Hitti ja huti

mutta kylläkin meillä ensin se huti.  Tässä linkki ratapiirrokseen:  rata a  Henri Luomala oli ATT:lle 9.12 tehnyt ihan mukiin menevät radat, ei mitään mahdotonta vaadittu, mutta mutta... Meidän rata karahti noille kepeille. Kepit meni hyvin, mutta en uskaltanut kisoissa jättää tekemään itsenäisesti ja alkaa itse sijoittua paremmin. Olin sitten reilusti myöhässä esteellä 11. Hiukan panikoiduin ja lakkasin ohjaamasta, Ansa meni sitten esteen ohi. Hyvää noissa pieleen menneissä radoissa on se, että voi alkaa rillutella ja kokeilla "eiensisijaisiavaihtoehtoja". Kokeilin takaleikata 13 jälkeen ja saada sillä ohjaus tiukasti putkeen - no toimihan sekin. Samoin kontakteja voi prässätä. Jätin Ansan A:lle ja  hilpasin maaliin ja vapautin sieltä. Vielä en ole varma onko tuo diivailua vai koiran kontaktien vahvistamista ;-)

Rata b oli sitten se hitti. Voitettiin, eräiden mielestä hitaalla ajalla, vain -13,05s ja etenemällä 4,4. Onneksi oli sentään 0vp. Toi oli mulle hyvä rata, sain monessa kohtaa vaan seisoskella ja lähettää Ansaa putkiin, mun etenemä tais olla etanan vauhtia ;-) Ansa malttoi lähdöissä ja teki upeat kontaktit. Ei tässä voi kun olla tyytyväinen ja toivoa, ettei juoksut ihan vielä alkaisi. Vantaalla olis kisat 29.12. Sain muuten kannustavan viestin ennen b-rataa: "Nyt PERKELE se luva taskuun..." Lisää tuollaisia!

"Reilu peli on perseestä"

Siinä Paavo kommentti voitokkaiden säbäpelien jälkeen. Mä en huomannut kommentissä mitään epäurheilijamaista, mutta valmentaja huomautti asiasta...

Ansan kanssa kisattiin TSAU:lla ilman merkittävää menestystä. Epätoivoista Hassua, etten ole pettynyt vaan toiveikas. Kaikki startit sujui ilman varastelua. Ansukka tuijotti mua hymyillen paikaltaan ja lähti vasta rata-käskyllä. Kolmet kepit meni virheettä ja kontaktit pysyi. Vikalla keinulla luisui pois. Hylly oli jo plakkarissa Keinun kontakti luisui, joten tein keinun uudestaa ja poistuttiin radalta.

Eka radalta saatiin 5vp kiellosta. Olis vaatinut pienen nykäisyn, mutta sitä en saanut tehtyä ja Ansa leijeröi. Oikeaa estettä ja puolta haettiin piiiiiiitkäääään. Sija 2, 5vp ja -8,6s ei ole niin huono, kun miettii viimeaikojen ongelmia.

Toka rata meni LUVA:n arvoisesti vikalle esteelle. Suorahko putki ja este siinä nenän edessä. Mä varmistan huutelemalla sata kertaa:" Eteen, eteen....", Ansa kääntää päänsä mua kohti ja päättelee, että tässä jokin säätöpaikka ja vetää loppupäätelmänä esteen sivu. Oliko se niin, että viimeinenkin este ohjataan??? Meni siellä eräs mutka tolkuttoman pitkäksi, en mää sitä LUVA:a olis halunnutkaan ;-)

Vika rata oli niin hieno siihen asti, kun vauhtikaarteen päähän sijoitettu este pitikin kiertää takaa. Suunnittelin poispäin käännöstä, Ansa olis pitänyt ottaa haltuun aika lailla aikaisemmin... Keinu meni ilman kontaktia ja poistuttiin radalta se uusittuamme. Mutta voi minkä persjätön tyylittelin muurin jälkeen. Harmi, ettei kameraa ollut mukana eikä sen puolesta kuvaustiimiäkään näkynyt...

Tunnustettava, että ekan radan jälkeen kilahdin. Valitin jokaiselle vastaantulijalle, ratatoimitsijoille ja tuomarille sekä  kuuluttajalle. Enkä vieläkään ymmärrä! Jos ollaan aikataulusta puoli tuntia edellä niin mikä kiire on kuuluttaa ekaa lähttijää radalla (eli mä) heti rataan tutustumisen jälkeen. Hain Ansan autosta (aina ei saa autoa heti oven viereen) reippaasti ja halliin tullessa kuuluu viimeinen kuulutus ja radalla lähtölupaa odottaa 402. Nimi on muistissa ja mulla on pitkä muisti...

