeniä

Treenailtiin tänään pientä radanpätkää. Mielessäni olin suunnitellut muutamia variaatioita ja ajattelin "analysoida" niitä aikani kuluksi. Ainakaan suoralla putkella ei voi jäädä noin taakse tai ainakin jompikumpi meistä pyörii väkkärää. Ja toi pakkovalssintynkä pitäis aloittaa aiemmin ja onko sen pakko valua noin pitkäksi.

Jep, persjättö toimii tässä meillä paremmin. Mutta lopun valssausyritys heittää Ansan esteen taakse. Johtuuko se valumisesta? Vai kokemattomuudesta? Otetaan kerta vielä oli vähän useampi kerta, onneksi oli reipas ja kärsivällinen apulainen :-)

Nyt lopun valssaus toimi. Omiin silmiin se ei valu niin pahasti ja toiseksi viimeisen esteen ylitystä (oikeasta suunnasta) tehostin heitolla. Näin hitaalle ohjaajalle valssiin ehtiminen on työlästä.

Ja lopussa ehtinyt enää mihinkään valssiin. Suunnitelma b:tä ei oltu laadittu, jälkikäteen mietittynä omaa saksalaisviritelmää olis voinut kokeilla. 

Voitokkaan kisareissun jälkeen suunnattiin vielä Sirpan näyttelytreeniin, kaupanpäälle tuli trimmaus. Sekä muutama pikkuvinkki harjan käyttämisestä. Ansa ei aina noihin jaksa koko sydämellä innostua, itseltäkin kaikesta huolimatta pääsi pari haukotusta ;-) Onneksi Sirpan psyyke näytti kestävän, taas... Lohjan erkkari lähestyy ja täällä ollaan valmiina uusiin voittoihin ;-)

Kuva Tiina Hovi

Kuva Tiina Ahonen

Kuva Tiina Hovi

Että tänkin päivän sai kokea :-)

Tänään se vihdoin rapsahti tilille, viimeinenkin SERT:ti ja nousu kolmosiin Miinan kanssa. Muutenkin päivä oli spanielien ja Hangon juhlaa Lohjalla. Miina sijoittui kakkoseksi nollaradalla ja 7,70 sekkaa alle ihanneajan ja Kia Kaija Fridan kera nappasi ekan LUVA:nsa kakkosista. Rata oli helpohko Seppo Savikon käsialaa (sama tyyppi, joka totesi olevan ihailtavaa koiran tehdessä jälkeä ja aksaa samalla radalla). Sain väkerrettyä yhden persjätön, valssin ja käytin vastakkaista kättä (toivottavasti oikeissa kohdissa). Kävi mielessä: " Jos ei olis varmistellut kontakteja hidastelemalla niillä ja jos kepit olis ollut edes niin nopeat kuin parhaimmillaan treeneissä, mitä aika olisikaan sitten ollut... " Kai joskus kokeiltava kolmosen ratoja, vaikken koskaan sitä aikonut tehdä. Ei kyllä pitänyt kisatakkaan, ainakaan virallisissa... Ja muuten tavoite saavutettu, Miina on kolmosissa ennekuin Ansa kisaiässä. Aikaa siihen vaikka kuin ;-) Avain onneen oli Volbeat mennessä ja tullessa:

Onko se sittenkin hirvikoira

Aamun juoksulenkillä välteltiin alkumatka seniorikansalaisia. Me ollaan jo taitavia bongaamaan niitä ja kehittelemään vaihtoehtoisia reittejä. Ihan joka lenkki ei jaksa (ilman palkkaa) kuunnella uusia kummallisia oireita kaksi ja nelijalkaisilla... Loppumatka välteltiin (minä ja Miina) ja/tai metsästettiin (Ansa) ilmeisesti seniorikansalaisia pakenevaa hirveä.

