Lähtö kotoa sisälsi draamaa. Iltakisat ja fiksuna hoksasin, että pitkiävaloja saatetaan tarvita. Soitto miehelle, joka ensin katsoi aiheelliseksi ihmetellä ajankohtaa, jossa asia tulee mieleen. Mainitsi mukana olevasta kisakaverista, joka hänen käsittääkseen lukutaitoinen ja tiiliskiven paksuinen ohjekirja löytyy auton lokerosta. Tän jälkeen alkoi neuvoa, mutta se sisälsi liikaa teknistä informaatiota. Kykenin kimittämään vaan:"Enkuulemittään, enkuulemittään..." Soitto rakkaalle sisarelle, joka ei vaivautunut kyseenalaistamaan hätää eikä väheksynyt sitä, ettei kaikki automaattisesti tiedä, mistä ne pitkät saa päälle. Ensin käytiin läpi tilanne, jossa sisko oli kokenut saman tilanteen eikä ollut ketään, jolle soittaa (meillä oli silloin vielä ranskatar). Hyvin lyhyen hetken tunsin syvää katumusta niistä muutamasta, harvasta kerrasta kun olen pikkusiskoa ihan vähän kiusannut.
Alkumatkasta ihmeteltiin myös, sitä kuinka ison lommon peura jättääkään auton puskuriin kontaktitilanteessa =o( Puskuri ei ollut meidän. Säälimme enemmän peuraa tienposkessa.
Nyt ei ole tarjolla videoita eikä ratapiirroksia. Ekalta radalta saatiin se nolla, sija 6 oli riittävä näillä hyllyprosenteilla. Sain pidettyä suunnitelman, ei tarttenut ottaa esiin suunnitelmaa b tai kalastella tai pelastella. Lähtö meni Eerikan ohjeiden mukaan, kontaktit vapautin nopsaan, kun nolla oli hyppysissä. Laskujeni mukaan tein:
- kaks pakkovalssia
- kaks jaakotusta
- yhden liikkuvan valssin
- yhden päällejuoksun
- yhden sylkkärin
- yhden takaakierron
Tokaradalla yksi este jäi välistä ja siinä meni mahdollisuus tuplanollaan. Tein tälläkin radalla pakkovalssin, jota jäin ihasteleen hiukan liian pitkään ja olin myöhässä seuraavalta esteeltä enkä ehtinyt persjättöön. Meni vähähän pelasteluksi ja Ansa pääsi kaarrattamaan liian paljon. Ihan fiiliksissä, kun perjantaina Tuulian kans käytiin läpi meidän ongelmaa takaakierto-niistossa, joka leviää käsiin. Ongelma oli yllättäen mun säheltämisessä ;-) Kun vaan lähettää takaakiertoon ja malttaa odottaa niistossa niin Ansa kääntyy tiukasti ja hallitusti ja nyt maltoin tehdä sen myös kisoissa. Ja taas lähtö ihan promeininkiä :-)
Vikalla radalla alussa suunnittelin kakkosesteelle pakkovalssia. Muistissa edellisen radan ihastelu ja päätin, että ajoissa pois alta. Nyt sitten liian ajoissa. Ansa oli jo tulossa ohjauksen mukaan taakse, mutta sedasosan liian aikaisin käänsin ja tää lähti korjaan sittenkin esteen suoraan. Huoh, tätä opetteluun seuraavaksi. Loppurata menikin hyvin. Tein päällejuoksun, takaakierto-persjättön (josta tosi ylpee, mä uskalsin ja osasin). Puomilla pysäytin ja kehuin vuolaasti. Tuomaria hymyilytti. Arppa on tuosta paasannut niin paljon, että alkaa pakostakin muistamaan. Keinulla Ansa lensi lujaa ja korkeelle. Tehtiin uudestaa... Ja sehän teki kontaktin sinne hienosti ja taas kehuttiin. Ansa ilme oli näillä kontakteilla näkemisen arvoiden, sen silmät huusi "Jumalauta nainen, me ollaan kisoissa, mitä tää nyt on"!
Viestin kotiin ekalta radalta ja kehkuttelin, vastauksena tuo otsikko. Kostoksi miestä odottaa kuraisen auton putsaus. Viimeksi epäili meidän huristelleen takaluukku auki ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti