Pu(u)man paluu

Rohkeesti päätin lähtee testaan Miia Laamasen ratoja Vantaalle. Luvassa sadekeliä, joka osattautu jatkuvaksi tihkuksi ja koleaksi sääksi. Kengät oli märät parin minsan talsimisen jälkeen eikä vuosisatoja palveleet Puman pökät paljon lämmittäneet.

Ekalta radalta tuttuun tapaan HYL. Melkein tuntui olo voittajalta, kun palaute kisakavereilta lämmittää vieläkin mieltä. En ole kuulemma liikkunut aiemmin noin hyvin, mä olin jopa juossut. Hienoo oli onnistut puomi ja hyvin juostu A. Ei paha rata, lopun "väistele koiraa" kohtaa lukuunottamatta.

Tokalta radalta tuli nolla, sija 11/35. Ei mieltä ylentävää ja kotimatkan pohdin ollako vai eikö olla tyytyväinen. Aikaa palo runsaasti, kun persjätön jätin liian myöhään ja se valutti Ansan liian pitkälle (se olis leijeröinyt), sain stopattua vauhdin ja kiepautettua takas hyppäämään esteen oikeaan suuntaan. Mutta me tehtiin onnistunut pakkovalssi alussa. Jennan ohjeet muistissa potkasin koiran esteen yli.

SM-nollia on ehtinyt kertyä kuusi, tuplanolla olis tarvittu vielä. Läheltä liipas, mutta unohdin ilmota itseni sunnuntain kisoihin, sieltä Lohjalta se olis varmasti tullut. Tuleville SM-kisaajille Miia Laamasen terveiset, harjotelkaa nelivitosia hyppyjä ja kontaktitkin olis syytä olla kunnossa. Vauhtia kannattaa olla myös, Laamanen näyttää tykkäävän pienistä ihanneajoista. Radat kuitenkin tehtävissä, mäkin onnistuin yhdessä :-) Nyt etsinnässä uudet kisahousut. Talviset juoksutrikoot liian kuumat, shortseissa palelee.

Kisaeväät

Hetken luulin olevani hyvä

Käytiin viime viikolla Sepon yksärillä tsekkaamassa juoksarien tilanne. Lyhkäsesti oon vaan niin hyvä opettamaan. Harvoin kuulemma näkeen näin hyvin opetettua, innokasta ja lennokasta juoksaria A:lla. Hommaan lisätään vielä konemaisen tasainen rytmi, vauhti ja askelmerkit. Rakkaat sukulaiset palauttavat nopsaan maanpinnalle kommenteillaan: "Ilmankos tulee niin tasaista tulosta". 

Kuva ei liity lainkaan agilityyn vain puhtaaseen helpotuksen tunteeseen. Uskaltauduin tsekkaamaan viikonlopun Tallinnan reissun ajalta tilitapahtumat. Mä en tuhlannut niin paljon ku pelkäsin. Hiukan myös harmittaa... Jokun purnukan olis vielä voinut ostaa. Kuopus osaa myös shoppailun taidon. Hankki mm lukulasit ja pinkit peilipilottilasit sekä karvalakin +32 kesäisessä säässä. Pelasivat välillä myös säbää.

Tasaisen varmaa suorittamista

 Käytiin juhlimisen ohessa (molempien lasten synttärit on toukokuussa) Kirkkonummella kisaamassa. Tuomarina oli Arto Laitinen, mukavia ja vauhdikkaita ratoja höystettynä parilla kikka kolmosella.  Otettiin kolme hyllyä, tasaista ja varmaa tulostasoa...

Ekalla radalla kiltisti lähtölupaa odottava sheltti tyttö, mee laik. Keinun meni täysillä päähän, odotti pamauksen ja jatkoi ohjauksen suuntaan. Puomin teki nätisti 2on2off. Muuvit meni kohdilleen yhtä estettä lukuunottamatta. Annoin valita, kumman haluaa tehdä muurin vai A:n. Valitsi muurin. Ehdottomasti hyvänmielen rata, sujuvaa ja suunnitelman mukaista menoa muurista huolimatta.

Tokalla radalla sama enkelimäinen odottelija lähdössä ja hyvä puomi. Kepeille tyylikkään valssin kautta, jonka jälkeen ysikympin kulmassa hyppy ja putki. Putkeen piti mennä kauempaan päähän. Olin suunnitellut törkkääväni esteen taakse ja valssilla pyöräyttäväni oikeaan putken päähän, plokaten sen putken ekan suun. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä tein persjätön, joka oikein antoi valinnan vapauden estehakuisella koiralle. Haluathan, oi haluathan mennä tuohon kuonosi päässä olevaan putkeen, haluathan.... Mistä näitä ideoita tulee? Niin pro rata ja sitten alan kehitteleen... Vielä alkupään starttaaja teki samalla muuvilla ja samaan rööriin meni. Siinä itsetyytyväisyyttä uhkuen ajattelin, että sinnepä ohjasit. Osu taas omaan nilkkaan. A:n meni komeesti juosten läpi. Päätin kappaleen positiiviseen, jää hyvä mieli ja vire...