3 x HYL

Mitäs sitä enempää selittelemään. Nyt maksetaan hintaa siitä, että pikku varastelu startissa ei haittaa. Lauantaina startattiin Lohjalle epiksiin. Joissa kolme ekaa malttoi odottaa, mutta viimeisellä (siinä ei oltu kisan ulkopuolella) lähti mun kääntäessä selän. Tänään ATT:llä ekan startin malttoi. Kontaktit oli puhtaat. Hylly tuli, kun en korjannut Ansaa tekemään muuria. Ohjasin sen hätäisesti, ajatellen seuraavaa sijoittumista. Radalla oli paljon hyviä kohtia, joihin ehdottomasti tyytyväinen. Kahdessa kohta pieni paholainen menetti pidon rataan. Tuli kuono edellä tiukan käännöksen ja kylki luisua putkesta. On on sillä ainakin intoa. Tuli todettua, että Allan Mattsson harrastaa haastavia keppikulmia...

Kaks seuraavaa rataa käytiin pyörähtämässä radalla. Ansa pitää mua tyyppinä, joka roudaa sen kisoihin. Hän hoitaa loput ihan itse. Kyllä tiukkaa teki ottaa koiruus pois radalta. Olin luvannut itselleni tuosta teosta kengät. Toisen varastamisen jälkeen ketutus oli niin kova, että palkitsen itseni vasta kun ongelma poistunut ja ollaan kolmosissa. Pikkusen syö miestä ajaa vajaa kaks tuntia suuntaansa todetakseen, ettei Ansa ole oppinut mitään. Jatkossa oltava ehdoton tän linjan kanssa. Pikku pepun nosto lähdössä ei olis niin paha, mutta Ansa alkaa tehdä sitä rataa samantien.

Aika hiljaisina tehtiin jäähkälenkki. Nyt jo otetaan kontaktia toisiimme.

Röyhkee sheltti ja saamaton ohjaaja kisaavat taas...

Ja lopputulos on nähtävillä tuloslistalla ja videolla. Toi varastelu alkaa syödä miestä... Sitä on liian vaikea lähteeä pois koira kainalossa, kun harvoin pääsee kisaamaan. Kai opeteltava ajamaan kehä III:lla, niin laajenis nuo mahdollisuudet. Nyt epiksiin harjoittelemaan rata-käskyä. Ollaan sitä treenattu eri ympäristöissä. Ansa odottelee lupaa vaikka heitän lelun, mutta kisatilanteessa ei näköjään auta mikään. Huoh, alettava ajamaan keskimääräin puoltoista tuntia suuntaansa vain ottaakseen koiran kanoloon ja autoon...

Kohti kakkosen kisoja

Katselin yks kaunis päivä kakkosen ratapiirroksia, suunnittelin parit treenit niiden pohjalta. Halliin ei kuitenkaan ole mahdollista tilan takia koko rataa rakentaa, joten pätkät riittää. Uskon pienten pätkien olevan itselle ja koiralle parempi tapa oppia. Tietää, mitä opettelee ;-) Treenien perusteella ei ole mitään syytä, miksei ykköspalli olisi edelleen meidän...

Me on paikkamme löydetty!

Se on palkintopallilla, ykkösenä. Tiedättehän siellä hurraa huutojen, onnittelujen ja palkintojen keskellä.

Yö sujui rattoisasti p....a siivotessa. Barffaus ei aina mene putkeen. Omistaja voi arvioida väärin koiriensa rasvan sietokyvyn... Tiesin päivän kuitenkin olevan onnekas jo klo 7.15 Tammisaaren kohdalla väistettyäni tyylikkäästi peuran ja palattuani omalle kaistalle ennen kohtaamista rekan kanssa. Jälkeenpäin kävi mielessä kumpaan kannattaa loppupeleissä törmätä peuraan vai rekkaan...

Lohjalla ilmottauduttiin ja lämmiteltiin, juostiin kun oli niin kylmä. Mietin, että jaksaako enää radalla. Turhaan etsittiin tuttua kuvaustiimiä... Onneksi rohkeus riitti käskyttämään kysyä apua.

Itse kisaradat ovat täynnä jännittäviä tilanteita, dominassi ongelmia lähtötilanteissa, taidokkaita takaleikkauksia, valuvia sulavia valsseja, upeita keppien hakuja, nopeita kontakteja ja voiton riemua. Tulevien voittojen avaimet on tässä:

• Helly Hansenin kuoripökät
• Peurat ja rekat
• Vaihteleva kuvaustiimi
• Koiraan ja itseensä luottaminen
• Suunnitelmat A, B ja C

 Ja jep, vaatimattomuus kaunistaa...

