Hanko Special

Jari Suomalainen on suunnitellut tuttuun tapaansa etenevät radat Kirkkonummelle. Mikä siinä, me tykätään mennä eikä meinata ;-) Ekan radan kompastuskiveksi tuli kepit. Rataa tehdessä kepeillä hoksasin, että kylläpä näyttää pituus alkavan keppien päästä suoraan. Samaa mieltä oli Ansa ja tuli kesken pois. Annetaan se anteeksi, saman teki SM-kisojen kolmas pari. Aikaa paloi, kun kepit otettiin uusiksi. 

Tällä tiedolla elää pitkälle

Kakkosradalla ei mennyt muuta pieleen, kun rima tippui ryminällä. Veikkaan syyksi tiukille mennyttä persjättöä (esteen 14 jälkeen), mulla ei tilanteesta mitään näköhavaintoa... Hetken keräs shelttikin ajatuksiaan kokoon ennen radan jatkumista. Etenemä 4,97m/s lämmittää taajamajunan mieltä hetken.

Vikalla radalla ihmisnuolen tynkä alkuun tuntui hyvältä. Tilannetta edelsi äänekäs keskustelu siitä sopiiko radalla rynniä ennen lupaa vai ei. Hävetti hetken... Esteellä 6. hetken mietin omaa sijotusta (huom rataa tehdessä) ja sieltähän se Ansa sinkos ulos ja itse ihan väärillä kohdin. Hyllytettiin, kokosin itteni ja jatkettiin. Keppien jälkeinen päällejuoksu onnistui, huraa! Ja lopun ahtaat kiemurat meni kohilleen rytmittämällä. Kyllä se kääntyy, kun ohjaa.  Loppuun olin suunnitellut leviävän valssin 17. jälkeen varmistaakseni merkinnän kilpailukirjaan, mutta hyllyttelyn jälkeen moiseen ei tarvetta ja tein tyylipuhtaan päällejuoksun esteellä 18. 

Agi-radat oli lähes 200 metriä pitkiä, pisti hengästyttämään. Ollaan niin iltapalaksi pizzat ansaittu. Kotimatkalla päädyin Hanko Specialiin (kebablihaa, jauhelihaa, jalopenóa, herkkusieniä, aurajuustoa ja smetanaa). Ei siis tälläkään kertaa merkintöjä kisakirjaan, mutta sellaisia onnistumisia, joilla on iso merkitys henkisessä kilpailukirjassa. Ollaan vaan niin hyviä, tänäänkin!

Sateenkaaren päässä

odotti aarre, kolme hyllyä. Täyspotti tulossa kirjeitse peltikameran vangittua kuvauksellisen öisen autoilijan. Joka oli imenyt sateisen illan jokaisen vesipisaran urheilureleisiinsä. Kai noissakin kameroissa on jokin sovellus youcam perfect esimerkiksi? Mutta positiivisena ihmisenä poistin vidoilta kaikki huonot kohdat ja jätin kelvolliset. Kepit treenataan kuntoon, myös omassa päässä. Puomi oli kinkyssä paikassa, alastulo nurkkaan päin. Tässä vaiheessa, kun epävarma paikasta niin osasin varautua himmailuun. maltoin odottaa, että etutassut oli maassa ja sitten lähtölupa.

Paineistumisesta ja alan asiantuntijasta

Sunnuntaina kisatttiin Konalassa, perheen äijät kiipeili sen ajan ja pitivät mäkkärissä syömällä kansantalouden rattaat pyörimässä. Ekan radan tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. Ihan näpsäkkää menoa A:lle asti, jonka jälkeen oma käsi nousi liian korkealla ja ohjas kauemmas hypylle ja hyllyttelyksihän se meni. Ehdottomasti hyvänmielen rata, Ansa ei vaan anna anteeksi pientäkään herpaantumista.  Ratapiirrosta ei löydy mistään eikä rataa ole myöskään videolla, mutta onneksi youtube tarjoaa ratkaisun tähänkin. Videolla en siis ole mä, jalatkin ihan eri mittaiset... linkki videoon  