Vikalle radalle menin itsetuntoa uhkuen. Hyvä suunnitelma ja kaks hyvää hyllyä alla. Nyt tehdään ehjä ja hyvä rata. Huoh... Kolmos esteellä ymmärsin, että mun tehtävä on vaan unohtaa tää rata mahdollisimman nopeesti. Jostain käsittämättömästä syystä olivat lappuun kirjoittaneet punakynällä ihan väärä rata...

juhlapöytä katettu

ihan itse tein

kun yhdelsän poikaa on istunut hetken pöydässä

kesä

Yrittänyttä ei laiteta

Vapun kunniaksi, koleassa kelissä ja vesisateessa oli tarjolla kolme Anne Saviojan tuomaroimaa rataa. Sain kolme hyllyä, muiskis sille.

Päivän onnistumiset ja positiiviset asiat:

• 2/3 kepeille viennistä onnistui
• startit pysyi paikallaan
• A:t mentiin juosten läpi
• tokaradan puomin meni alas asti vaikka sijoituin taakse radan jatkon kannalta
• onnistunut pakkovalssi
• päällejuoksut pro meninkiä
• kolmannen radan puomin juoksi läpi, otin kainaloon
• keinu onnistui
• sai kisata
• tavattiin Ansan mummo
• hylly-kori, josta hyllyttäjät sai karkkia ja koiralle lihatikkua (ps mulle tuotiin ylimääräisiä kun olin niin nälkiintyneen näköinen)

treenattava:

• kontakti-putki erottelua
• takaakiertoa ansa-esteen kera

Seuraavan kerran parin viikon kuluttua Kirkkonummella.

Juoksari vaiheessa ja pari muuta epäkohtaa

Kisattiin eilen Lohjan uudessa hallissa, lisätty suosikkihallien listalle. Lyhyt ajomatka plussaa, ainoa miinus bajamajassa pörisseestä kärpäsestä. Erityismainia käsidesistä ja puhdistuspyyhkeistä, tykkäsin superisti. Neljä rataa mahdollisuutena osoittaa osaamistaan. Me näytettiin Henri Luomalalle ja Johanna Nybergille sarjalla hyl - 5vp - hyl - hyl.

Ekan radalla esteiden väli oli liian kapee meille, väärin ajoitettu puolivalssi ei kääntänyt toiveista huolimatta kiituria tiukasti vaan este hypättiin kaupunginjohtajan silmien alla väärästä suunnasta. Kepeillä ahnehdin liikaa ja vein kakkosväliin.

Tokalla radalla kaikki muu rullas, mutta kepit taas kakkosväliin. Huoh x 100. Olis ihan hetki pitänyt malttaa.

Kolmos radalla hekumoin etukäteen mahdollisuutta treenata kontakteja ja juoksaria. Esteellä kaks vilkaisin A:ta (joka este nro 3) ennen lähtöluvan antamista ja näin silmäkulmassa jokun vaalean harvakarvaisen luisevan pefan. Ansa perkele! Varmaan juoksarien opettelu ja mahdollisuus etupalkasta herätti nälkäisen sheltin saalisvietin ja sinne meni. Hyppi omaksi ilokseen pari estettä ja mä kädet ojossa, lievässä etukenossa metsästin koiraa. Saatuani koiran kainaloon ja hetken irvisteltyämme hymyn tapaista tuomarille luikittiin sivuovesta ulos.

Nelosradalla homma uppos muutaman esteen suoran jälkeiseen pussi-hyppy viritelmään. Este aika suorassa linjassa edessä, pienellä törkkäyksellä olis sen varmasti hypännyt, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä hyppäs takaakiertona. No edessä häämötti puomi. Alun A mentiin tyylikkäästi juoksarilla, neljällä loikalla ihan oppikirjan mukaan. No Ansa toiveikkaana veti puomin juoksarina vaikka sen treeneissä on viimeaikoinakin tehnyt pysäytyksenä. Nou hätä, mä muistin että jotain pitää tehdä. Ja hihkasin iloisesti tuomariile, että tehdään uusiksi. Puolivälissä puomia muistin, että sehän piti viedä kainalossa pois. Tänks te loort, se pysähty.

Vappuna kisataan taas - voitosta!

Alla kooste juoksaritreenistä, kun kisavideoita ei ole kuvausjoukkojen jättäessä uppoavan laivan ajat sitten, tirskis ja turaus!

