Sivut

26.6.16

Ässämmät niin nähty

Kisattiin tossa just Nastolassa sm- karkelot. Sää ei suosinut, mutta onneksi kasvattaja oli investoinut pinkkeihin sadeviittoihin. Niiden alla värjötellen meni iso osa viikonlopusta.

Kisaviikonloppuun valmistautumisfoorumin yhteenveto, kaikki on otettu huomioon
Kaikki oleellinen pakattu
Välietappi Vihdissä
Vantaalla todettiin: "Lähettiinkö me voittamaan vai häviämään - lähettiin"
c) Sanni Karinniemi
Pitkien kisapäivien ohessa on muistettava syödä ja juoda kunnolla
ja rentoutua
Karsintaradalla tuomaroi Kari Jalonen. Tekee mielestäni kimurantteja ratoja, joilla nollaa ei helpolla saa. Karsintarata oli mukavampi, kun uskalsin odottaa. Hiukka meinas rataan tutustuessa houkuttaa vaihtoehdot, joissa vois isoimmat lätätköt kietää. Toisaalta siitä sateesta ja kurasta halus mahdollisimman nopeasti pois. Ansa oli radalla oma itsensä, teki töitä ja ohjaajakin pääsääntöisesti teki oman osuutensa kelvollisesti. Tässä linkki karsintarata siihen. Esteellä 3. ois voinut infota käännöksen suunnasta aiemmin, nyt Ansan liike vähän pysähtyy. Esteellä 6. pääsee kaarrattaan hiukan liikaa, siitä ois voinut hiukan napsaa aikaa pois. Mutta ei paha, sija 8 tuossa joukossa. Pilvimarjalaiset oli aika hyvin edustettuina 10. parhaan joukossa.


Varteenotettava kisaaja !?!
c) Sirpa Arminen
Pitkän päivän jälkeen oli vihdoin finaalin aika. Linkki finaalirata tässä välissä. Sinnehän se putkeen menee, siihen osasin varautua, paremmalla ohjauksella ois voinut olla menemättä. Isot aploodit Ansalle hyvästä keinusta. Vaikeinta viikonloppuna oli pitää omaa virettä yllä. Agility on hieno laji, mutta en itse jaksa motivoitua pelkästään sittä kolmea päivää. Tarvii muuta puuhaa ja aktiviteettiä väliin aika reilusti. Onneksi sunnuntaina ymmärsin lähemmäs kymmenen tunnin odottelun aikana, että ihan itse saan päättää sosiaalisuuden ja ratojen seuraamisen määrän omalla kohdalla. Oivallukseen päästäkseen tuli googletettua bussiaikatauluja Nastola-Hanko ja muita harrastuksia kuin agility. Oivalluksen jälkeen saattoi rauhassa vetää parit tirsat, lenkkeillä koiran kanssa lähialueen pururadat ja asuinalueet, lukea iltalehdet ja syödä. Ajantaposta huolimatta sain nostettua oman vireen finaaliradalla moodiin "halutaan tehdä/halutaan voittaa". Ei voitettu, mutta hävetä ei tarvi. Koira on yks parhaista ja retkiseura viikonloppuna parasta. Kiitos Sirpalle, Eerikalle ja Heinille avusta isommissa ja pienemmissä kriiseissä <3

Kannustusjoukot <3
Taas tänä vuonna piskuista Hankoa edusti kaks  koirakkoa, terkut Tiinalle (hyvin te veditte).

28.3.16

Ei ole muuta kun voitettavaa

Pitkänäperjantaina kisattiin Purinalla Sari Minkkisen radoilla. Ihmeesti pysyin hereillä vaikka eka startti oli vasta 17.30. Meno itseasiassa parani yötä kohden.


 Ekan radan kompastuskiveksi osottautui radan loppuosa. Putkeen 12. koiruus irtos tuttuun tapaan ja itsekin ehdin lähes tyylipuhtaaseen persjättöön esteelle 13. putken jälkeen. Sen tajuttuani oli Ansa jo lukinnut väärän esteen (17) eikä siinä enää auttanut kutsumiset eikä vastakkaiset kädet. Konemaisesti tikattu A, puomilla kontakti ja oikeaan keppiväliin meno sentään lohduttavat. Pienestä oli nolla taas kiinni.


