Miinan kanssa opittua

Miinan kanssa käytiin pentukurssi, josta jatkettiin tokoilua.Tavoitteena hyvä kotikoira, jonka mielenvirkistykseksi aktivoivaa toimintaa. Pikkuhiljaa yhteistreenit jäi oman motivaation hiivuttua. Tokoilu ei vaan ole minun juttu, ainkaan alkeiden jälkeen. Itselle riittää koira, jonka kanssa arki sujuu.

Jotain puuhaa piti tilalle keksiä ja päätin kokeilla agilityn alkeiskurssia. Siellä jaksoin pysyä hereillä ja Miina selvästi nautti hommasta. Koskaan aiemmin en ollut lajiin törmännyt. Koskaan ei pitänyt kilpailla, ainakaan virallisissa...

Kesällä 2009 käytiin parissa epiksissä. Ekalla reissulla Miina häipyi muutaman kerran radalta yleisöä moikkaamaan ja grillin antimia tutkimaan. Seuraavissa malttoi jo keskittyä paremmin. Ensimmäiset viralliset katsastettiin tammikuussa 2010 ja kakkosiin siirryttiin keväällä. Yksi LUVA on kertynyt matkalla kohti kolmosia. Viimeaikaiset tulokset ovat olleet hylättyjä :o/

Alussahan Miina oli innokas säheltäjä. Itse kiirehdin turhaan pitkiä ratoja, joka pidemmän päälle söi piskin motivaatiota. Olisi pitänyt kuunnella viisaampien neuvoja... Palkata vaikka parista onnistuneesta hypystä, jotka suoritettu oikein ja innolla. Palkkasin Miinaa siis hitaista ja varmoista suorituksista. Kun vihdoin aloin ymmärtämään virheitäni alkoi pidempi prosessi, jossa kehitin Miinan saalisviettiä ja palkkasin paljon helpoista ja nopeista pätkistä. Pian oltiinkin tilanteessa, jossa kontaktit paukkui ja Miina haki aktiivisesti omatoimisesti esteitä ;-) Palattiin juoksukontakteissa targetin ja ohjurin käyttöön. Toivotaan parasta... Muistin virkitykseksi arvoin pätkän jostain vanhasta

Olimme jo aiemmin pohtineet, että perheeseen mahtuu kaksikin koiraa. Agilitikärpäsen puremana alkoi muhia ajatuksia seuraavalta toivottavista ominaisuuksista... Senhän pitäisi olla perhekoira ja agilityyn sopiva. Pähkäiltiin, soudettiin ja huovattiin päätyen lopulta shelttiin.

Vaatimuksena/toiveena oli seuraavia:
-perhekoiran luonne
-pennun vanhemmilla saisi olla taustaa agilityn saralla
-nopea ja saalisviettinen
-terveyttä mahdollisimman paljon
-kasvattaja saisi asua inhimillisen matkan päässä
-mieluusti narttu, projektin tahmeudesta johtuen olisi sopinut kai uroskin ;-)
-saisi kasvaa midiksi, tiedostan kuitenkin elämän arvaamattomuuden
-rakenne saisi olla harrastukseen sopiva
-alussa haaveilin blue merlestä sinisin silmin, näistä olin valmis neuvottelemaan