Termit hukassa

Sunnuntaina päästiin taas Mirvan oppiin. Saatiin rehtiä ja suoraa palautetta :-) Mirva osaa tosi selkeästi kertoa, mikä mättää menossa (korostaa aina, että hänen näkemyksensä ja muilla voi olla eri kanta asiaan). Mirva pääsi papatuksessa kunnon vaihtiin ja tiivistettynä Miinan kohdalla seuraavaa: Miina on kuitenkin nopea koira, vaikka sitä hitaaksi moitin, jota ei voi ohjata kuin bortsua vaan se pitää viedä esteille ja juosta itsekin lujaa eikä sunnuntaikävellä ;-))))) Nyt huomio pitäis keskittää takaleikkauksiin ja persjättöihin. Seuraavissa treeneissä olis tarkoitus kellottaa eri vientejä omalle koiralle, jotta selviäis 

mikä todellakin on se nopein reitti tälle koiralle. Jonkinverran Miinan vauhti on parantunut, kun treeniä on lyhennetty ja palkkaa on ollut enemmän tarjolla. Noihin pitää jatkossakin kiinnittää huomiota. Miina ei jaksa toistoja kauan ja sen vire laskee nopeasti. Kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen Miinan tekemiseen sunnuntaina. Kyl se viimeinen nolla sieltä tulee, ennen kun Ansa on kisavalmis (ja siihen on piiiiitkä matka). Onneksi alkaa näyttää siltä, että saadaan Mirva jatkossa kouluttamaan meitä kerran kuussa.


Tilanne alkaa näyttää hyvältä syksyn ja talven treenien suhteen:
-Mirvan koulutukset kerran kuussa
-ulkona yhteistreenit torstaisin marraskuulle asti, jos kelit sallii. Paussikaan ei olis paha juttu...
-hallikaudeksi Tiinan lauantain ryhmään, alkeita molemmille koirille ;-) Ajankäytössä pakko käyttää järkeä, elämässä välillä muutakin kuin aksaa... Ansa tarvitsee ennenkaikkea esteopetusta ja se onnistuu alkeisryhmässä parhaiten. Miinalle pikkupuuhastelu ei tee pahaa, kunhan saa palkkaa helpolla ;-)

Kuvat Anna Klingenberg

Ansa sai myös kehuja mutta myös opeteltavia asioita ilmeni... Ansa seuraa mua tosi hyvin ja yrittä parhaansa. Vaikeaahan se on, jos ohjaus on ajoittain velttoa ja ohjaaja ei tiedä mitä tekee. Ryhdyin pohtimaan, jos saksalaisen tekis itselleni luontevalla tavalla, eli työntäisin esteen taakse vasemmalla kädellä ja vetäisin sen samalla esteen yli ja sen jälkeen ohjaavaksi kädeksi oikea (jolloin kyseessä ei enää saksalainen vaan jokin ihan muu oma viritelmä). Käsiä vaihtaessa juna meni jo ;-) Ansaakin pitää opettaa lukemaan vastakkaista kättä paremmin, jolloin se oppisi sen tarkoittavan mun lähellä pysymistä tiukoissa käännöksissä. Ansa kanssa alettava myös harjoitteleen persjättöä ja paljon muutakin...

Ennen seuraavaa kertaa ajattelin opetella:
-persjättö ja takaleikkaus molemmille koirille
-perehtyä päällejuoksuun (jossa suunnitelmana työntää koira yhdellä kädellä ja vetää itseä kohti toisella)
-omaan saksalaiseen viritelmään (työnnetään ja vedetään samalla kädellä, siivekkeellä  tai sitä ennen ohjaavan käden vaihtuminen)
-twisteriin (koiran työntäminen esteen ohi vasemmalla kädellä, vetäminen oikealla takaisin kohti ohjaajaa ja matkan jatkaminen vasemmalla kädellä ohjaten) . Tämä muuvi vielä kovassa harkinnassa... Jos vetäiskin vasemmalla ;-) Vois olla loogisempaan, kai

Pakko kirjoitella asioita ylös, jotta muistaisi mitä ja miten aikoo opetella. Menetelmiä monia, mutta helpoin kai sitoutua yhteen ja opettaa se koiralle. Noita nimiäkin ohjausliikkeille niin monta, ettei niistä pysy kärryillä. Voisko ohjata vain tunteella ;-) Onneksi kaikkea ei tarvitse heti oppia ja Ansakin niin nuori, ettei noilla kaikilla vielä mitään tee, pikkuhiljaa...