Vikan radan tuomaroi Jari Suomalainen. Suomalainen oli uus tuttavuus tuomarina. Ei pidä leppoisan ulkonäön hämätä, tekee kinkyjä ratoja, vaikka ystävällisesesti hymyili kun kadotin radan ja koiran. Ansa kävi sen verran kuumana, että vasta puolivälin jälkeen tehtiin hommia yhdessä.
Täytyy kiittää onneaan, ettei ole videoita. Ne tuhoais mielikuvan kahdesta ekasta, ihan kelvollisesta radasta. Hyllyjä niin paljon, etten uskalla edes laskea. Mieskin ihmetteli, kun jaksan kisata tällä menestyksellä. Lapsetkaa ei enää viimeaikoina ole kyselleet tuliko pokaaleja. Kaiken varalta, jos oma motivaatio katoaisi väsään listan hyvistä asioista tänään:
- lähdöt sujui varasteluitta
- kontakti piti, hyllyttämisen jälkeen fiilisteltiin kontakteilla
- kolmet onnistuneet kepit
- koira, jota ei tarvitse motivoida
- kisoien aikana pidin sykemittaria lämpän, jäähdyttelyn, rataan tutustumisen ja starttien ajan. Kaloreita kului 900.
- keskisyke oli 130
- maksimisyke 175
- en ostanut itselle mitään, uudenvuoden lupaus pitää (vielä)
- ei sakkoja
- poliisiauton perässä köröttely paljasti myös poliisien painavan jarrua ennen kameraa
- kalorien kulutuksen maksimoimiseksi tein ennen startteja vieterihyppyjä ja x-hyppyjä. pahoittelen jossain päin Kiina tapahtunutta maanjäristystä
Tää korvaa kisavideot, kuvan laatu samaa tasoa :-) Ja jos joku ei ymmärtänyt niin kolme hylättyä rataa...
Videoiden puuttuminen on harmillista, nyt joutuu vaan uskomaan sun sanaan ; D
VastaaPoistaUudet tuomarit tekee kinkkisiä ratoja. Kaikki hienot esteyhdistelmät ja kuviot pitää saada kisaratoihin ensimmäisen kuukauden aikana ;) Meillä kisat huomenna, ihan niinko Suomalainen ois ollut toisena tuomarina..
Superia, että lähdöt toimii! Maltoitko pitää paikoillaan lähdössä pidempään, kun sekunninsadasosan?
Samoin hienoa, että kepit ja kontaktit sujuu hienosti!! Koira siis on nyt täysinoppinut, enää täytyisi ohjaajan oppia ohjaamaan niin palapeli olisi valmis (minkä hymiön tähän laittaisi että puhevälit säilyy <3 )
Tuosta Ansan vireystilasta, miten ite reagoit/toimit ennen lähtöä, kun huomaat sen olevan huippukorkeassa vireessä? Ja mistä huippu johtuu?
Miinalla ajoittain myös ärsyttävän korkeita vireitä, sillon on esiintynyt radalla haukkumista, irtoamattomuutta, keppien kesken jättämistä. Alkuun reagoin siihen niin, että laskin omaa virettäni, mutta siitä aiheutui ongelmia omaan liikkumiseen (hidasta, tehotonta). Nykyisin reagoin siihen nostamalla omaa virettä, leikitän Miinaa vetoleikillä, kerää agressiota, jolloin huomaan että homma kääntyikin niin, että vireystilat on suht samat ja kontakti on suuntautunut enemmän minuun vaikka radalle onkin yhtä kova hinku.
Motivaatiohan säilyy, koska tietää omistavansa timantin, joka jonain päivänä riittävän hiomisen jälkeen loistaa ja kimmeltää kirkkaimmin :)
Onnea teidän kisoihin ja Suomalaisen rata oli tehtävissä, suunnitelma oli hyvä ja vedenpitävä ;-)
VastaaPoistaMatoin pitää lähdössä ainakin kaks sadasosaa, vikalla jopa kehuin paikallaan olosta. Pelotti kun näin vaan kulmahampaat.
Aika paljon saa ladata, että puhevälit menis. Ja näähän on tosiasioita. Uskon Savikon sanaan, että nyt sheltin karvan verran ajoittain myöhässä, hetkittäin pystyn ohjaamaan koiran vaatimalla tasolla.