Ei sitten väkisin

Kisattiin Salossa, kova halu ja yritys kalastella niitä LUVA-merkintöjä. Muttei ne sieltä meinaa tulla.

Ekalla radalla rima tippui heti alussa ja kepeillä mentiin ohi. Olis pitänyt jarruttaa, mutta Ansa meni jo niin kaukana niin yritin kärvistellä perässä. Muuten ihan näppärää perusmenoa.

Toka rata oli kaaosta :-/ Ekasta putken teki nopsaan ja itse ihmettelin, joten pituudelle ohjaus jäi tekemättä. A:lta piti mennä kepeille, mutta tuolissa istui pelottavan näköinen äijä, jolle piti louskuttaa ja kun ei edes kerrasta uskonut. Olis varmaan mennyt, jos olis ollut jotain pinkkiä päällä.  Hyllyn ollessa jo hyppysissä on hyvä hetki toteuttaa b-suunnitelmia esim takaleikkaus A:lla. Olin suunnitellut valssia ennen A:ta. B-suunnitelmassa käden ollessa liian korkealla olis voinut putki houkutella.

Vika rata oli upeaa yhdessä puuhastelua. Harmi se rima... Itselle annan ison plussan, että tietoisena rimasta tehtiin loppuun asti.

Jostain on kaivettava motivaatiota epiksiin... Neiti varastelee lähdöissä. Jos epiksissä kävis vähän vääntämässä rautalangasta... Kasvattajalle uhosin ennen joka rataa  LUVA:n nyt tulevan. Naureskelin Säälin kasvattajaa, joka oli kuudelta vääntäytynyt ylös nähdäkseen Pilvimarjalaisten menestyvän.

Harmittaa

Käytiin Vihdissä hakemassa eka LUVA. Tuomarina oli ilmeikäs tuomari Anne Savioja. Tuon naisen naamasta näkee, mitä ajattelee radalla kulloinkin pakertavasta kaksikosta ;-) Toka radan jälkeen hän pyysi kaikki halukkaat radalle ja kertoi, miten olisi halunnut asioita tehtävän. Höpis pitkään magneeteista...

Eka rata oli hyllystä huolimatta kivaa tekemistä. Vitonen näpsähti keinulta ja ohjasin siitä väärään päähän putkea. Olis sittenkin kannattanut valssata ennen keinua... Kepeille meno vei aikansa, Ansa tarjoili useampaan kertaan puomia. Kettuuntu niin, että protestoi vielä kepeillä ;-) Kyllähän tuollaisesta säätämisestä vähän molempien pakka sekoaa...

Tokalla radalla Ansa kävi antamassa palautetta tuomarille turhasta seisoskelusta keskellä kenttää. Mitäs seistä töpötti A:n edessä. Saattoi olla meidän pelastus, olis voinut irrota sinne... Savioja sanoikin, että aloituksessa olis kannattanut sijoittaa koira huolella, jotta se saa pyöreän linjan putkelle. Kyllä meille käy tuomarikin linjakeppinä/ohjurina. Puomi-putki ansa selvitettiin kunnialla, kyl oma ohjaus vetää koiran hyvin ansojen ohi. Viimeiseltä putkelta puomille olin hiukan myöhässä ajatusteni kanssa. Meinasin jäädä alkuun väärälle puolelle puomia, mutta annoin Ansan hakea puomin ja leikkasin itse perässä, hyvä me :-) Olin suunnitellut ehtiväni (olisin kyllä ehtinyt, jos olis vaivautunut siirtään tossua toisen eteen) toisella puolelle putkea ja sieltä suoraviivaisesti putkelle. Kepeillä annoin reilusti tilaa sen hakea alku itse, vähän pelotti...

Katsojien kommentit kuuluu alkuperäisellä videolla. Tässä joitakin:

• ohjaa sinne kepeille, elä puomille (rata A)

• ei tullut vieläkään LUVA:a (rata A)

Kisaamassa oli myös ex-missi Essi Pöysti. Oli ilmonnut bortsunsa kolmelle radalle. Olin menossa ilmottamaan, että Hangon Kennelkerhon miesjaostolle varmasti sopii tulla treenaamaan Hankoon jatkossa, mutta missi oli poistunut ja kaks seuraavaa rataa jäi näkemättä. Oliko meikki pettänyt ;-)

Parannusta tulostasoon

Piipahdettiin lämpimässä ja kosteassa Kirkkonummen hallissa. LUVA:a tai useampaa ei irronnut, mutta kivaa oli. Videoiden perusteella oltiin sunnuntai ajelulla...