Vitonenkin on tulos, kai

Huh heijaa, kivassa keväisessä vesisateessa Kirkkonummella. Se tunne kun vesisateessa "lämpätessä" ja hallissa pomppiessa omaa vuoroa odotellessa. alat kaikesta huolimatta miettimään sohvaa, villasukkia ja "Jälkiä jättämättä" sarjaa varteenotettavana vaihtoehtona viettää vapaa-aikaa. Pohjalla epävarmuus kontakteista. Nyt opettelussa A:lle juoksari ja puomilla pysäytys, ja myös kisatilanteessa. A:n ajattelin mennä radoilla varmistellen, puomin pysäyttää ja virheestä ulos. Keinulla pyrkimys estää lentokeinu ja kiinnittää huomio takatassuihin, kun ne ovat keinulla alasmenossa niin kaikki ok.

Videoilta paljastuu karu tilanne lähdöissä. Koira on umpikiero. Kun katson eteenpäin tää tekee lähtöä ja siirtyy eteenpäin. Mun katsoessa koiraa, se pistää perseen kenttään. Ja mä fiilistelin tyytyväisenä onnistuneita lähtöjä. A:t mentiin juosten läpi. Keinut oli ok ja puomilla odotti rata-käskyä. Aika outoo, pelottavaa ja huolestuttavaa. Olin varma, että pääsisin ainakin kerran näyttään kaapin paikan...

Ekalla radalla hylly tuli jo alkumetreillä. Ansa katse kävi jo kepeillä, sen linja oli suoraan sinne. Veikkaan mun takaleikkaukseen siirtymisen vieneen sen huomion viressä olevaan putkeen ja tekeekin sinne terävän mutkan. Keppien jälkeisellä hypyllä olis kannattanut tehdä liikkuva valssi, toi putki oli niin imevästi tuossa. Toiseksi viimeisestä putkesta tulikin reipaasti ulos ja itse sunnuntailenkkeilin, tuloksena pieni törmays. 

Tokalla radalla mun inhokki pakkovalssi alkuun ja vielä tuolta tympeämmältä puolelta. Selvisin hengissä...  Putkien jälkeen valssi, jonka harvinaista kyllä aloitin liian aikaisin. Tuo vastakkaisen käden käyttö siinä on vielä hakusessa. Muurin jälkeen avaruuteen oli kadonnut mun vedenpitävä suunnitelma. Ansa otti vauhtia putken kautta. Ulkokentällä nyt testattava tuon kohdan tekeminen. Lopun niistosokkari meni juuri kuten pelkäsin. Pitäis malttaa odottaa kaveri mukaan.

Vika rata oli niin meidän. Kepit pelotti jo etukäteen. sellanen vienti, että helposti ryssin tuollaiset (no mitäpä en...). Tuomarille mainitsin asiasta rataan tutustuessa, tämä vaan hihitteli. Mutta mepäs selvittiin. Tuo kielto tuli kohdasta, jossa muistutin itseäni rataantutustumisessa. Myös tuo este!!! Ja radalla näin vain putken. Hieno puomi, mä maltoin fiilistellä ja kehua. 

Kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Treenit jatkuu ja elämä siinä ohessa :-)

Elämää suurempia päätöksiä

Pähkäilyn ja Savikon yksärin jälkeen päätökset on vihdoin tehty. Näillä mennään! Kisataankiin viikonloppuna. Pyhänä päätöksenä pitää kontakti puomilla tai ulos, keinulla pientä varmistelua ja A:n saa juosta läpi. Olen suht lähellä ja pyrin sillä estämään törkeet loikat. Nyt ei voi vielä vaatia puhdasta suoristusta.

Keinu:

-parempi juosta päähän, ei hidastusta kontaktialueen alussa

-lentokeinu -> koira kainalossa iloisesti paussille/kisakentältä ulos

Kepit:

-etupalkkaa - > saadaan vauhtia, kun koira alkaa pitää päätään alempana


Puomi:

-pysytään 2on2offissa
-etupalkalla ja omalla kannustamisella/motivoinnilla saamaan himpun verran lisää vauhtia ja terävyyttä
-etupalkkaa!!!
-virheen sattuessa iloisesti koira kainalossa ulos

A:

-opetellaan juoksarit
-opetetaan menemään/juoksemaan kehikkoon naksutinta käyttäen
-etupalkka, jotta saadaan katse kiinnittymään eteen (koiran ei tartte kysellä)
-kehikkoon mennään suoraan ja sieltä tullaan suoraan ulos (ei sivujen kautta)
-varioidaan omaa sijaintia pikkuhiljaa
-kepillä opetetaan koira jatkamaan kehikosta ulos eteenpän (kiertää kepin ennen ohjaajan luokse tuloa)
-lisätään hypyt ennen ja jälkeen kehikon
-siirretään kehikko A:lle nostaen pikkuisen alareunaa. Helpottaa koiran hahmottamista.
-madalletaan A:ta
-käytetään pumpperia auttamaan koiraa löytämään nopeimman rytmin (Ansalla neljä loikkaa)
-etupalkkaa ja avustajaa käytetään
-naksautus kun takajalat kehikossa


Huokailu voi alkaa :-D