Putkeen

Päivän teemana oli putkeen lähetys. Tosi tärkeetä on muistaa palkata koiraa tai vaihtoehtoisesti hankkia koira, joka tietää itse, milloin on palkan aika:

Miinan kanssa harkoiteltiin keppien hakua ja kentän laidalla on namialustalla Miinalle Pedigreen "lihahyytelömassaa", jota meillä annostellaan hopealusikalla (eräs sukulainen on tulkinnut, että hopealusikat on lapsillekin kivoja lahjoja, tulevaisuudessa osaavat arvostaa ja kotihengetär niitä jaksaa käsin pestä) . Miinan keppitreenien sujuvuus jää meidän salaisuudeksi, jotta muilla säilyy myös treeni-intoa ;-) Alla ympyrän juoksemista juoksemisen ilosta:

                                                                 

Aina ei osu, ohjauksessakin voi olla jotain vikaa:

Ansan tokotreenailuihin jo lisätty noutoon lusikka. Jos se reppana joskus joutuu sitä metallista kapulaa kanteleen. Naksuttimen avulla on edetty pisteeseen, että koskee lusikkaa hampaillaan. Ja treenejä lusikan kanssa on takana tasan yks ;-) Miina treenailee myötätunnosta mukana.

Parin päivän ajan Ansalle on ruoka maistunut huonosti. Sami (mistä noita tonttuja löytyy) ehti jo lisäillä nakkeja nappulan sekaan. Teoriassahan olisi ollut mahdollista, että se olis kuollut nälkään...  Eilen iltalenkillä huokailin ruokahalun huonoutta ja juoksun mahdollisuutta pohdittiin. Fiksuna olen jo tilannut juoksupöksyt, odottelevat jo ärrällä. Nämä puheet on sheltin päässä kuultu ja ruoka eilisestä illasta taas maistunut. 

Ansan kanssa käytiin tapaamassa viikonloppuna kummipoikaa. Ajatus oli, että saa oppia käyttäytymään pikkuväen kanssa. Eipä sitä paljon tarvinnut opettaa. Ihan kuin olis päättänyt näyttää meille pitkää nenää, kun pähkäiltiin lähtiessä kuinka mahtaa pöhistä ja väistää. Lapsetkin oli ihanteellisia koiran ystäviä, rapsuttivat ja sen jälkeen olivat asenteella "eipä voisi vähempää kiinnostaa" .