Rata  A oli tehtävissä, mutku... Se putki, olisimpa odottanut sekunnin... Ansa lähti mun liikkeestä putkesta pois. Nuoren koiran kanssa kannattais varmistaa oudossa paikassa, antaa vähän armoa. Ehkä ensi kerralla... Kepeillä annoin tilaa, mutta tuli sieltä pois kesken. Ansan puollustuksena sanottava, että kepit oli osin montussa ja varmasti koirasta tuntui oudolta ja varsinkin näinkin vähäisellä kokemuksella. Makseille kuoppaa korjattiin... 

Rata B meni kivasti, mutku... Ne kepit meni kaks yhden hinnalla bonuksena 5 virhepistettä. Videolta näkee missä kohtaa, kisatilanteessa kysyin Sepolta, kun ihmettelin koira olevan väärällä puolen keppiä. Otettiin uudestaan. Kontaktit oli hienot, mä maltoin. Viimeinen puomi meni treenin piikkiin. Huiskaisin, mutta irtos vasta rata käskyllä. Mun sisällä asuu pieni Jenna Caloander ;-)

Parasta oli palkintoja hakiessa Savikon kommentit: Pienistä arsykkeistä pieniä virheitä, mutta muuten upeaa ja täydellistä menoa. Noilla jaksaa jonkinaikaa. Ainakin Vihdin kisoihin asti.

ps Laitoin saman videon facebookkiin, lopulta ilman ääntä. Tuli paluupostina infoa tekijänoikeuksista. Miks täti-ihmisiä kiusataan ja nipotetaan joka asiasta?

Back to basics

Tauko on nyt ohi ja palattiin treenailun pariin. Aloitettiin "helpoilla", ihan perussettiä. Mutta mutta... Kontaktit paukkui, kepeillä valssi veti Ansan pois kepeiltä. Otettiin etupalkalla ihan perusasioita...

Kuvia

Kyl kesä on hienoa aikaa. Pilvisenä aamuna ehtii opetella kollaasin tekoa. Nyt paistaa aurinko, siirryn pihalle B-)

Viimeiset treenit

Nyt pitäis pysyä pois aksailemasta 2-4 viikkoa. Voi olla vaikeaa ;-)

Agirotu koettu

Ekat viralliset startit on nyt koettu. Kilpailukirjaan ei tullut merkintöjä, ehkä ensi kerralla... Videot kertoo karua kieltä ohjaajan hätiköinnistä ja koiran ansioikkaista yrityksistä tulkita ohjaajaa. Oikeasti olen tyytyväinen Ansan tekemiseen ja kontakteihin, mä maltoin pitää sitä siellä ainakin sadasosasekunnin ajan :-) Hienosti Ansa malttoi keskittyä tekemiseen, vaikka kenttiä oli neljä, ihmisiä ja koiria paljon, kuulutuksia ja yleistä hälinää. Muistin nesteyttää sen (ja välillä pari muutakin nälkää näkevää shelttiä) pari tuntia ennen kisoja ja lämmitellä sekä jäähdytellä. Nähtiin paljon upeita koiria ja kivoja ihmisiä. Takataskussa hyviä keskusteluja ja vinkkejä tekemiseen jatkossa. Ansa sai kehuja etukropan jämäkkyydestä ja lihaksistosta. Sen vyötäröllä on aavistus pehmeyttä, joka voinee johtue pentumaisuudesta, mutta massaa ei kannata hankki rasvan muodossa lisää. Onneksi kukaan ei kontrolloinut ohjaajan vyötäröä ;-) Tässä radat:

Kisattiin myös alo joukkuekisassa Kiran (Ansan äippä), Moonan ja Taavin kanssa. Meillä oli upea porukka ja sijoituttiin kakkosiksi. Ansa teki nollat ja joukkueen nopeimman ajan.

ps. Jostain syystä Ansa sai majailla pinkin teltan perukoilla, muiden häkkien ja tavaroiden alla ja takana...

