Sivut

26.8.13

Mitä näillä SERT:llä tehdään?

Käytiin sunnuntaina Vihdissä kisaan Anne Viitaojan ratoja kaksin kappalein.Varmaan jostain kasvattajan erityisen hyvästä syystä ei ole videota tarjolla...  Ennakkoasetelma oli, ettei kuiteskaan tuon naisen ratoja osata. Hankalia ruukaa rakennella, mutta treenimielessä tehdään nyt nämäkin. Rataan tutustuessa alkoi tuntui, että tämä(kin)voi olla elämämme rata. Pitää vaan ohjata ja olla ajoissa oikeissa pisteissä ja niinhän se meni. Ansa toimi kuin unelma. Kaikki napsahteli paikoilleen ja NeitiNäpsä oli hienosti kuulolla. Tällaistahan sen radantekemisen pitäis useammin olla. Nolla napsahti, itse ajattelin keskittyä toiseen rataan ja jätin tuloslistan kyttäyksen suosiolla väliin. Onneksi muut ties infota, että SERT:ä pukkaa. Joku päivä pitäs vaivautua lukeen agilitynsäännöt. Jostain tuli sellainen olo, ettei kasvattaja jaksa aina väntää rautalangasta valioitumisia ja sm-karsinta nollien keruuta... Toisaalta uskon, että valiot ym tulee niille, jotka ne ansaitsee. Jatkuva teorisointi ja laskeskelu vie ilon tyhdessä tekemisestä. Tai sitten kyse on laiskuudesta ;-) Radan nippelitiedot:  Aika 32,60s. -9,40s alle ihanne ajan, etenemällä 4,57m/s.

Toka rata lähti kivasti liikkeelle. Ansa odotti lähtiessä kolmen esteen suoran takana. Kertaakaan en taakseni vilkaissut. Toivoisin voivani sanoa, että luotin sen pysyvän siellä. Mutta täytyy tunnustaa, että toiveesta on kyse. Teki mieli kiljua riemusta kun toinen nöpötti takamus kuin hetipitiliimalla kiinni liimattuna pölyävässä maassa. Homma napsahti siihen, etten ollut ajoissa ohjaamassa putkelta esteelle ja siitä kepeille. Tein jonkin hätäisen sylkkäri viritelmän. Olin sitten myöhässä keppien suunnitelmasta, rynnin ja Ansa ohjautui räksymään ratatyömyyrille (pahoittelut). Sitten korjailtiin, säädettiin ja hyppyytin esteen väärinpäin. Noh, ens kertaan nuo SERT:n keräilyt. Niitähän on tarjolla joka kylässä ja taajamassa.

Kiva oli tavata pitkästä aikaa Milou (Ansan veli) ja Wii (Ansa tytär). Voi, että miten pieni ja sievä tuo Wii onkaan. Kasvanut hurjasti. On sellainen tummempi versio Ansasta. Tosi coolisti hengaili kisapaikalla, ei lainkaan äitiinsä tullut siinä asiassa. Isän pulelta perittyä???





18.8.13

Täydellisen radan metsästys

jatkui Lohjalla 17.8 kahdella Henri Luomalan radalla. Aika suoraviivaisia olivat, mutta kaikki ei saaneet nollarataa, ei mekään. Mutta jäi ihan sairaan hyvä mieli. 

Rata A: 42,81s (-4,19), 5vp. Sijotus huima 21., 48 koiran joukossa. Nyt ei ole videota tarjota eikä pitkiä selostuksia. Ansa odotti hienosti starteissa, plussat siitä. Ekan radan rataantutustumisessa muistutin kepeillä, että anna tilaa, ettei mene kakkosväliin. Muistinko kisassa - no en. Ekalla oltiin havaitsevinamme pientä jähmeyttä. Oliko syynä fyssarilla käynti, aamukankeus vai se, etten antanut lämpässä riehua radan vieressä.

Rata B: 33,50s (-4,5), 5vp (kielto). Sijotus 38. Toka radalla puomilla ei tullutkaan alas asti ja kehotin tulemaan alas. Tunnollisena ponnisti ylös ikäänkuin hyppyyn ja rata jatkui. Tehotreeniin laitetaan nyt kontaktit. Aion harrastaa suht nopeita vapautuksia, mutta alas asti on tultava. Eli vahvistetaan 2on2offia. Tokaradalla meno oli vapautuneempaa ja parempaa. Ongelmaksi muodostui pimeä putken suu (mikähän on oikea termi). Tiedostin, että voi aiheuttaa ongelmaa, mutta jos olisin jäänyt saatteleen olis putken jälkeinen elämä tuottanut ongelmia. Pari mutkaa meni "vähän" pitkäksi molemmilla radoilla, mutta vähemmän kuin ennen, jolloin lähes kaikki mutkat on olleet pitkiä.

Kotimatkalla tuttu piipahdus Cittariin. Korit kainaloon ja huikkaus kisaseuralla, että kassalla nähdään. Muumioituneen st paulia tilalle ostin orkidean, sitä ei kuulemma tartte kastella. Kisapaikalta löyty Ansalle uus panta. Pakko ostaa palkinnot itse kun ei niitä vielä muuten saada. Kunhan saadaan nuo vitoset pois niin... Mutta hei, jää teille muille 2. ja 3. sijat :-) On nekin ihan ok.


7.8.13

Jumitusta

Visiitti Remediumissa paljasti jumin jos toisenkin. Raumallahan hyvin todennäköisesti Ansalle tapahtui jotain pussissa/pussin jälkeen. Nyt Mari löysi jumeja etujaloista ja kaulasta, varsinkin vasemmalta puolen. Nyt otetaan rauhassa pari päivää ja seurataan jakojen käyttöä sekä treeneissä kaarroksia, jos niissä ilmenee ongelmaa voi karkeasti päätellä jumien olevan edelleen olemassa. Muutoinkin saatiin tosi hyvää selvitystä koiran fysiikasta ja sen moninaisuudesta. Ansan niskasta huomaa kuulemma myös, että palkkautuu lelulla ja taistelee niistä. Samoin hampaiden kalistelu ja kummalliset kurkkuäänet voivat selittää tilannetta (pitäskö tuon psyyke arvioida jossain?) Suositteli käyntiä kuukauden kuluttua uudestaan ja aika sinne todellakin varataan. Juoksujakin voi odottaa pian saapuvaksi (miten käy Lohjan?). Kuulemma hyvin hoidettu ja ruokittu koira palautuu normiin juoksurytmiin nopeasti.