Hypärille lähdin sekavissa mietteissä. Minuutti ennen rataan tutustumista ihmettelin tunnetta lyhyestä radasta. Onhan se lyhyt, jos lähes puolet radasta on tutustumatta. Jonkinlaista hätäsuunnitelmaa tehden odotteleen omaa vuoroa. Sitten kuulutettiinkin musta toyotan omistajaa - se olen mä. Ehdin jo miettiä mahdollista laskun suuruutta ja vakuutusyhtiön korvauksia... Ongelman ratkaisuun ei tarvittukaan euroja. Toinen blondi oli vaan luullut omaksi autokseen, joku muukin päätynyt autovalinnassaan mustaan pantteriin, nakannut kassinsa auton etupenkille ja napsauttanut ovet lukkoon. Hälytyskellot olivat soineet, kun oli hoksannut navigaattorin. Ymmärsi heti, ettei mies ole voinut osottaa moista omatoimisuutta (uusi auto) ja toimeen tarttumista, tää ei voi olla heidän auto. Sitä en ymmärrä kuin on saanut auton ovet auki ja lukkoon eikä uudestaan auki kassien ottamista mahdollistamaan. Jokatapauksessa meidän pantterin ovet oli lukossa ja vieraat tavarat etupenkillä. Siitä lähes suoraan radalle. Esteellä kaks kosahti. Ohjasin esteen väärään suuntaan. Ihan simppeli ohjaus ja alkeellinen ohjausmoka, ei siinä muuta. Loppurata menikin "suunitelmien" mukaisesti. Kuuluttajan mukaan vaikuttava hylätty rata. Sari muutti ratasuunnitelmaa, lopussa kuvasta poiketen suoraa menoa. Tuossa linkki livekameran taltiointiin video Meidän muuvit alkaa kohdasta 13:10. 


Vika rata tuntui haastavimmalle, varsinkin tuo alku. Putkia voimakkaasti hakevan kaverin kanssa olin jo valmis kiepauttamaan sheltin hypylle 4. pidempää kautta varmistaakseni putken ohituksen. Päädyin kuitenkin lyhyempään ja nopeampaan reittiin. ei tuolta mitään varmistelunollia mennä hakemaan, voitto tai ei mitään. Ei voitettu, oltiin kolmosia. Kerrankin olen siihen tyytyväinen. Kuinka moni pystyy Päivärinnan ja Ruun aikoihin? Näin noiden radan eikä siinä ollut mitään huisin isoja kaarroksia. Toi kelpie taas menee onnistuessaan tosi lujaa ja juoksee kaikki kontaktit läpi. Ansa teki kuuliaisen puomin ja keinun malttoi tehdä nopeasti ja huolella, vaikka jäin itse reilusti taakse.


13.3.16

Vaatimattomuus kaunistaa...

... mutta mulla ei ole siihen tarvetta. Ainakaan eilisen nollavoiton jälkeen. Mutta joo, tammiskuussa loppui meidän taukoilu. Sen jälkeen on kisattu ja treenattu, Ansasta on tullut myös hyppyvalio ja sm- karsintanollat on kasassa. Maajoukkuekarsintaa varten ois nollavoittoja vaikka muille jakaa, toinen tuplanolla puuttuu. Onneksi kisasuorituksiin on mahtunut myös häröilyä ja sinkoilua, ei pääse ihan tuudittautumaan lajin helppouteen. 

Eilen kirmailtiin Lohjalla Petteri Kermisen radoilla. Tyyppi rakentaa mielestäni moterneja ratoja, vauhdikkaita ei mitään pikkusievää pyöritystä, muttei myöskään mitään helppoja. Aika helposti saa mukaansa hyllyn tai pari. Kontaktivirheistä ei turhaan nipotella ;-)

Vika radalla jo kakkosesteen jälkeen olin hetken pihalla, mielikuva oli, että kepeille mennään. Onneksi muistin, että se oli edellisellä radalla ja nyt se on joku muu. Nopea vilkuilu ympärille ja huomasin numerokyltin, jossa komeili numero 3 - siis sinne. Onneksi Ansa oli mutkaputkessa niin ei ehtinyt sinkoilla minnekään. Puominkälkeen hypyn kautta putkeen. Vaikka yritin peittää väärää putkensuuta ahterillani niin sheltti oli jo päättänyt mennä sinne. Molempien luonnetta kuvaa, ettei kumpikaan halunnut väistää. Loppuradalle päätin tehdä suunnitelman b mukaisesti. Antaa sen ottaa reilusti etumatkaa keinulle ja testata miten oppi on mennyt perille sen suorittamisesta. Niin nappikeinu kun olla ja voi. Täysiä keinun päähän, pamauksen odottelu ja matka jatkuu. Siinä mielessäni tuulettelin ja takaleikkauksen ajotus meni sinne päin ja Ansa tulkitsi radan jatkuvan eri suuntaan. Tyytyväinen tuosta lopusta. Ennen ois Ansa suorittanut A:n jälkeen näkyvät hypyt ja mä olisin blogitekstissä kehunut piskini irtoavuutta. Nyt pörhistelen sen olevan kuulolla ja kykenevän myös tiukkoihin niistoihin. Linkki kasvattajan kuvaamaan  video tässä.

