Sunnuntaina kisatttiin Konalassa, perheen äijät kiipeili sen ajan ja pitivät mäkkärissä syömällä kansantalouden rattaat pyörimässä. Ekan radan tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. Ihan näpsäkkää menoa A:lle asti, jonka jälkeen oma käsi nousi liian korkealla ja ohjas kauemmas hypylle ja hyllyttelyksihän se meni. Ehdottomasti hyvänmielen rata, Ansa ei vaan anna anteeksi pientäkään herpaantumista. Ratapiirrosta ei löydy mistään eikä rataa ole myöskään videolla, mutta onneksi youtube tarjoaa ratkaisun tähänkin. Videolla en siis ole mä, jalatkin ihan eri mittaiset... linkki videoon
Tokalla radalla tuomaroi Seppo Savikko. Ihan oli itsensä näköisen keljun radan suunnitellut. Yllättävän painestuttavaa mennä kouluttajan tuomaroitavaksi. Rata pelotti etukäteen profiilinsakin perusteella, mutta onneksi lähdössä Ansan räksytystä kuunnellessa unohtuu isommatkin pelot. Aika hyvin hiljenee, kun saa lähtöluvan. Alkuun suunnittelin valsseja, joilla kääntää linjat kohdilleen. Päädyin kuitenkin persjättöön, jotten vaan olis tiellä ja sais edes askeleen etumatkaa. Viime treeneissä sitä harjoteltiinkin. Kerrankin löytyi rohkeutta antaa Ansan tehdä työnsä itse, se osaa kyllä. Lähettää riittävän kaukaa, jotta taajamajuna ehtii oikeaan merkkauspaikkaan. Kepeillä kulma oli tiukka (sama viimekisoissa) ja mielestäni alkuun meni kaks keppiväliä. Jonkun pää on kriittisellä hetkellä kuvassa... Oma liikekin tais silloin jatkua. Varalta kuitenkin tilattu Ansalle huolto Marille, muutenkin olis jo sen aika. Viimeisen putken jälkeen päätin ehtiä tekemään persjätön, vaikka radan reunalta alan asiantuntija kyseenalaisti ratkaisuni järkevyyttä. Ehdin ja mielessä jo tuuletella, olis kannattanut ottaa tilanne haltuun ja tuuletella jossain muualla... Linkki videoon tässä. Kiitos kuvaajalle kuvaamisesta ja alan vinkeistä!
Vikalla radalla tuomaroikin Hilpi. Meitä armahdettiin ja päästiin sisälle. Kiva ratkaisu, kun ulkona satoi, hetkittäin jopa rakeita ja ukkonenkin jyrisi. Rata oli muutoin sujuvaa, mitä nyt ohjasin keinun alle ja yks hyppy otettiin bonuksena keppien jälkeen. Linkki videoon tässä.
Tiivistettynä kolme hylättyä rataa ja hyvä mieli. Suunta on oikea! Pari viime viikkoa on treenattu puomia. Ansahan on viime aikoina päättänyt epävarmuuttaan pysähtyä puomin alastulolla kontaktin rajalle. Ohjatuissa treeneissä tuli noottia siitä, että onko ihan pakko tuijottaa koiraa tiukasti. Voisko vaan antaa sen hoksata asia itse ja palkata siitä oikeasta paikasta. Lupaan siis olla paineistamatta. Ens sunnuntaina kisataan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti