Pu(u)man paluu

Rohkeesti päätin lähtee testaan Miia Laamasen ratoja Vantaalle. Luvassa sadekeliä, joka osattautu jatkuvaksi tihkuksi ja koleaksi sääksi. Kengät oli märät parin minsan talsimisen jälkeen eikä vuosisatoja palveleet Puman pökät paljon lämmittäneet.

Ekalta radalta tuttuun tapaan HYL. Melkein tuntui olo voittajalta, kun palaute kisakavereilta lämmittää vieläkin mieltä. En ole kuulemma liikkunut aiemmin noin hyvin, mä olin jopa juossut. Hienoo oli onnistut puomi ja hyvin juostu A. Ei paha rata, lopun "väistele koiraa" kohtaa lukuunottamatta.

Tokalta radalta tuli nolla, sija 11/35. Ei mieltä ylentävää ja kotimatkan pohdin ollako vai eikö olla tyytyväinen. Aikaa palo runsaasti, kun persjätön jätin liian myöhään ja se valutti Ansan liian pitkälle (se olis leijeröinyt), sain stopattua vauhdin ja kiepautettua takas hyppäämään esteen oikeaan suuntaan. Mutta me tehtiin onnistunut pakkovalssi alussa. Jennan ohjeet muistissa potkasin koiran esteen yli.

SM-nollia on ehtinyt kertyä kuusi, tuplanolla olis tarvittu vielä. Läheltä liipas, mutta unohdin ilmota itseni sunnuntain kisoihin, sieltä Lohjalta se olis varmasti tullut. Tuleville SM-kisaajille Miia Laamasen terveiset, harjotelkaa nelivitosia hyppyjä ja kontaktitkin olis syytä olla kunnossa. Vauhtia kannattaa olla myös, Laamanen näyttää tykkäävän pienistä ihanneajoista. Radat kuitenkin tehtävissä, mäkin onnistuin yhdessä :-) Nyt etsinnässä uudet kisahousut. Talviset juoksutrikoot liian kuumat, shortseissa palelee.

Kisaeväät