Tokalla radalla tuomaroi Seppo Savikko. Ihan oli itsensä näköisen keljun radan suunnitellut. Yllättävän painestuttavaa mennä kouluttajan tuomaroitavaksi. Rata pelotti etukäteen profiilinsakin perusteella, mutta onneksi lähdössä Ansan räksytystä kuunnellessa unohtuu isommatkin pelot. Aika hyvin hiljenee, kun saa lähtöluvan. Alkuun suunnittelin valsseja, joilla kääntää linjat kohdilleen. Päädyin kuitenkin persjättöön, jotten vaan olis tiellä ja sais edes askeleen etumatkaa. Viime treeneissä sitä harjoteltiinkin. Kerrankin löytyi rohkeutta antaa Ansan tehdä työnsä itse, se osaa kyllä. Lähettää riittävän kaukaa, jotta taajamajuna ehtii oikeaan merkkauspaikkaan. Kepeillä kulma oli tiukka (sama viimekisoissa) ja mielestäni alkuun meni kaks keppiväliä. Jonkun pää on kriittisellä hetkellä kuvassa... Oma liikekin tais silloin jatkua. Varalta kuitenkin tilattu Ansalle huolto Marille, muutenkin olis jo sen aika. Viimeisen putken jälkeen päätin ehtiä tekemään persjätön, vaikka radan reunalta alan asiantuntija kyseenalaisti ratkaisuni järkevyyttä. Ehdin ja mielessä jo tuuletella, olis kannattanut ottaa tilanne haltuun ja tuuletella jossain muualla... Linkki videoon tässä. Kiitos kuvaajalle kuvaamisesta ja alan vinkeistä! 

Vikalla radalla tuomaroikin Hilpi. Meitä armahdettiin ja päästiin sisälle. Kiva ratkaisu, kun ulkona satoi, hetkittäin jopa rakeita ja ukkonenkin jyrisi. Rata oli muutoin sujuvaa, mitä nyt ohjasin keinun alle ja yks hyppy otettiin bonuksena keppien jälkeen. Linkki videoon tässä.

Tiivistettynä kolme hylättyä rataa ja hyvä mieli. Suunta on oikea! Pari viime viikkoa on treenattu puomia. Ansahan on viime aikoina päättänyt epävarmuuttaan pysähtyä puomin alastulolla kontaktin rajalle. Ohjatuissa treeneissä tuli noottia siitä, että onko ihan pakko tuijottaa koiraa tiukasti. Voisko vaan antaa sen hoksata asia itse ja palkata siitä oikeasta paikasta. Lupaan siis olla paineistamatta. Ens sunnuntaina kisataan taas.

Pientä hienosäätöä

Kermisen radoilla aloitettiin pienen kisa- ja kesätauon jälkeen. Eka rata meni hyvin, kunnes kesken radan, este ennen A:ta sain loistavan aivopierun ja muutin suunnitelmaa. Meninkin A:n oikeaa puolta ja tarkoitus siitä jatkaa suunnitelman mukaan. Samantien Ansa kiitäessä johti A:ta hoksasin, että koiran ollessa edessä on tosi vaikee ehtiä ohjata se takaakiertoon.  Noin muuten meni sutjakkaasti. Video tässä näin.

Tokalla radalla meni just suunnitelman mukaan. Rytmittämällä sain ohjattua pois ansaesteiltä, mutta täys pysäytys pisti Ansankin plasmat niin sekas, että rima tippui. Sain radalla jopa tehtyä niisto-sokkarin, jota radan reunalla kritisoitiin. Meillä on varaa antaa noissa vähän muille tasotusta valitsemalla kenties hitaampiakin ohjausmuuveja. Tuohon päädyin ihan vaan sen takia, etten yleensä tykkää tuollaisista pyörityksistä ja nyt olis hyvä treenata (kisat on siihen oikea paikka). Alitettiin ihanneaika 9,86 sekkaa, etenemä oli 4,47m/s. Oltiin päivän toisiksi nopeimpia ja nopeampia kuin Arppa&Nonnih, jolla tiedolla elää pitkään. Tässä linkki videoon  radalta b.

