Kotona olikin vastassa yli-innokas spanieli. En ollut ymmärtänyt, että Miina on niin ISO. Miina nuuski PERUSTEELLISESTI ja halusi leikkiä, Ansa säikkyi isoja tassuja, mutta tyytyi kohtaloonsa reippaasti. Miinan kanssa käytiin pitkä lenkki, jolla yritettiin lepuuttaa omia ja koiran hermoja. Onneksi kotona oli tarjolla miehen tarjoama väkevä paukku... Lenkillä näin nätisti ulkoilevan Stellan ja Fridan, jotkut ovat ainakin vielä hengissä, toivoa siiis vielä on.
Illalla Ansa otti pienet tirsat, Miina katsoi tehtäväkseen käydä parin minuutin välein tarkistamassa nukkuvaa pentua. Istuskeli välillä nukkuvan Ansan vieressä pää kallellaan. Yritti kai viestiä, että sua tullaan pian hakemaan pois täältä...
Yön Ansa nukkui sänkymme vieressä itkemättä tai vinkumatta (onko siinä jotain vikaa). Molemmat pojat (ihmislapset siis) ovat myös nukkuneet kuukauden iästä asti kahdeksan tunnin unia, kai koirat ja lapset vaistoavat, että tuo nainen on niin ilkeä, että parempi antaa vaan nukkua... Aamulla löytyi paperilta siististi pissat ja kakat. Kyl sheltit on fiksuja koiria.
Aamusella Sami käytti Miinan lenkillä ennen töihin menoa, vuorohan alkaa jo kuudelta... Miina ja Ansa jatkoivat nuuskimista ja tassuttelua. Nyt Ansa jo välillä ärähti, nätisti Miina yritti niiden jälkeen hillitä tassutteluaan, ainakin parin sekunnin ajan. Käytin molemmat koirat pihalla ja tarjosin aamupöperöt. Miina komensi Ansaa pois kupeilta, tulkitsi kai saavansa kaks annosta. Pienen palauteryöppyni jälkeen molemmat söivät nätisti omista kupeistaan. Ja eikun pihalla taas. Tätähän sen pennun kanssa olikin ekat kuukaudet, palautui mieleeni.
Ansa viihtyy hyvin meidänn kaikkien kainalossa ja hakee selvästi seuraa ja turvaa. Miinan lepäillessä käy nuuskimassa häntää ja kun se alkaa heilua nappailee kiinni :o)
Meillähän on Miinan kanssa ollut sopimus, ettei tule keittiöön kun ihmiset syö. Nyt sitä aamupalalla opetettiin Ansallekin. Miina makoili pedillään ja Ansa yritti luikkia keittiöön. Vietiin pois pariin kertaan ja pian istui Miinan kanssa sen pedillä ja molemmat tuijotti spanielimaisesti, jos tänään tämä sopimus purettais.
Oi tulee mieleen Reppulin pentuajat... 11 vuotta sitten! Ihanaa ja vauhdkasta aikaa :)
VastaaPoistaKuullostaa tutulta :) Frida halusi aina etutassuilla lätkiä ja leikkiä jyräämisleikkejä ja Stella olis mielellään vaan jahdannut viuhtovaa spanielinhäntää. Sheltit on fiksuja ja ne kasvaa, kunhan nää ekat kuukaudet selviätte :D
VastaaPoistaPerun puheeni shelttien fiksuudesta. Ansa on laittanut 4-5 kertaa kielensä kylmään pyörätelineeseen. Alkaa täyttyä pienistä vaaleanpunaisista riekaleista. Onko se itsetuhoinen?
VastaaPoistaItsetuhoisuus ja uteliaisuus kulkee usein samassa kädessä. Huomaat kyllä.
VastaaPoistaoi ihannuus kun se kasvaa ja viisastuu. mutta on ne niin ihania pieniä palleroita alussa. onnee tulokkaalle ;)
VastaaPoistaJo sheltina är fiffiga o uppfinningsrika det kommer ni nog få se;)
VastaaPoista