Aksaa vai jälkeä...molempia

Oli upeeta, säästä huolimatta, päästä opetteleen jäljen tekoa eilen. Ja Miina tykkäs :-) Oli vähän turhan innokas. Tuo ahne pikku paholainen jätti osan matkanvarrella olevista makupaloista syömättä. En olis uskonut =o) Tänään olin varannut kentän ja menin hyvissä ajoin paikalle ja tein ensin lähimetsään n 20 askeleen jäljen ja jätin muhimaan aksailun ajaksi. Tuultakin oli hankolaiseen malliin tarjolla. Kivasti treenien jälkeen teki töitä kuonollaan, sai pidellä ja jarrutella, jotta malttaisi huolella tutkia jokaisen askeleen. Kai maltti tulee pikkuhiljaa. Jälkiliina duunattiin parista olemassa olevasta hihnasta. Reittiä olis hyvä merkata esim pyykkipojalla, jossa vaikka kuitunkangasta. Sitä ei löytynyt, mutta pyykkinarua löysin. Ja eikun trendikästä pikkuaskartelua...

Kotiläksyä

Käytiin Tuulia Liuhdon opissa Turus ja tänään kävin tekemässä kotiläksyä. Olipas muuten loistava kouluttaja. Vaativa, eteenpäin ei menty ennekuin jälki häntä tyydytti. Kannusti kuitenkin kokoajan pääsemään parempaan suoritukseen.

Pari viikkoa sitten juhlittiin lapsenvahdin lakkiaisia. Vaikka Lotta oli korkkareissa, oli Lassi pidempi. Aika kuluu... Meillä on ollut hurjan hyvä tuuri aikoinaan löytää hienoja vahteja. Tämäkin viikkasi poikien päiväpeitot millintarkoin laskoksin. Ja sehän vahdin tärkein ominaisuus onkin ;-)

Nyt lapsukaiset ovat Raahessa isovanhempien hellässä hoivassa. Meidän murkku on ollut vähemmän murkku :-)

De toimar

Tässä nyt video perjantai-illan valmisteluista näyttelyä varten:

Agilityvalio

Kuva Katriina Kauhaniemi

Tai ainakin matkalla sinne... Käytiin Salossa näyttelyssä, kauniissa kesäsäässä... Anna Redlicka antoi Ansalle H:n ja seuraavan tuomion: 

Riittävän tyyppiä???, 43 cm korkea??? Melko pitkäsäärinen kuten emäntänsäkin. Litteä runko. Riittävä pään ilme.  Leveä asentoiset korvat. Suora edestä. Riittävät takakulmaukset. Epäsymmetrinen  liike.

Ansa(kin) kärsi joka hetki, erityisesti pöydällä ja  varsinkin mitatessa. En ole koskaan saanut 43cm... Mutta se oli mitattaessa selkä niiiiiiin köyryssä, ettei mikään ihme vaikka tulos olis ollut 48cm ;-) Varmasti ihmetteli, miksei piippaavaa ääntä pöydän alta kuulu, kuten tavallisesti aksaillessa. No tulipas haettua se tavoitteeksi asetettu keltainen nauha.  Ja seura oli jälleen kerran loistavaa :-)





ps annetaan pois tarpeettomana näyttelyhihna, kuvasta poiketen valkoinen 


pps bloggeri kieltäytyy laittamasta videoita, menee hermot...

Salon reissu takana

Uskalsin tehdä treeneissä Ansan kanssa kepit. Ihan ok ekaksi kerraksi. Vauhti ei samaa kun tutummassa ympäristössä, omassa rauhassa. Mutta meni kaikki kerrat virheettä ja salli mun sivuttaisen liikkeen sekä seisahtumisen. Tiina kehotti luottamaan koiraan ja käski antaa aikaa oppia. Yritän ;-)

Arvaa mitä treenattiin?

Tulipas todettua, että kaaosmaisesti pysyy hallussa kaksi aksailevaa koiraa ja kolme lasta. Omiksi jatkossa lisää vain koiria ;-)

Uusi yritys

Viimekesän yrttikokemukset eivät lannistaneet. Ne löysivät (uudet taimet) tänään tiensä meidän terassille :-)

Persiljaan, rosmariinia ja oreganoa

 

Kukkien ostoreissulta tarttui mukaan myös nämä

Vielä vähän lisää kukkia

Koostetta

Puuhasin kotihommia vältellessä koosteen viime aikojen treeneistä. Nyt "vähennettävä" keppien treenausta, liian monta toistoa yhdessä treenissä mitä tahansa tekee homman tylsäksi... Vielä kerran käydään Salossa ratatreeneissä ja alkukesäksi saatiin kolme yksäriä (otettiin kolmeen pekkaan 1,5h) Tuulia Liuhdolle, jännää...

