Sivut

6.1.16

Elämää






Agilityn lisäksi elämään mahtuu muutakin, onneksi. Piipahdettiin perheen kanssa Vietnamin lämmössä. Suurin osa ajasta vietettiin Mui Nessa, Phan Thietin kaupungin lähellä. Pari viimeistä lomapäivää ihmeteltiin Ho Chi Minh Cityn vilinää. Melkoinen kontrasti pienen kalastajakylän ja miljoonakaupungin välillä. 

Hotellin ranta iltasella
Rannalle mahtui turistit ja paikalliset sulassa sovussa
Paikallisten elämää rannalla
Muutama kalastuspaatti Mui Nen kylässä
Pientä aallokkoa
Phu Hai Resort ja meidän mökki parin viikon ajan

Kävelyseuraa rannalla
Aamuituimaan ranta oli täyttynyt kalastajista
Phan Thietin kaupungissa seikkallessa tehtiin yksi pongaus turistista. Paikalliset seuras huvittuneena kartan kanssa kiertelevää porukkaa. 

Phan Thietin laitanmilta löytyi temppeli suitsukkeineen

Kansainvälinen poseeraus

Käytiin köpöttelemässä ja ajelemassa mönkkäreillä vähän isommilla hiekkakasoilla. Silläkin reissulla kohtasin lehmiä, tykkäsin.




Ta Cu vuorella käytiin ihmettelemässä 49 metristä makaavaa Buddhaa ja upeita maisemia. Vuorelle ei onneksi tarvinnut kavuta pari tuntista vaellusreittiä vaan mentiin kaapelihissillä. Retkelle suositeltiin hyviä kenkiä. Mentiin läpsyillä. Hyvin pärjäs, kyseessä ei kuitenkaan mikään vaellusretki ;-)




Mainitsinko, että oli kalastuskylä...

Nää ihmiset elää näin ...
Lopetin kuvaamisen ennekuin tyyppi ryhty tyhjentään suoltaan ;-)
... joka päivä

Vikat päivät vietettiin Ho Chi Minh Cityssä. Lähinnä shoppailtiin ja käytiin Mäkkärissä syömässä jouluateria. Jäin ainoastaan kaipaamaan Citymarkettia. Entinen saigon on ihanan kaoottinen liikenteeltään. Mopoja erilaisilla kuormilla, autoja ja busseja. Sekaan vaan rohkeasti, liikennemerkit on siellä viitteellisiä ja liikennevalot toimittaa enemmän jouluvalojen virkaa.




Suosittelen Vietnamia sellaisille jotka jaksaa sietää huonoa englantia (eivät satsaa r- eikä s-kirjaimiin),  runsasta venäjänkielistä tarjontaa ruokalistoissa ja elävinä vodkamaritoituina turisteina (mutta hei hävisivät kiekossa - TAAS), ei niin mausteista ruokaa, aasialaistyylistä roskatkuuluukuvioon ja ilmassa leijuu enemmän tai vähemmän mädäntyneen hedelmän vieno tuoksu, trooppistä lämpöä, hienoja rantoja, isoja aaltoja, ei niin valmista ja helppoa elämää turistille. Ruuat tulee ravintolassa kun tulee ja random järjestyksessä, mutta iloisesti palveltuna. 

                         



Ennen reissua kisattiin jossain. 2/3 radoista oli nollia, ei sentään peräkkäiset. Vikalla jäätiin kolmanneksi, ihan himpun verran hävittiin Liukan Villelle. 17.1 kisataan taas, sitä ennen vois vaikka treenata. Toisaalta ehtiihän sitä myöhemminkin, kun vähän lämpenee. 

Antarktis?