Kisailua

Käytiin Liedossa muistelemassa, mitä kisaaminen taas olikaan. Pieni tunne Miinan treenien perusteella oli, että mahdollisen vauhdin ollessa mukana voi kontakteilla vitosia napsua... Asko Jokinen oli tehnyt kivat radat, ei mitään mahdottomia, mutta pätkiä jossa koirien vauhdit kasvaa ja virheitä tulee. Eka rata meni sinne lopun puomille asti kivasti, nollassa oltiin kiinni. A:lla on treenien perusteella ollut suurempia ongelmia ja lauantaina sitä hiottiin urakalla naksuttimen avulla. Vitonen tuli sittenkin sieltä puomilta. Ajattelin varmistaa ja valssata puomin päähän ja sieltä ohjata pituudelle. Olisiko kiihdyttäminen provosoinut Miinan loikkaamaan, pelkäs jäävänsä yksin... Jäätiin alle ihanneajan ja sijoitus 2. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että maininnan arvoisia ovat vain suoritukset, jotka merkitään keltaiseen kirjaan ;-) Huomionarvoista oli, että aika oli toiseksi paras. Moni bc jäi taakse (ei lohduta).

Toka rata oli mukava vaikka hylly tuli. Nollaa ei saanut kukaan... Kepeillä tais sattua jotain. Miina aloitti kivasti, mutta vingahti kolmannella ja meni tosi hitaasti loppuun. A:n juoksukontakti oli hieno :-) Nollassa oltiin vielä kiinni, mutta sitten musta putki, ei muita esteitä mailla ei halmeilla ja mitä tekee Miina? Vetää vierestä ja lujaa =o/ Taitaa syy olla minussa, käskytys oli siinä varmasti huonoa, ei käynyt mielessäkään, että tuossa voisi käydä noin. Putki oli ihan sen nenän edessä. Muutaman kerran vilkuili Asko, tuttu olis voinut käydä moikkaamassa ;-)

Kisoina ja ratoina kivat, askomaisia kuvioita löytyi. Näyttää simppeleitä radoilta, mutta tuloslista puhuu omaa kieltään. Miina oli hyvin kuulolla ja vauhti kiitettävää varsinkin ekalla radalla. Treenausta syytä jatkaa kontaktien saralla... Tässähän on viikko aikaa ennen Kirkkonummen kisoja.

Ansa oli mukana tutustumassa kisahälinään. Uskomattoman reidas ja cool kamu. Ei pelännyt uusia paikkoja, melua, ihmisiä eikä koiria. Haki kontaktia kun liikuskeltiin hallissa ja ulkona. Treenattiin "perustottista" ja leikittiin, vielä maltettiin jättää esteet ja radat välistä. Pystyy näköjään rentoutumaan kisahallissa häkissä ollessaan. Eikä tuhlaa energiaa turhaan hötkyilyyn vaan siihen, mihin sen pyydän (ainakin vielä...) Tavattiin muuten Sirpa ja Kaisa, Ansan isä Hiski (ei vieläkään elatusmaksuja... hih) ja veli Kovu, kerrassaan upea nuori mies. Ansa tunnisti heti Sirpan, se oli sulaa vahaa kun näki tutun ja rakkaan kaksijalkaisen.

Ansaa ilmoittelin 9.4 ATT:lle agilitykoulutukseen. Turun shelttikerho järjestää koulutusta, jonne otetaan ihan pentuja tutustumaan lajiin turvallisesti. Vielä ei ole vastausta tullut, mutta toivottavasti mahduttais mukaan.