Kesä lähenee... Terassille tuli haettua pari puksipuuta. Ostin pari viime kesänä ja pari viikkoa sitten heitin ne talvehtimasta aurinkoon virkistymään, näyttivät niin kurjilta. Lauantaina ihmettelin, kun kovin kellastuneina nuokkuivat seinustalla. Diagnosoin exituksen tapahtuneen, joten Säpään hakemaan uusia, josta oli jotkut hakeneet kaikki. Kappelisataman kukkakaupasta löytyi kaksi ja kassalla kuulin hinnan, 49,90€ kipale. Enhän mää siinä kehdannut perua, kyllä sairaanhoitajan palkalla yks terassi duunataan ;-) Kotona aikani survottua totesin edellisten puksien perintöruukkujen olevan pieniä. Uudestaan Säpään ja isompaa ruukkua. Mopo oli jo ajat sitten karannut ja kelpuutin hiukka tyyriimmät ruukut (on sitten ens kesän puksipuille laadukkaat ruukut, 29€ kipale). Iltasella googletin ja luin noiden viihtyvän puolivarjossa ja kellastuvan liiassa auringossa ja kalkin puutteessa. Saksin kellastuneet lehdet pois ja ainakin toinen on ihan näppärä vihreä pallo. Jommalla kummalla kauppareissulla ostin yrttimultaa...

Suomi voittaa - Haittaakse?

Mikä jää päällimmäisenä mieleen?

Viis valssista - leijeröidään

On vietetty viikon sisään kahdet synttärit sekä yhdet äitienpäivät ja tänään vielä Jouni Oreniuksen koulutus. Ei videoita, vaikka kamera olikin mukana, sen verran rullas toiminta, että unohtui laukun pohjalle. Muutamia Oreniuksen kommentteja ja huomioita alla:

• taitava pari
• nuoreksi koiraksi osaava
• hyvät kontaktit
• tosi hyvä vauhti
• turhan kaukaa lähetät takaakiertoon ja valssiin, mutta jos koira sietää noin hyvin ja kiihdyttää perään niin antaa mennä
• valssin vois tehdä jo ennen koiran hyppyä eikä sen jälkeen (olenko aiemmin maininnut valssin vaikeudesta...)
• osaatte leijeröidä muttette valssata
• paljon palkkausta valssiin ja takaakierto-niistossa (ihan esteen taakse palkka odottamaan), jotta kääntyy tiukasti
• kepit kuntoon ja kisaamaan, hyvää tulee

Pikkuhiljaa alkaa tuntua sitä, että Ansan kanssa tekemisestä vois tulla jotain.  Homma pysyy ajoittain hanskassa, oma haparointi näkyy Ansan kaahottamisena, mutta ajan kanssa eteenpäin...

Lassin 13 -vuotis kekkerit

Paavon 9 -vuotis pirskeet

Liikaa sokeria?

Äitienpäivä aamiainen

Tää odotti treeneistä tullessa

Treenaamisen helppous

Viimeaikoina omien treenien suunnittelu on ollut helppoa; keppejä, keppejä, keppejä. Jottei liian tylsäksi käy olen höysteeksi laittanut kontakteja ja putkea. Miina pääsee radalle Ansan vetäessä henkeä. Ihanalla innolla Miina tekee kun pääsee kuitenkin niin vähän. Meinaa tulla häkistä läpi ;-) 

Lyödäänkö rahoiks?

Veljekset ovat pohtineet Ansaa ja juoksuja. Päätyivät sulassa sovussa etsimään Ansalle sulhasen ja lyömään rahoiksi. Paavo stailas Ansaa houkuttelevammaksi... Sulhaseksi sopii kuulemma joku vastaantuleva, mieluusti koira... Ihanalta kasvattajalta on saatu projektiin jo siunaus :-)

Ja eteinenkin tuli jo torstaina valmiiksi. Töissä ihmettelivät reipasta tahtia. Totesin, että vähän kun vieressä säksättää ;-)

Ennen eteinen oli pimeä...

...ei ole enää...

...joiltain karkas mopo käsistä Ikeassa...

Linssilude

Hengittää kyllä...

Takana myös traumaattinen Salon näyttelyyn ilmottautuminen. Kriisipuhelu kasvattajalle, parin virheen korjaaminen (mm Ansan syntymäajan laittaminen oikein) ja Lassin synttärikakun väsäämisen jälkeen ilmottautuminen hoidettu. Onneksi Pilvimarjalaiset olivat menestyneet Harjavallassa :-)

Ärisevä sheltti ja lupsakka spanieli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taas ihan muutama kuva  ja videokin ;-) Jep,  annan juoksuisen sheltin kiitää vapaana, välillä. Me kaikki inhotaan hihnalenkkejä. Ei mitään niin puuduttavaa, kun talsia tien vartta pitkin kahden luimistelevan koiruuden kanssa. Vilkuilen kyllä ympärille, ettei puskista ilmaannu muita, kun vapaus koittaa. Tuolla lenkillä oli hyötyä uudehkon puhelimen ominaisuuksista. Löydettiin tielle sen avulla hiukan suorempaa reittiä.

