Jos agility olisi helppoa, sitä kutsuttaisiin tokoksi!

Eli kolmen hyllyn päivä ATT:llä. Huoh. Aamulla koko perhe siirtyi ranskattareen ja suuntas kohti Turkua. Miesväki meni Bouldertehtaalle ja me naiset ATT:lle. Spanieli jätettiin kotiin ;-) Esikoisen kamu kävi viihdyttämässä 10€ korvausta vastaan. Oli käyttänyt pissalla ja leikityttänyt, mutta vapaapäivästä nauttiva spanieli oli löntystellyt ovella ja selkeästi kertonut haluavansa levätä rasittavan ulkoilun jälkeen. Tulee kuulemma toistekin hoitamaan... Tunnelma oli leppoisa kun kassia ja pussukkaa riitti, teiniä olis väsyttänyt ja muu porukka ei selkeästi tiennyt kuinka kisareissuilla toimitaan ja minne kassit sijotetaan. 5km ajalun jälkeen piti pysähtyä tarkistaan lompakko ja kisakirje sekä rokotustodistus. Miehet sekotti mun vuosikausia kestäneet rutiinit... Annoin tästä hiukan palautetta ja käytiin pari muutakin hampaankolossa olevaa asiaa läpi ;-) Sovittin draamasta selvittyä, että otetaan kisa kuka on kauiiten hiljaa. Mies hävis, koska muutaman kilsan hiljaisuuden jälkeen sen oli pakko tunnustaa että SEN LOMPSA JÄI KOTIIN. Mä niin nautin siitä hetkestä ja tulen siihen palaamaan sopivin aasinsilloin seuraavan 40 vuoden ajan. Parisuhde <3

Ekan radan oli suunnitellut Johanna Nyberg. Menin kakkosen ja kolmosen väliin Ansaa vastaan, jalat ja rintamasuunta osotti kepeille. Män sitte putkeen. 4. ja 5. meni kivasti, irtoohan se tollasiin kaarrotuksiin ;-) Lähetys putkeen ja 7. odotteleen. Pitkäks veti, kävi kurkisteleen jo estettä 10. Parempi putkijarru olis voinut auttaa.  8. ja 9. lasten leikkiä, 10:llä tein täyskäännöksen, jolla Ansa kääntyi tosi tiukasti. 12. oli takaakierto. Ohjasin niin reteesti, että kävi 5. esteellä asti takaakiertämässä... 12. olin suunnitellut takaakiertovalssina, mutta kalastelu vei askelmerkit ja tuli hätähinen sylkkäri. Tässä vaiheessa reikäpäällä oli kierrokset kaakossa ja omatoimisesti ja itsenäisesti haki 13. ja putken. Mäkin aloin jo panikoida päästäänkä radalta tyylikkäästi pois ja annoin sen hakea 15. itse ja venailin 16. napaten sen kuonosta. Rallateltiin 17. ja 18 takaakierto-valssi (vai onko se twisti) ja putken vasenta puolta armottomasti myöhässä vikat esteen. Pituus meni parilla kosketuksella ja vika okseri korkeelta ja lujaa.

Toka ja vika rata oli "takaakierto" Esa Muotkan käsialaa. Mutta mepäs osataan nuo takaakierrot nykyään. Kaks ekaa estettä meni hyvin. 2. sivussa seisten ohjasin taakse ja pyöräytin putken sijasta puomille. Oma sijottuminen pielessä. Omalla liikkeellä olis pitänyt saada putkeen, kaikki muutkin meni... Korjailun jälkeen oltiin 4. takaakierto-valssilla putkeen ja 6. täyskäännös ja puomille. Ansalla toimii nuo täyskäännöksen! Kontaktit piti tänään. Putken jälkeen renkaalle ja 10. jaakotus, 11. oikein ajotettu valssi 12. viedessä. 13. heitin kehiin taas jaakotuksen ja tein 14. ja 15. välissä persjätön. Siinä vaiheessa unohdin koiran ja ohjauksen A:lle. Ansa paholainen kiisi vierellä ohittaen A:n kuononsa edessä. Vaikka se irtoaa on sitä ilmeisesti ohjattava kuitenkin... 17. tehtiin periaatesyistä kai väärin päin. Olis pitänyt törkätä se reilusti putken jälkeen mutta jotenpin pehmoilin. Kepeille ajattelin poispäin käännöstä. Ansa meni antamaan suoran ja välittömän palautteen keppien alotuskohdan paikkeilla seisovalle tuomarille. Luulen nähneeni tuskan hikeä ja pelonsekaista katsetta myös tuomarin kasvoilla. Lopulta kepit suoritettua tein päähän valssin ja tulin keinun vasenta puolta huitasin Ansan nuo kaks vikaa hyppyä. 

Ja vikalla tokavikalla esteellä ryssittiin nolla rata. Oppinko koskaan... Aivan upeet takaakiertohässäkät alkuun. 5. ohjasin takaakirtoon ja koira haltuun vastakäännöksellä. Hienosti haki 7. asti, ei tarttenut paljo ohjailla, antoi mennä vaan. 8. mietin pitkään, mielessä kävi pakkovalssi (ei mun mukavuusalueella) ja saksalainen (olis jotenkin hankalasti pitänyt jatkoa ajatellen kiertää estettä). Mietin, mitä Sanna tekis ja  tein Sannat eli pyöräytin siivekkeen ympäri onnistuneesti. Putkeen saatiin taas rillutella.13. takaakierto-valssi ja upeasti haki kepeille asti. Keppien jälkeen päällejuoksun kautta pituuudella ja tyrkkäys putkeen, varuilta putken päähän valssi ja keinulle itse keppien puolella. 21. törkkäsin sitten ohi. Tuossa kohdassa rataa olis kannattanut hetki hengähtää, ottaa koira haltuun ja ohjata SE ESTE. Mutta kivaa oli :-)

Puollustukseksi sanottava, ettei otsikko ole omaa tuotosta vaan jäänyt mieleen jostain blogista.  Radoilla oli paljon hyvää. Onnistuneita pätkiä, tiukkoja käännöksiä mutta myös niitä kaahatuksia ja kaarroksia. Joka ikinen este pitäis ohjata, löytää ne ansat (jotka ei ansoja muilla vaan meille), ei päästää kaaosta valloilleen. Ohjata terävästi, mutta ilman hätiköintiä. Luottaa koiran osaamiseen, jättää se tekemään oikeissa paikoissa työnsä itsenäisesti ja oikeissa kohdissa pitää se tiukasti hallussa. Käskyttää vain harvoissa ja valituissa paikoissa ja luottaa ohjauksen voimaan. Juosta suurin osa radasta mutta muistaa myös ne paikat, joissa kiirettä ei ole. Ohjata myös ne vikat esteet. Maalissa onneksi on Ansa, joka on täynnä omaa erinomaisuuttaan ja varmuutta siitä, että se oli omistajansa mielestä maailman paras kiituri.