Vikalla hypärillä sattui pieni herpaantuminen ja vilkaisu sinne minne rata jatkuu (joku tuomari voi piruillessaan siirtää esteitä ohjaajia kiusatakseen) ja Ansa sinkos katseen suuntaan. Sain kuitenkin korjattua, meni estelinjan yli mielestäni ja siitä olis vitosen voinut antaa. Nollana kirjattiin ja mä olen valmis ottamaan kaikki armonpullanollatkin vastaan. Korjailuun meni arvokkaita sekuntteja, mutta alitettiin silti ihanneaika 6,83 sekalla ja oltiin kuudensia. Video vielä tässä.

Pientä hienosäätöä ja alkaa olla homma hyvällä mallilla! Ja onhan Ansa aika näpsäkkä tapaus, voi tänäänkin olla niin tyytyväinen sen tekemiseen. Paitsi puomiin, alkanut jäädä liian ylös ja himmata alastulossa. Naksutin kaivettava naftaliinista.

Tekstiä täytyy nyt jälkikäteen muokata valtaisan palauteryöpyn takia (kommenteissa). The Kasvattaja saapui myös kisapaikalle (ei ihan kello 9) ja osallistui ansiokkaasti kisatapahtumiin. Suhtautuen kilpailijoihin asiantuntevan kriittisesti, mutta kannustavasti, videokuvasi osan ja osallistui  käskyttämisen ja oven näyttämisen jälkeen pienen opastuksen koiran huoltoon jäähkälenkin muodossa. Kiitän ja kumarran!

Kesä

Kesä on mennyt aksan suhteen hillityn hallitusti. Kesäkuun alussa kisattu viimeksi. Treenissäkin taukoa, kun Ansan etukoivessa oli iho-ongelmaa ja syytä arvuutellessa katsoin viisaammaksi olla treenaamatta. Nyt näyttäis kaikki olevan kunnossa ja treenaaminen on jo jonkun viikon ollut kuvioissa. 

Eilen oltiin taas Sepon yksärillä. Treenin jälkeen fiilis huiteli taivaissa, olo oli kun voittajalla. Asiat alkaa sujua, luottoa koiraan löytyy ja oma ohjaaminenkin on enenevässä määrin ohjaamista eikä vaan koiran perässä menemistä. Kotimatkalla muisti palautui pätkittäin ja mieleen palas ne parikymmentä juttua jotka vaati säätöä. Keskitytään oleelliseen ja suurimmat "oivallukset" viime kuukausilta:

pidä katse koirassa

se kääntyy, jos info tulee ajoissa

se on sairaan hyvä ja tietää mitä tekee

anna sen tehdä sen osaamat asiat itse, ei tartte neuvoa liikaa

keinu vaatii oman rytmin himmaamista, Ansalle tärkeintä on eteenpäin meno mieluiten lujaa

Muutama kuva kesästä, joka toivottavasti jatkuu vielä

"Ostetaan jotkut leivät huoltikselta"

Eilen tapahtui taas klassinen tarina. Kisojen jälkeen armoton nälkä, päätetään hakea joltain huoltikselta leivät ja päädytään valjujen leipien ääreltä, muodollisen parin sekunnin pohdinnan jälkeen Heseen. Jossa homma lähtee lopullisesti lapasesta, otetaan ateriat ja rohkeimmat ahmijat kruunaavat ahterinsa vielä hervottomalla jäätelöannoksella. Röyh vielä näin seuraavana päivänäkin...

Harri Huittisen radat oli tuttuun tapaan vauhdikkaita, eikä nollia liikoja tullu. Hypäriltä yksikään maksikoirakko pystynyt puhtaaseen suoritukseen.

Ekasta radasta on video, jota ei koskaan nähdä julkisuudessa. Muistuttaa liikaa vanhoja hyviä aikoja. Luoja armahtakoon...

Tokalla radalla saatiin nolla, sijotus kakkonen. Ohuesti vieläkin harmittaa puomin himmailu. Sen verran harvinaista herkkua nuo nollat, että puomin ollessa tokavika este ja hypyn ollessa suoraan siellä edessä, päädyn hölkkäämään maaliin. Nyt itselle asetettu määräys, jossa puomi tehdään kunnolla tai Ansa tulee kainalossa ulos radalta. Viimekisojen perusteella tiesin, että vedätyksellä voi tulla juoksari puomillekin ;-) Tiukkuutta ohjaukseen niin vois olla otettavissa jokunen kymmenys käännöksistä, varsinkin jos päädyn valsilla kääntämään. Agiradan video tässä.