Toisella radalla myös hyllylinjaa. Video siitä tässä näin. Siinä renkaan jälkeen ois pitänyt hypätä hyppy takaa. Kunnon törkkäsy ois voinut auttaa, juoksukisa ei ole meillä ratkasu. Yks este jäi jopa suorittamatta.

Eka hypäri sentään voitettiin. Taakse jäi mm Erkon Jade. Esso teki nopeamman ajan, tais tiputtaa riman. Vajaan sekunnin ero ois voinut olla otettavissa kiinni parissa käännöksessä.  Todistusaineisto videon muodossa tässä. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä mun videota on suttua youtuben kautta pyöritettynä, toisin kun kasvattajan. Se on tässä tunnustettava paremmaksi.




6.1.16

Elämää






Agilityn lisäksi elämään mahtuu muutakin, onneksi. Piipahdettiin perheen kanssa Vietnamin lämmössä. Suurin osa ajasta vietettiin Mui Nessa, Phan Thietin kaupungin lähellä. Pari viimeistä lomapäivää ihmeteltiin Ho Chi Minh Cityn vilinää. Melkoinen kontrasti pienen kalastajakylän ja miljoonakaupungin välillä. 

Hotellin ranta iltasella
Rannalle mahtui turistit ja paikalliset sulassa sovussa
Paikallisten elämää rannalla
Muutama kalastuspaatti Mui Nen kylässä
Pientä aallokkoa
Phu Hai Resort ja meidän mökki parin viikon ajan

Kävelyseuraa rannalla
Aamuituimaan ranta oli täyttynyt kalastajista
Phan Thietin kaupungissa seikkallessa tehtiin yksi pongaus turistista. Paikalliset seuras huvittuneena kartan kanssa kiertelevää porukkaa. 

Phan Thietin laitanmilta löytyi temppeli suitsukkeineen

Kansainvälinen poseeraus

Käytiin köpöttelemässä ja ajelemassa mönkkäreillä vähän isommilla hiekkakasoilla. Silläkin reissulla kohtasin lehmiä, tykkäsin.




Ta Cu vuorella käytiin ihmettelemässä 49 metristä makaavaa Buddhaa ja upeita maisemia. Vuorelle ei onneksi tarvinnut kavuta pari tuntista vaellusreittiä vaan mentiin kaapelihissillä. Retkelle suositeltiin hyviä kenkiä. Mentiin läpsyillä. Hyvin pärjäs, kyseessä ei kuitenkaan mikään vaellusretki ;-)




Mainitsinko, että oli kalastuskylä...

Nää ihmiset elää näin ...
Lopetin kuvaamisen ennekuin tyyppi ryhty tyhjentään suoltaan ;-)
... joka päivä

Vikat päivät vietettiin Ho Chi Minh Cityssä. Lähinnä shoppailtiin ja käytiin Mäkkärissä syömässä jouluateria. Jäin ainoastaan kaipaamaan Citymarkettia. Entinen saigon on ihanan kaoottinen liikenteeltään. Mopoja erilaisilla kuormilla, autoja ja busseja. Sekaan vaan rohkeasti, liikennemerkit on siellä viitteellisiä ja liikennevalot toimittaa enemmän jouluvalojen virkaa.




Suosittelen Vietnamia sellaisille jotka jaksaa sietää huonoa englantia (eivät satsaa r- eikä s-kirjaimiin),  runsasta venäjänkielistä tarjontaa ruokalistoissa ja elävinä vodkamaritoituina turisteina (mutta hei hävisivät kiekossa - TAAS), ei niin mausteista ruokaa, aasialaistyylistä roskatkuuluukuvioon ja ilmassa leijuu enemmän tai vähemmän mädäntyneen hedelmän vieno tuoksu, trooppistä lämpöä, hienoja rantoja, isoja aaltoja, ei niin valmista ja helppoa elämää turistille. Ruuat tulee ravintolassa kun tulee ja random järjestyksessä, mutta iloisesti palveltuna. 

                         



Ennen reissua kisattiin jossain. 2/3 radoista oli nollia, ei sentään peräkkäiset. Vikalla jäätiin kolmanneksi, ihan himpun verran hävittiin Liukan Villelle. 17.1 kisataan taas, sitä ennen vois vaikka treenata. Toisaalta ehtiihän sitä myöhemminkin, kun vähän lämpenee. 

Antarktis?