Ai sertikin?

Ranskatar täyteen ahdettuna suunnattiin nokka kohti Janakkalaa. Matkaa epäiltiin pohdinnoissa pitkäksi, mutta koska siellä ratkottiin myös spanielimestaruus niin annettiin Jankkalalle mahdollisuus. Sinnehän oli sangen näpsäkkä mennä, näin takapenkiltä arvioiden.

Ritva Herrala oli suunnitellut kaks agirataa. Jotenkin mieltänyt, että kisoissa AINA on agi ja hyppäri. Siellä odottelin, milloin nuo roudaa kontaktiesteet pois tieltä.

Eka rata oli HYL. Suunnitelma oli vedenpitävä ja 2b:llä jäin aavistuksen pitkään ihasteleen onnistunutta takaakiertoa. Kirkkonummella ne ei onnistuneet. Paineitako??? Turhankin lähelle estettä ajauduin. Sitten oltiinkin myöhässä. Ennen putkea piti olla valssi (nyt hätähinen puol valssi) ja putken jälkeen merkkauksella 5 ja 6 esteet. Meni pelasteluksi. Irtoaminen putkelle meni hutiloidessa. Liikkeeni pysähty ku seinään ja alan siirtyä puomin toiselle puolen niin Ansa kääntyi kiltisti takas. Askel tai kaks pidemmälle ja keilaten putkeen niin onnistumismahiksia olis voinut olla. Pitää testata treeneissä. A:lta varasti ja sen näki sen ilmeestä. Miks muuten vilkasee eka tuomaria, alitajunnassa odottaa kai sieltä ohjetta "mitä mä nyt teen" ongelman ratkaisuksi. Palautin kontaktille ja kehujen jälkeen maaliin. Palautus näkyi mielestäni seuraavan radan kontakteilla epävarmuutena ja hitautena. Odottelen Eerikalta hyviä vinkkejä...

Toka radalle yritin psyykata itseäni ajatuksella "rauhotu, me osataan". Ansa pitää ohjata kuitenkin rauhallisesti, liika hätäily kostautuu sen omina ratkaisuina. Muurin jälkeen näkyi suoraan ansaesteenä kiva hyppy. Mietin täyskäännöstä, mutta sillä Ansa kääntyy niin tiukasti, että olis voinut tulla esteen ohi. Päädyin ottamaan sivuetäisyyttä ja käskyttämään. Hyvin kääntyi hypylle ennen keppejä. Kepeillä maltoin antaa tilaa ja odottaa hetken. Meinasin tuulettaa, kiitos Eerikalle tsemppauksesta :-) Putken jälkeisellä kahdella hypyllä valssin olis voinut vielä aiemmin aloittaa. Ansa olis voinut kääntyä vielä tiukemmin. Mutta paremmin hoidettiin tuo kun moni muu. A:n ja putken jälkeisessä valssissa meinaa Ansa jäädä jalkoihin. Hyvin se väistelee, tuli itsellä hiukan hätä. Puomilla ajattelin olla painostamatta (mä varmistelin) ja muistissa sillä vissiin vielä eka radan palautus A:lle ja himmaili hiukan paikan kanssa. Loppu menee suht kivasti, aikasemmin pitäs vaan uskaltautua pois alta. Tyytyväistä mieltä paransi vielä sekin, kun Sanna kävi kertomassa SERT:stä. Ai sekin vielä ;-) Tässä vielä videot. Kiitos Kaille kuvaamisesta. Kamera ei parhaiten noissa valoissa toimi, pahoittelut kuvan laadusta. Mutta erottaa koiran ja ihmiset...

Meidän aksatessa perheen miesväki kävi Espoossa säbäturnauksessa. Snells Angels korjas sieltä taskuunsa kaks voittoa. Lisäksi kävivät Konalassa kiipeileen ja ostoksilla. Pikkuhiljaa paljastuu kaikki ostokset:

Vähäpätöisiä kisatuloksia

melkein unohdin raportoida kisoista Kirkkonummella. Kaks starttia, tuomarina muistaakseni Allan Mattsson. Eka radalta hylly. Kaikki takaakierrot Ansa hyppäs suoraan. Syytin mielessäni koiraa, mutta käytiin pihalla testaan takaakiertoja ja taitaapi olla niin, että kisoissa ohjaukseni on niissä(kin) löysää ja kiirehdin peloissani seuraavalle esteelle. Kun mun pitäis vaikkakin kaukaa ohjata Ansa takaakiertoon ja antaa sen lukita se este ja sitten siirtyä eteenpäin. Koiralla oli maaliin tullessa itsetunto kohdillaan, armotonta haukkumista ohjaajalle.

Toka rata oli hyppäri. Hyppärit taitaa olla meidän pravuurinumero. Saatiin nollatulos. Yksi pitkä kaarros ja toinen aivan törkee kaarratus, jossa sekuntteja palo. Mun piti tehdä siinä tyylikäs persjättö, mutta laiskuus ja nenän tukkoisuus sekä keuhkojen polttelu aiheutti viimehetken muutoksen takaleikkaukseen. Ei niin hyvä idea. Jäätiin neloseksi, etenemä oli kuitenkin yli 4m/s. Mutta ei jaksa hurrata, näyttää rumalta kilpailukirjassa... Voiko sen korjauslakalla stailata sopimaan paremmin muuhun riviin?

Muutoin elämä on ollut lupsakkaa. Kalenteri täynnä erilaista ohjelmaa ja koirien treenejä. Miina on mennyt eteenpäin esineiden ilmasussa ja Ansan kans tehty hiukan sen alkeita. Tokoilut etenee kaiken muun ohessa. Nyt tehotreenissä saada kapulan pitoon kestoa. Ansa tuo sen mulle liian nopeesti, ei välttämättä odota käskyä irrottaa. Nyt tavotteena, että pitää sitä suussa purematta ja murahtelematta 5s ja aikaa nostetaan, kun kriteeri täyttyy. Nautinnollista nähdä Ansan turhauman kautta tarjoavan mitä erinäisempiä juttuja kapulan kanssa, mutta hienointa on ettei se hyydy passiiviseksi. Muutoin tokotreeneissä pitää saada itselle zenmäinen mieliala, Ansaa ei tarvitse saada innostumaan tai kuumumaan. Palkkaus ja kehuminen tosi rauhallista, huoh niin vaikeaa.

Ja huomenna Janakkalaan. Siellä ratkotaan myös spanielimestaruus, vaikka lähden matkaan ilman spanielia :-)