Hypärillä oltiin lähellä tuplanollaa. Videolta näkee selvästi, miten perjätön vaihtaminen poispäinkäännökseen ei ollut hyvä idea. Vaikeempi saada kahden esteen välistä menemään liukas sheltti kun tuomarin suunnittelemalla tavalla. Kepeille vienti aiheutti Ansalle ylimääräisen pyörähdyksen. Jäin katsoon kumpaa puolta koiruus siivekkeen kiertää ja olin myöhässä kepeille ohjauksessa. Olis vaatinut oman sijainnin lähemmäs keppejä, onneksi neiti näpsä korjas tilanteen. Aamulenkillä käytiin kentällä harjottelemassa tilanne. Mielellään meni kakkosväliin, mutta linjaamalla selkeesti keppien ohi löytyi keppien alku ongelmitta. Kisavideo tässä...

Salomonit on pesty pölystä ja pidetään nyt pari viikkoa taukoa treenaamisesta ja kisaamisesta.

Kun mikään ei riitä

Tänään kirmattiin Nummelassa Asko Jokisen radoilla. Huomioitavaa, että yksi radoista suoritettiin lahjakortilla. Josku aikaisemminkin on tapahtunut ihmeitä ja kisapaikalta poistuttu vieno hymy huulilla. Harrastus alkaa lyödä pian rahoiksi ;-) Pientä säätöä oli kisamaksujen kanssa (eikö kaikilla olekaan toinen/kolmas startti halvemmalla-menetelmää), onneksi kehotus maksaa puuttuvat 4€ tavottaa tumpelot kisaajat nopsaan.

Ekalla radalla hyllytettiin. Huomionarvoista oli kuitenkin molemmille osapuolille huomata ohjausmetodeihin kuuluvan myös poispäinkäännöksen. Pienoisen hyppysuoran jälkeen huomasin olevani myöhässä suunnitellusta persjätöstä ja mieleen putkahti rataan tutustuessa mielessä käynyt poispäinkäännös. Rataan tutustuessa arkuus kokeilla olemattoman treenimäärän perusteella poispäinkäännöstä sinkautti moiset suuruuden hullut ajatukset oitis roskakoriin. Sen verran puskista muuvi tuli, ettei kumpikaan meistä tiennyt mitä sen jälkeen voisi tehdä. Ansa tokeni tilanteesta huomattavasti nopeammin ja löysikin radalta kaukana olevan putken pään. Loppurata meni onneksi suunnitelman mukaan.

Tokalla radalla meno äityi villiksi. Tuntui mukavalta ja vain yhdessä kohtaa alkuperäistä suunnitelmaa muokattiin radalla. Piti tehdä valssi putken jälkeen, mutku hetkeksi unohdin koiran enkä ollut varma missä vaiheessa Ansa meni putkeen vai menikö se edes sinne. Sieltä se putkesta ja ihan oikeasta päästä ulos sinkos niin näppärästi tein vain takaleikkauksen. Kontaktit meni kohilleen ja voittokin irtos. Etenemä oli 4,53m/s ja alitettiin ihanneaika 9,36 sekunnilla. Ketutus alkoi, kun tuloslistalla huomasin riman tiputtaneet kaksikon olleen meitä melkein sekunnin nopeampi. 

Vannon tän nimiin, avain onneen ja satunnaisiin voittoihin!

Vikalla radalla hetken herpaantuminen "einiinvaikeassa" kohdassa, kun mielessä liikaa etukäteen haastavimmaksi itselle mietitty kohta. Yritäpä siten takaleikkauksella kääntää ahtaassa kohdassa koiraa, joka hyppyy mielellään suoraviivaisesti ja pitkällä askeleella, ei käänny ei... Tiivistettynä juurikaan mitään ei ole opittu ja silti mielessä seuraavat kisat :-)