Oltiin eilen vappuaaton kunniaksi Salossa ekalla ratatreenillä. Kivaa oli ja viikonpäästä jatkuu. Alusta siellä onkin hiukan erilainen mihin totuttu, ei luistanut tossun eikä tassun alla... Tänään kärvistellään armottoman kurkkuvin kanssa :-(

Kertausta

Tuli käytyä hallilla kertaamassa Tiinan torstain treenien kuvioita ja hiki siinä tuli. Keppiprojekti jatkuu, kenties jokupäivä voi olla tyytyväinen. Teen puolitettuja keppejä enimmäkseen, jottei mene turhan rasittavaksi ja palkkaakin tulee nopeammin. Teen myös koko sarjan ainakin loppuun, ettei ala luulemaan joka kerta pääsevänsä helpolla.

Ansalla on nyt juoksut. Osasin arvata jo etukäteen, alkoi taas nyrpistellä ruualle. Palkkamakupalat maistuu hyvin ;-)

Remppaa ja treeniä

Jihuu, pitkällisen jankkaamisen jälkeen eteisremppa on aloitettu. Ikeassa meni aamupäivä hakiessa eteiseen kaappia lisukkeineen. Purkuhommat aloitettu, vanha kaappi jo purettu pois ja parketista puolet. Hiukka remppaajan hymy hyytyi, kun muutaman kerran kyselin, milloin olis jo valmista. Katsoin viisaammaksi häipyä hallille. Duunasin ensin uunimakkarat pöytään.

Ollaan plussan puolella

Vindoinkin aurinkoa ja edes vähän lämpöä. Takana juoksulenkki, pihan siivous ja kävelylenkki sekä kyläily. Luulis, ettei nukahtamisvaikeuksia tänään...

Minä ja Kehä III

Eilisen suurin oppimiskokemus oli oma selviytyminen kehä III:lla matkalla Vuokkoset Areenalle (kuka noita nimiä keksii... Ironiaa vielä, halliin ei ehdottomasti saa viedä juoksuisia narttuja ja lirisakko 25€...) Ojankoon Jenna Caloanderin koulutukseen. Mul ei mennyt hermot, en itkenyt ja kiljahdin vain pari kertaa (liikennevalot ja lentokone). Sisäisen Mäkkärivainun johdattamana löydettiin vielä ruokapaikka.

Mutta siihen koulutukseen... Jenna on kyllä mainion positiivinen opettaja ja onhan se kiva kuulla sheltin ohjaajan kokemuksia aksailun saralta. Saatiin seuraavaa palautetta:

-hieno koira, palkkautuu hyvin
-upeat takaa kierrot (silloin kun ohjaaja malttaa ne ohjata loppuun asti)
-koira lukee hyvin ohjaajaa ja kykenee tiukkoihin käännöksiin
-ohjaaja ei saa liikaa ennakoida, koska koira ennakoi vielä enemmän
-irtoaa hyvin
-ohjaajan hyvä liikkuminen (siis puhuuko se musta)
-hyvä vauhti
-ikäisekseen osaa paljon
-"en tiedä miten olet opettanut, mutta jatka ehdottomasti samaa linjaa" (tuo siis Jennan kommentti suoraan)

Ja tänään hallilla lihahyytelöllä ja övereillä kehuilla tehtiin suoria keppejä. Se osaa ne, nyt jatketaan samalla palkalla ja katsotaan saadaanko vielä lisää vauhtia. Ihan reippaalla vauhdilla teki nytkin, mutta aina voi parantaa. Jatkettiin vielä myös puomin harjoittelua. Olen siirtänyt makupalakupin ihan puomin alastulolle maahan. Luulen, että kaukana olevalla palkalla Ansasta palkitsevinta ja vauhdin arvoista oli irtoaminen kontaktilta. Nyt se kiitää puomilla palkalle ja irtoaa sieltä käskyllä lelun perään. Joskus on vaan mietittävä, mikä on ongelma juuri nyt ja miten sen voi muuttaa. Toi toimii nyt meillä. Ei kun kohti uusia seikkailuja ja ongelmia...

