Ansa on kotona

Eilen haettiin Ansa kotiin. Matka meni todella helposti, enteilee yhteiselon helpoutta ;-) Muutaman kilometrin jälkeen, joka ei sisältänyt itkua ja kiemurtelua, työnsi Ansa päänsä kainalooni ja veti sikeitä Hankoon asti.

Kotona olikin vastassa yli-innokas spanieli. En ollut ymmärtänyt, että Miina on niin ISO. Miina nuuski PERUSTEELLISESTI ja halusi leikkiä, Ansa säikkyi isoja tassuja, mutta tyytyi kohtaloonsa reippaasti. Miinan kanssa käytiin pitkä lenkki, jolla yritettiin lepuuttaa omia ja koiran hermoja. Onneksi kotona oli tarjolla miehen tarjoama väkevä paukku... Lenkillä näin nätisti ulkoilevan Stellan ja Fridan, jotkut ovat ainakin vielä hengissä, toivoa siiis vielä on.

Illalla Ansa otti pienet tirsat, Miina katsoi tehtäväkseen käydä parin minuutin välein tarkistamassa nukkuvaa pentua. Istuskeli välillä nukkuvan Ansan vieressä pää kallellaan. Yritti kai viestiä, että sua tullaan pian hakemaan pois täältä...

Yön Ansa nukkui sänkymme vieressä itkemättä tai vinkumatta (onko siinä jotain vikaa). Molemmat pojat (ihmislapset siis) ovat myös nukkuneet kuukauden iästä asti kahdeksan tunnin unia, kai koirat ja lapset vaistoavat, että tuo nainen on niin ilkeä, että parempi antaa vaan nukkua... Aamulla löytyi paperilta siististi pissat ja kakat. Kyl sheltit on fiksuja koiria.

Aamusella Sami käytti Miinan lenkillä ennen töihin menoa, vuorohan alkaa jo kuudelta... Miina ja Ansa jatkoivat nuuskimista ja tassuttelua. Nyt Ansa jo välillä ärähti, nätisti Miina yritti niiden jälkeen hillitä tassutteluaan, ainakin parin sekunnin ajan. Käytin molemmat koirat pihalla ja tarjosin aamupöperöt. Miina komensi Ansaa pois kupeilta, tulkitsi kai saavansa kaks annosta. Pienen palauteryöppyni jälkeen molemmat söivät nätisti omista kupeistaan. Ja eikun pihalla taas. Tätähän sen pennun kanssa olikin ekat kuukaudet, palautui mieleeni.

Ansa viihtyy hyvin meidänn kaikkien kainalossa ja hakee selvästi seuraa ja turvaa. Miinan lepäillessä käy nuuskimassa häntää ja kun se alkaa heilua nappailee kiinni :o)

Meillähän on Miinan kanssa ollut sopimus, ettei tule keittiöön kun ihmiset syö. Nyt sitä aamupalalla opetettiin Ansallekin. Miina makoili pedillään ja Ansa yritti luikkia keittiöön. Vietiin pois pariin kertaan ja pian istui Miinan kanssa sen pedillä ja molemmat tuijotti spanielimaisesti, jos tänään tämä sopimus purettais.