Sisulla

Tämä viikko on heitetty sisulla... Sunnuntaina aamupäivästä käytiin tutustumassa ekaan koirakaveriin Stellaan. Ansa oli todella rohkea pikkusheltti. parin sekunnin ajan tutkaili tilannetta, arvioi ympäristön ihmisineen luotettavaksi ja eikun kimppuun. ansaa voisi kaverina kuvailla kiusanhengeksi ja takiaiseksi. Kotiin tämä ei olisi millään malttanut lähteä. Illalla oma olo alkoi jotenkin tuntua raskaalta...

Seuraavana aamuna sisulla töihin. Onneksi työkaverini (titania ohjelma) jaksoi kärsivällisesti kuunnella huokailut ja pärskinnät. Illalla uskallauduin mittaamaan kuumeen. Saipas sekin raskas olo loogisen selityksen. Pienen kuumeen ei tarvitse antaa kohtuuttomasti häiritä sosiaalistamista tuumin... Toivottavasti Ansa tulkitsi tilanteet omistajan totaalisena rentoutena, kun esimerkiksi odoteltiin Paavoa kiipeilyharkoista hallin parkkipaikalla ;-) Rohkeasti se ainakin värjötteli mukana.

Sohvalla maatessa huomasin loistavksi ideaksi tunkea virttyneet verrarit täyteen makupaloja. Sopivissa pätkissä (mieluusti koiran ollessa hereillä) luoksetulokäskyä ja istu/maaten/tassu harjoituksia. Huomasin, että Ansalle käy palkkioksi myös käytetyt nenäliinat =o/

Pariin otteeseen on Ansa päässyt tutustumaan lähimetsän ulkoilumahdollisuuksiin (ison osan kyllä
Samin kanssa). Yllättävä piirre paljastui meidän Miinasta, se ei koskaan ole räksyttänyt
muille koirille lenkillä hihnassakaan. Nyt parina kertana kun on ollut mukana Ansan kanssa harjoitellemassa niin sehän aloittaa sellaisen mekkalan muille. Veikeän näköistä kun spanieli vetää karvat pystyyn häntää myöten. Ollaan sitten oltu passissa Panimokadulla, jos koiria tulis ja voitas treenata tilanteita. Tilanne nyt 2-1. Viimeisin on voitto mulle tyylikkäästä ohituksesta :o) Tyypillistä Miinaa on, että reissuilla ilman Ansaa kävelee ohi arvokkaasti.

Ansalla on muuten kaksi kieroa tapaa:

1. Oltuaan hereillä ja työn touhussa pari tuntia hyppää vesikuppiin, kauhoen vedet lattialle. Kun vesikupin vedet kauhottu viimeistä pisaraa myöten lattialle (kiitos kivilattian ja vesi-eristyksen) hyppii voitonriemuissaan vielä pikkulätäköissä. Sitten voikin mennä tyytyväisenä pikku-unosille.

2. Haukkumattomuus sisätiloissa saatu taottua päähän! Jotten kuvittelisi liikoja omasta erinomaisuudestani on kehitellyt tavan, jolla louksuttaa hampaitaan. Esimerkiksi vaatiessaan makupaloja (lähinnä minulta), ruokaa tai jotain muuta nopeaa palvelua niin ikään kuin haukkuu, muttei ääntä kuulu. Kalisuttelee vaan piruuttaan hampaita yhteen.

Täydellisen viikon kruunaa kolme seikkaa:

1. Sami nyt kuumeessa.
2. Paavo kuumeessa ja oksentaa. Hyvä (hoitoalan ammattilais) äiti totes lapselleen aamulla tämän valitellessa pahaa oloa:" sua vaan jännittää salibandy turnaus, releet niskaan ja kentälle!" No pelas ekan (voittivat) ja totes voivansa mennä kotiin lepäämään. Mitattiin kuume (38) ja neljän tunnin päikkäreiden jälkeen oksentamaan.
3. Lassi, josta olen ajatellut kävelevää hyvän kasvatustyön näytettä, hankkii salibandyturnauksesta 10 minuutin rangaistuksen. Kaveri oli taklannut ja Lassi nakannut mailan kenttään ja huutanut: " Tapellaan sitten kunnolla!"

Tästä on tosi kiva jatkaa...