"Veni, vidi, vici"

Ansan kanssa kisat nyt korkattu. Tavoitteena oli selvitellä Ansan käyttäytymistä kisatilanteessa. Lupaavasti alkoi, kun katsottiin muiden tekemistä, Ansa vaan läyhäs. Odotteli sitten autossa... Esteelle numero kolme piti lupaus ottaa hyvät 2on2off:t. Kolmoshypyllä kävi ajatus muiden kisaajien nopeudesta ja sitten vapauttelin kontakteilta suitsukkelaa. Olihan kyse sentään elämästä ja kuolemasta ;-) Kannatti ainakin tässä kisassa, koska nopeampi rata oli 27sekkaa alle ihanneajan. Eka rata oli hitaampi, tuhrattiin 1,3 sekkaa enemmän aikaa.  Molemmilta radoilta 0 virhepistettä ja VOITTO KOTIIN. Alettava katsella kurssia, jossa opetellaan pitämään ohjaajan kilpailuviettiä aisoissa ;-) Eka putki oli hidas, en muista onko koskaan harjoiteltu /totuteltu tuollaista mutkaa (vaikkei tuokaan mutka mikään harvinaisuus ole). Hetken jo luulin Ansan eksyneen, mutta tulihan se sieltä putkesta kun aikansa odotteli. Kyl aksailu ja kilpailu on kivaa, lisää tätä.

Ja kisattiin siis mölleissä ja kolme kisaajaa medien luokassa, muttei nyt tartuta yksityiskohtiin :-))))

Pääsiäistä

Karitsanpaisti uuniin ja uunijuureksia, suklaabrownieta jälkkäriksi ja vot pääsiäinen on siinä :-)

Joku patouma kai taas purettu...

Kisavalmisteluja osa3

Räpsyttimet

Kaikki mahdollinen alkaa olla tehty menestyksen eteen ;-) Ommeltava vielä Sannan esittelemät kontaktihousut. Jos nekään ei auta, räpsyttelen epätoivoisesti tuomarille, jotta sulkisi silmänsä virheiltä. Pari kyyneltäkin varmasti irtoaa...

Kisavalmisteluja osa2

On me ihan treenailtukin...

Kisavalmisteluja osa1

9.4 tapahtuva eka startti Ansan kanssa lähestyy ja valmistelut on aloitettu. Olen tänään ihan oikeasti tankannut auton. Hirveesti nappuloita ja säätämistä, mutta se on nyt tehty. Samaisella säbäreissulla tuli ajeltua kehäkolmosella ihan oikeasti silmät auki koko ajan. Pieniä asioita, mutta mulle ISOJA ;-)

Koti tokoilua

Jos joku olis reilu vuosi sitten ehdottanut, että kuvaa joskus tokoilua ja laita esim blogiin... Tuskin olisi edes vaivautunut vastaamaan. Ja kas tässä sitä ollaan :-) Takana monen minuutin kotitokoilutreenit

Paavon toilailuista laitettava vielä. Oli ollut kamullaan koulun jälkeen ja kivaa oli ollut, kertoi tullessaan puolijuoksua kotiin hyvissä ajoin ennen ruokaa (poikkeuksellista, tavallisesti saa anella kotiin). Kamun äidin tullessa töistä kotiin, oli lapsukaiset hävinneet maisemista liukkaasti. Kamun äiti viestitti seuraavaa vahinkoa tapahtuneen: kaikki kolme ovea auki, saunan lauteet ja lattia märkiä (sauna kuitenkin kylmä), taulu laseineen rikkia lattialla, kannullinen mehua keittiön lattialle kaatuneena, kaikki sisä- ja ulkolelut levitettyinä. Lieventävänä seikkana pojat olivat jättäneet seuraavan sisältöisen lapun keittiön pöydälle: "Anteeki. t Elias ja Paavo". Nyt on jäljet siivottu ja anteeksi kukkien kera pyydetty. Paavo oli vienyt kukat ovelle ja huhuili anteeksipyynnön pensaasta.

Taljasta

Miinasta ei tehty kuitenkaan taljaa olkkarinlattialle, hengissä on. Kovasti molemmat ovat ihmetelleet uutta mattoa, kääntäneet sen jopa ympäri varmistaakseen, ettei allakaan ole mitään huolestumisen aihetta ;-)

Päästiin eilen Kaarjaalle treenaan hallissa. Koettiin eka lentokeinu, komea sellainen. Testattiin myös sitruunapanta, hiljensi Ansan pariksi sekunniksi. Sen jälkeen armoton räksytys kaikui, raikkaassa sitruunan tuoksuisessa hallissa. Huom panta vain Ansan  odotellessa vuoroaan ;-) ei enää rataa tehdessä...