Ensimmäisellä ja toivottavasti viimeisellä kohtaamiskerralla hirvi juoksi noin viidenmetrin päästä polun yli. Ansan vaistot heräs heti ja lähti kiitämään perään lujaa. Jotenkin onnistui kaartamaan takaa ja (toivottavasti silmäni valehtelivat) näykkäisemään takajalasta tai sitä se yritti. Siinä vaiheessa Ansa muisti olevansa arka ja uusiin asioihin varauksella suhtautuva sheltti ja palas meidän luo hirven jatkaessa matkaansa kohti ääretöntä ja sen yli. Miina istui nätisti koko episodin ajan mun vieressä ja katsoi hullun perään ilmeisesti ajatellen: " Tuo ei kevättä nää!"

Jatkettiin lenkkiä lievän adrenaliiniryöpyn jälkipöllyissä. Loppumatkalla (tästä olen sata varma) eräästä puskasta kuului pöhinää ja ryskettä, se hirvi oli jäänyt sinne kostoaikeissa. Koirat kiinni ja juostiin kotiin ja lujaa. Onneksi on uudet lenkkarit, Knaappinen mittaili Sportiassa viikko sitten ja mulla on ihanteelliset jalat juoksemiseen, nyt vähän tuhdimmin vaimennetut ja jo kolme juoksulenkkiä takana, kivaa :-) Ens kerralla haulikko vaan metsään mukaan, ei kuitenkaan seniorilansalaisia varten ;-)


Nää piirteet sopii myös Ansaan (suoraan wikipediasta) :" Harmaa norjanhirvikoira viihtyy perhekoirana ja on täynnä tarmoa. Se on helppo koulutettava, mutta on ensisijaisesti ja enimmäkseen hyvä metsästyskoira sekä kävelykaveri. Sillä on äänekäs haukku ääni ja yleensä sitä pidetään pihakoirana, mutta se soveltuu olemaan myös sisällä. Harmaa norjanhirvikoiraa on käytetty lähinnä kaikenlaiseen suurriistan metsästykseen, mutta enimmäkseen hirven ja karhun metsästyksessä. Se on myös hyvä vahtikoira ja on ollut vuosisatojen ajan tärkeä pihakoira Norjassa. 

Kotona turvassa taas

"Olkoon voima kanssasi"

Viime perjantaina saatiin vieraita, joista yksi jäi yöksikin. Pojat aneli kaverin vanhemmilta repun tuomista kouluun maanantaina ja lapsen palautusta kotiin koulun jälkeen. Vähän lyhennettiin kuitenkin vierailun pituutta, ilkeät ja tosikot aikuiset ;-) Kuvassa poseeraava tyttö on ilmoittautunut "Paavonvaimokandidaatit" jonoon ja luonne on sellainen, ettei meiltä muilta (edes Paavolta) kysellä. Pojat riehui perjantai-iltana pihalla Star Wars miekkojen kera, Miina ja Ansa toimivat kai jedeinä. Ansa nautti joka hetkestä, kerrankin ohjelmaa tarpeeksi.

Ansaa viedään :-)

Kumpi voittaa?

Mirvan koulutuksen perusteella treenailin tänään persjättöä. Kyl videonkin perusteella ohjausliike pitäis aloittaa aikaisemmin. Ehkä ens kerralla.

Tänään löysin Paavon kamunsa kanssa roskiksesta, onneksi lehtienkeräyspuolelta. Olin kieltänyt junskun katsomisen ja pelikiintiökin täysi, joten ainoa vaihtoehto oli ulkoilla. Joku naapureista oli siivonnut ja luopunut pelaajakorteista, meiltä löytyy nyt aarteina mm Juha Tammisen ja Mats Näslundin kuvat muutaman vuosikymmenen takaa.

Tulevaisuuden toivot???

