Tasaisen varmaa suorittamista

 Käytiin juhlimisen ohessa (molempien lasten synttärit on toukokuussa) Kirkkonummella kisaamassa. Tuomarina oli Arto Laitinen, mukavia ja vauhdikkaita ratoja höystettynä parilla kikka kolmosella.  Otettiin kolme hyllyä, tasaista ja varmaa tulostasoa...

Ekalla radalla kiltisti lähtölupaa odottava sheltti tyttö, mee laik. Keinun meni täysillä päähän, odotti pamauksen ja jatkoi ohjauksen suuntaan. Puomin teki nätisti 2on2off. Muuvit meni kohdilleen yhtä estettä lukuunottamatta. Annoin valita, kumman haluaa tehdä muurin vai A:n. Valitsi muurin. Ehdottomasti hyvänmielen rata, sujuvaa ja suunnitelman mukaista menoa muurista huolimatta.

Tokalla radalla sama enkelimäinen odottelija lähdössä ja hyvä puomi. Kepeille tyylikkään valssin kautta, jonka jälkeen ysikympin kulmassa hyppy ja putki. Putkeen piti mennä kauempaan päähän. Olin suunnitellut törkkääväni esteen taakse ja valssilla pyöräyttäväni oikeaan putken päähän, plokaten sen putken ekan suun. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä tein persjätön, joka oikein antoi valinnan vapauden estehakuisella koiralle. Haluathan, oi haluathan mennä tuohon kuonosi päässä olevaan putkeen, haluathan.... Mistä näitä ideoita tulee? Niin pro rata ja sitten alan kehitteleen... Vielä alkupään starttaaja teki samalla muuvilla ja samaan rööriin meni. Siinä itsetyytyväisyyttä uhkuen ajattelin, että sinnepä ohjasit. Osu taas omaan nilkkaan. A:n meni komeesti juosten läpi. Päätin kappaleen positiiviseen, jää hyvä mieli ja vire...

Vikalle radalle menin itsetuntoa uhkuen. Hyvä suunnitelma ja kaks hyvää hyllyä alla. Nyt tehdään ehjä ja hyvä rata. Huoh... Kolmos esteellä ymmärsin, että mun tehtävä on vaan unohtaa tää rata mahdollisimman nopeesti. Jostain käsittämättömästä syystä olivat lappuun kirjoittaneet punakynällä ihan väärä rata...

juhlapöytä katettu

ihan itse tein

kun yhdelsän poikaa on istunut hetken pöydässä

kesä