Ansaa ei voi kisatiloissa leikityttää, joka on hassua kun treeneissä tykkää leikkiä ja taistella lelusta. Kisoissa ei oikein innostu, saattaa vähän nykästä reuhkasta (lempilelu) ja sen jälkeen alkaa tuijottaa rataa ja räksyttämään armotta. Uus linja on pitää se hallissa häkissä, peiton alla. On siellä hiljaa ja nukuskelee. Lämppään pihalla, spurttaillaan ja leikitään. Ulos häkistä kaks kisaajaa ennen, silloin ei kuumu liian pitkää aikaa. Sen lyhyen odotteluhetken käytän paikallaan olo harjoitukseen namipalkalla.
Listassahan oli jo supermonta onnistunutta asiaa! Hienoa, että Ansa pysyi lähdössä!
VastaaPoistaEerikan kommentista kiitos, erityisesti liittyen vinkistä hyvin korkeeseen viretasoon. Jotenkin aavistelen, että meillä ehkä saattaa vielä olla edessä pulma samaisen ongelman parissa... Kilahtamisia on nähty jo treeneissä.
Vikassa tuo ylikuumuminen/turhauma tuli radalla. Muistaakseni esteellä numero viisi, jossa kadotin koiran ja puolet elämästä. Kun ei selvää ohjausta ja sujuvaa radantekoa nakkaa Ansalla kiekat totaalisesti yli. Se räiski ympäriinsä ja toivoi jonkin tarjoamansa esteen olevan se oikea ja matkan jatkuvan sujuvasti. Luulen, että se palkkautuu myös esteillä, sujuvalla radalla ja musta huokuvasta tyytyväisyydestä. Yritän kisoissa siihen, että virheen sattuessa jatketaan kuin mitään ei olis tapahtunut, hiotaan sitten treeneissä, jossa asian voi pilkkoa ja Ansa kelpuuttaa lelun palkkana. Koiran numero 3 kanssa aion opettaa alusta asti rauhottumisen. Johon hyvät ohjeet Keväältä. Noi rauhottumisharkat toimii hyvin treeneissä, mutta ei kisoissa, koska ehti oppia tuon tavan toimia liian tiukasti ennenkuin hoksasin kysyä apua. Nyt en anna sen kisoissa tuijotella rataa liikaa. Sen ei voi antaa olla liian lähellä radan reunusta, Vantaallakin sellaiset pleksin tapaiset, toi yrittää kiivetä yli =o) Tuosta rauhottumisesta vielä, se ei tarkota sitä, että koira oli pleku vaan sitä, että se osaa pitää päänsä kasassa ja toimii kuin raketti radalla ;-)
VastaaPoistaMä silti miettisin sinuna miten saisit oman vireen samalle tasolle tai korkeammalle Ansaan verrattuna. Ohjaat aika pehmeästi ja rauhallisesti, mikä toisaalta on hyvä, mutta toisaalta voi antaa Ansalle liikaa tilaa ja mahdollisuuden siihen vauhkoamiseen. Pikkusen terävyyttä ohjaukseen ja se viimeinen silaus päättäväisyyttä, sinä teet kentällä päätökset ja koira oman osuuden eli suorittaa ne eteen tulevat esteet. Pikku adrenaliinibuusti saattaa jopa riittää siihen karvanmittaan, jolloin olet ajoissa niissä tiukissakin paikoissa. Ei ole helppoa ei, mun mielestä oman kisavireen säätely on yksi kinkkisimpiä juttuja aksassa ja mikä erottaa ne flow-radat perussetistä.
VastaaPoistaSen takia nyt nuo vieteri- ja x-hypyt, sais oman kropan lämpimäksi, pulssi valmiiksi korkee kun radalle menee. Vielä kun oman mielen sais teräväksi. Hyviä vinkkejä ja pohdintaa 😊
VastaaPoistaVireystilaan tulee pientä korjausta iän myötä jos tytöt ovat sukuunsa tulleet, eli siinä noin 9 ikävuoden paikkeilla saattaa helpottaa. Vähän. ;-)
VastaaPoistaHämmentävää luettavaa toi blogiteksti kun siinä ei parjattu kasvattajaa ollenkaan.. Eikö ole enää varaa moiseen??? ;) ;)
Tässähän tarttee sitten odotella kuutisen vuotta... Noup, nyt alkaa Sirppis tulla nöyryyttä kehiin pikkuhiljaa :-D
VastaaPoista