Terveiset Tallinnasta

Hotelli Tallink Spa&Conference

Piipahdettiin parin yön retki Tallinnassa kylpylässä. Ensin ei aiottu minnekään mennä, kun ei raaski Ansaa viedä hoitolaan. Jotenkin tuon skitson luonne helpotti ratkaisuntekemistä ;-)

Ravintola Olde Hansa

Vanhaa kaupunkia

Kaupunki oli kaunis ja ruoka hyvää. Pojat viihtyi turhankin hyvin altailla, enpä itsekään huonosti viihtynyt... Uikkareiden kuivuessa käytiin tutustumassa kaupunkiin ja tehtiin pakollisia ostoksia.

 Miina ja Ansa viihtyivät Maaritin hyvässä hoidossa Koirahoitola Honkamäessä.
Paikka on Miinalle jo useammalta kerralta tuttu, hyvin on viihtynyt. Turhankin hyvin... Noloa hakea koiraa, joka tervehtii omistajaansa ja menee sen jälkeen Maaritin perässä, kun on noita töitä vielä... Miina on ollut siellä paljon vapaana, kun käyttäytyy niin hyvin ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Vähän huoletti, miten Ansa pärjää. Maarit kehui hakiessa molempia, ihmetteli shelttimme haukumattomuutta (ai puhuuko se meidän Ansasta...).  Vahvistus saatiin tutuilta, jotka olivat omansa hakeneet torstaina. Hoitolaan mennessä oli eräässä häkissä istunut kaksi koiraa sievästi vierekkäin hiljaa istuen muiden räksyttäessä armotta.

Terassi valmistuu pikkuhiljaa, olen jopa autellut... Kantanut lautoja ja pitänyt yhtä kiinni Samin naulatessa sekä keitellyt kahvia. Matkalla satamaan Sami hoksas, että naulat loppuu, joten loman jälkeen haettava heti uusia. Homautin, että silloin juhannus ja putiikki aattona todennäköisesti kiinni. Sami varmisti soittamalla Tubbelle, joka vahvisti epäilyn. Terassin teko ei päässyt paussille, koska liikkeestä tuotiin naulat (vai oliko ne ruuveja) valmiiksi odottamaan terassille lomalaisten paluuta. Koiruuden viihtyvät terassilla hyvin, etsivät vain aurinkoisimpia kohtia ja vetelevät sikeitä. Ansa raottaa välillä silmiään autojen ajaessa ohi, onneksi se on jättänyt niiden paimentamisen. Reagoi kyllä niihin lenkeillä valpastumalla ja haukkumalla ajoittain. Naksuttimen avulla on saatu hiottua käytöstä parempaan suuntaan.

Anoppia kunnioittaen...

Pientä iltapalaa

Ansa kanssa ollaan harjoiteltu näyttelyä varten. Kasvattaja jo kommentoikin poseerausta:" Onhan sillä neljä tassua maassa." Rehellisesti sanoen on loistavaa saada koira kasvattajalta, joka neuvoo ja opastaa monessa murheessa, pilke silmäkulmassa. Näyttely huolettaa hiukkasen, onneksi sivulauseessa pohdin Ansan liimaisia korvia. Ja kas, heti tuli vinkki sen merkitsevän hylkäystä. Saksia apuna käyttäen ne on nyt poistettu, korvat näyttävät olevan paikoillaan. Nyt vaan jännittää, mitä palautetta kisapaikalla tulee, ei niinkään tuomarilta vaan kasvattajalta ;-) Sirpa totes näyttelyyn valmistautumisen olevan lähes samanlaista kun olis ulos lähtemässä iltaa viettämään. Niinhän mäkin poistan ylimääräisiä, solmussa olevia karvoja korvista...