Termit hukassa

Sunnuntaina päästiin taas Mirvan oppiin. Saatiin rehtiä ja suoraa palautetta :-) Mirva osaa tosi selkeästi kertoa, mikä mättää menossa (korostaa aina, että hänen näkemyksensä ja muilla voi olla eri kanta asiaan). Mirva pääsi papatuksessa kunnon vaihtiin ja tiivistettynä Miinan kohdalla seuraavaa: Miina on kuitenkin nopea koira, vaikka sitä hitaaksi moitin, jota ei voi ohjata kuin bortsua vaan se pitää viedä esteille ja juosta itsekin lujaa eikä sunnuntaikävellä ;-))))) Nyt huomio pitäis keskittää takaleikkauksiin ja persjättöihin. Seuraavissa treeneissä olis tarkoitus kellottaa eri vientejä omalle koiralle, jotta selviäis 

mikä todellakin on se nopein reitti tälle koiralle. Jonkinverran Miinan vauhti on parantunut, kun treeniä on lyhennetty ja palkkaa on ollut enemmän tarjolla. Noihin pitää jatkossakin kiinnittää huomiota. Miina ei jaksa toistoja kauan ja sen vire laskee nopeasti. Kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen Miinan tekemiseen sunnuntaina. Kyl se viimeinen nolla sieltä tulee, ennen kun Ansa on kisavalmis (ja siihen on piiiiitkä matka). Onneksi alkaa näyttää siltä, että saadaan Mirva jatkossa kouluttamaan meitä kerran kuussa.


Tilanne alkaa näyttää hyvältä syksyn ja talven treenien suhteen:
-Mirvan koulutukset kerran kuussa
-ulkona yhteistreenit torstaisin marraskuulle asti, jos kelit sallii. Paussikaan ei olis paha juttu...
-hallikaudeksi Tiinan lauantain ryhmään, alkeita molemmille koirille ;-) Ajankäytössä pakko käyttää järkeä, elämässä välillä muutakin kuin aksaa... Ansa tarvitsee ennenkaikkea esteopetusta ja se onnistuu alkeisryhmässä parhaiten. Miinalle pikkupuuhastelu ei tee pahaa, kunhan saa palkkaa helpolla ;-)

Kuvat Anna Klingenberg

Ansa sai myös kehuja mutta myös opeteltavia asioita ilmeni... Ansa seuraa mua tosi hyvin ja yrittä parhaansa. Vaikeaahan se on, jos ohjaus on ajoittain velttoa ja ohjaaja ei tiedä mitä tekee. Ryhdyin pohtimaan, jos saksalaisen tekis itselleni luontevalla tavalla, eli työntäisin esteen taakse vasemmalla kädellä ja vetäisin sen samalla esteen yli ja sen jälkeen ohjaavaksi kädeksi oikea (jolloin kyseessä ei enää saksalainen vaan jokin ihan muu oma viritelmä). Käsiä vaihtaessa juna meni jo ;-) Ansaakin pitää opettaa lukemaan vastakkaista kättä paremmin, jolloin se oppisi sen tarkoittavan mun lähellä pysymistä tiukoissa käännöksissä. Ansa kanssa alettava myös harjoitteleen persjättöä ja paljon muutakin...

Ennen seuraavaa kertaa ajattelin opetella:
-persjättö ja takaleikkaus molemmille koirille
-perehtyä päällejuoksuun (jossa suunnitelmana työntää koira yhdellä kädellä ja vetää itseä kohti toisella)
-omaan saksalaiseen viritelmään (työnnetään ja vedetään samalla kädellä, siivekkeellä  tai sitä ennen ohjaavan käden vaihtuminen)
-twisteriin (koiran työntäminen esteen ohi vasemmalla kädellä, vetäminen oikealla takaisin kohti ohjaajaa ja matkan jatkaminen vasemmalla kädellä ohjaten) . Tämä muuvi vielä kovassa harkinnassa... Jos vetäiskin vasemmalla ;-) Vois olla loogisempaan, kai

Pakko kirjoitella asioita ylös, jotta muistaisi mitä ja miten aikoo opetella. Menetelmiä monia, mutta helpoin kai sitoutua yhteen ja opettaa se koiralle. Noita nimiäkin ohjausliikkeille niin monta, ettei niistä pysy kärryillä. Voisko ohjata vain tunteella ;-) Onneksi kaikkea ei tarvitse heti oppia ja Ansakin niin nuori, ettei noilla kaikilla vielä mitään tee, pikkuhiljaa...