Ruokablogin päivitystä

Käytiin Miinan kanssa testaamassa kisakuntoa Raaseporin kesäcupissa. Tuloksena hyvänmielen hylly. Miinassa oli kivasti vauhtia, joka mielestäni nykyään tärkein asia. Tavoittena oli kisata nipottamatta ja koiraa kehuen, ne saavutettiin... Rataan tutustuessa totesin, että keppimestaruus treenit voi nyt kostautua. Putkesta piti viedä koira A:lle ja näköetäisyydellä oli myös kepit. Miina haki kepit vaikka tyrkyllä oli (entinen) suosikkieste A. Toisaalta pieni käskytys putkella A:ta kohti olisi voinut auttaa asiaa... Tyydyin vain seisoskeleen ja jännittämään, että hakeekohan se kepit. No hakihan se ;-) Radan oli muuten suunnitellut seuramme jäsen, joka täysin tietoinen keppimestaruuskisasta. Kyl ihminen voi olla julma ;-) Kuinkahan mones ruokakuva tämäkin on, äkkiä voisi päätellä bloggajan olevan leipurihiiva tai erityisen aktiivinen keittiössä.

"Hyvänmielenhyllykakku"

Seuraavan päivänä oli kimppatreenit Sannan kanssa. Miinan kanssa treenattiin silloin vain keppejä. Miina olis halunnut tehdä kaikkea muuta kuin keppejä. Hölkkäili pitkin kentää ja heilutteli häntäänsä. Sanna oli jopa namikupin kanssa odottamassa keppien päässä, pääsääntöisesti meni kiitäen suoraa tietä kupille. Kiitäminen jäi muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen... Parasta/pahinta on, että namikuppia olen käyttänyt yksin treenatessa. Pohdittavaksi jää onko spanieli tavattoman viisas (ajatuksella: "tän mä osaan, joten varioin tai juoskoon ohjaaja itse") tai tavattoman typerä (ajatuksella: "                              "). Onneksi lopuksi tehtiin onnistuneesti vauhtiympyrää, jotta Miinallekin jäi kuva liikunnallisesta harrastuksesta.

Ansa oli treeneissä upee. Pussi alkaa sujua, kun helpottaa ekalla menolla nostamalla aavistuksen pussin suuta. Kotimatka oli turhauttava, toinen meistä jaksoi riekkua. Jotenkin Ansa kai kuumuu ja kiihtyy kentällä, eikä rauhoitu millään.

Ansa on saanut tottua telttailuun turvallisesti omalla pihalla. Lapset ja sukulaisten lapset sekä erilainen kokoelma  kavereita jaksaa innostua telttailusta, parin vuoden kuluttua teltan (se mitä siitä on jäljellä) poikineen (toivottavasti ei koiria) löytänee jostain DBTL:sta ja limujen tilalla jotain väkevämpää. (Työ)päivän olin mietiskellyt, että pitäis kiireesti alkaa treenata Ansan kanssa keppejä. Onneksi Sanna muistutti Ansan iästä ja fyysisestä kypsymättämyydestä. Ja muita treenattavia asioita riittää...  Kesällä ajattelin kahdella kepillä opettaa Ansaa hakemaan aina oikeaa sisäänmenoa ja hallikauden alettua syksyllä kujalla ja verkoilla opettaa namikuppia käyttäen koiralle nopeat kepit. Kujaa sitten pikkuhiljaa kaventaen kohti suoria keppejä. Namikupin toivon ohjaavan koiran liikkumaan nopeasti ja suoraan kohti päämäärää.

Ansan kapulatreenit näyttää tältä. Se on erihassu, kun välillä noutaminen on niin kivaa, että kapulaa tuodessa pitää möristä. Heikompi hermoista voisi pelottaa... Kun myynnissä ei ollut kevyempiä, otettiin 250g painava ja hyvin jaksaa kantaa.