Päivä kuvina

Siinäpä se nyt on, yks juhannuspäivä kollaasina. Kuvissa pönöttävät myös Jäbä ja Aksu.

Itäsaksalainen ja muita luovia ratkaisuja

Taas kisattiin, jossain Helsingissä Esa Muotkan radoilla. Huiput maisemat. Vieressä frisbeegolfrata, jokin sortin pyöräilyrata, lentokeneita (pieniä) lensi tasaisesti yli ja yks helikopterikin bongattiin sekä poppi raikas. Kaikesta ison kaupungin ihmeistä huolimatta kyettiin hyllyttään kaikilla kolmella radalla. Huisii...

Ekalla radalla tein tyylipuhtaan pakkovalssin kakkosella ja sitten yliohjasin väärään putkenpäähän. Sattuuhan sitä peremmissakin karkeloissa. Puomilla sovittu 2on2off ja matka jatkui onegelmitta 13. asti. Siellä olis klassisesti pitänyt hetki odottaa, malttamattomana jätin ohjaamatta 13. ja mentiin suoraan putkeen. A juostiin läpi ja ilman ongelmia maaliin asti.

Kakkosradalla esteellä 2. annoin koiralle lähtöluvan enkä yhtään enää muistanut, minne piti mennä. Oman nimen, vuoden ja presidentin olisin kyllä osannut sanoa, kynänkin olisin tunnistanut ja osannut kulmat piirtää oikein (MMSE olis mennyt täysin pistein läpi). Ansa onneksi muisti ekan radan alun ja meni sen mukaisesti. Sen tullessa putkesta olin jo hahmottanut olevani agilitykisoissa ja mentiin hillitysti ja hallitusti pikkuhiljaa muistiin palautuneen radan mukaan. Keppien sijasta Ansa, jostain ohjauksellisesta syystä tai sen puutteesta, haki hypyn ensin. Tää täytyy omissa treeneissä rakentaa ja miettiä, kuinka se olisi kannattanut hoitaa. Pelkäsin kakkosväliin ajatumista ja ajauduin sen pelossa liian lähelle hyppyä. Nopsampi jalkainen olis voinut kuvitella ehtivänsä persjättöön putken jälkeen. Harkitsin sitä, kunnes muistin olevani taajamajuna.

Nykyään, kun vahvuuksiini ohjaajana kuuluu pakkovalssin lisäksi takaakierto-valssi, oli jo vaikeuksia valita kaikista oivista vaihtoehdoista radan aloitus. Päädyin takaakierto-valssiin onnistuen siinä ABC:n noútopöydän arvoisesti. Rallatellen mentiin kepeille asti. Päädyin taajamajuna- ajatuksella viemään kepeille renkaan ja pituuden vasenta puolta ja tekemään koiran ollessa kepeillä takaleikkauksen. Treeneissä onnistunut, mutta kisoissa todennäköisesti ajotusongelmaa ja singahti sieltä pois. Harmitti hetken... Korjasin ja suunntelman mukaan keppien ja putken välistä 12, jolle suunnittelin saksalaisen. Muuttui radalla itäsaksalaiseksi, jossa koira tulee suorasta putkesta ohjaajan jalkojen välistä. Sitten hypitään paikoillaan yrittäen olla hyppimittä koiran päällä. Saa käyttää mut ei oo pakko.

Treenilistalle lisätty keppikulmat ja keppien jatkaminen loppuun vaikka ohjaaja jää taakse. Etupalkkaa tiedossa...

Mahat pullollaan oli hyvä Nollattaren kans miettiä, kuinka saadaan myös mulle nollia lisää. Pari luovaa ajatusta jäi mieleen:

• pokaalit ja palkinnot voi ostaa itse kotiin viemiseksi ja somettamista varten
• ulkomailta voi tilata väärennettyjä dokumentteja esim valmiiksi täytettyjä kilpailukirjoja
• Nollattaren mies voi hakkeroitua SAGI:n ja Kennelliiton sivuille ja laatia sinne pitkät rivit nollaratoja, mieluusti voitokkaita

Kisat omistettu Ranskatteren alle liiskaanutuneelle pikkulinnulle. Toivon hartaasti, ettei hiiriperhe menehtynyt omenan kotaa havitellessaan.

Pu(u)man paluu

Rohkeesti päätin lähtee testaan Miia Laamasen ratoja Vantaalle. Luvassa sadekeliä, joka osattautu jatkuvaksi tihkuksi ja koleaksi sääksi. Kengät oli märät parin minsan talsimisen jälkeen eikä vuosisatoja palveleet Puman pökät paljon lämmittäneet.

Ekalta radalta tuttuun tapaan HYL. Melkein tuntui olo voittajalta, kun palaute kisakavereilta lämmittää vieläkin mieltä. En ole kuulemma liikkunut aiemmin noin hyvin, mä olin jopa juossut. Hienoo oli onnistut puomi ja hyvin juostu A. Ei paha rata, lopun "väistele koiraa" kohtaa lukuunottamatta.

Tokalta radalta tuli nolla, sija 11/35. Ei mieltä ylentävää ja kotimatkan pohdin ollako vai eikö olla tyytyväinen. Aikaa palo runsaasti, kun persjätön jätin liian myöhään ja se valutti Ansan liian pitkälle (se olis leijeröinyt), sain stopattua vauhdin ja kiepautettua takas hyppäämään esteen oikeaan suuntaan. Mutta me tehtiin onnistunut pakkovalssi alussa. Jennan ohjeet muistissa potkasin koiran esteen yli.

SM-nollia on ehtinyt kertyä kuusi, tuplanolla olis tarvittu vielä. Läheltä liipas, mutta unohdin ilmota itseni sunnuntain kisoihin, sieltä Lohjalta se olis varmasti tullut. Tuleville SM-kisaajille Miia Laamasen terveiset, harjotelkaa nelivitosia hyppyjä ja kontaktitkin olis syytä olla kunnossa. Vauhtia kannattaa olla myös, Laamanen näyttää tykkäävän pienistä ihanneajoista. Radat kuitenkin tehtävissä, mäkin onnistuin yhdessä :-) Nyt etsinnässä uudet kisahousut. Talviset juoksutrikoot liian kuumat, shortseissa palelee.

Kisaeväät

Hetken luulin olevani hyvä

Käytiin viime viikolla Sepon yksärillä tsekkaamassa juoksarien tilanne. Lyhkäsesti oon vaan niin hyvä opettamaan. Harvoin kuulemma näkeen näin hyvin opetettua, innokasta ja lennokasta juoksaria A:lla. Hommaan lisätään vielä konemaisen tasainen rytmi, vauhti ja askelmerkit. Rakkaat sukulaiset palauttavat nopsaan maanpinnalle kommenteillaan: "Ilmankos tulee niin tasaista tulosta". 

Kuva ei liity lainkaan agilityyn vain puhtaaseen helpotuksen tunteeseen. Uskaltauduin tsekkaamaan viikonlopun Tallinnan reissun ajalta tilitapahtumat. Mä en tuhlannut niin paljon ku pelkäsin. Hiukan myös harmittaa... Jokun purnukan olis vielä voinut ostaa. Kuopus osaa myös shoppailun taidon. Hankki mm lukulasit ja pinkit peilipilottilasit sekä karvalakin +32 kesäisessä säässä. Pelasivat välillä myös säbää.

Tasaisen varmaa suorittamista

 Käytiin juhlimisen ohessa (molempien lasten synttärit on toukokuussa) Kirkkonummella kisaamassa. Tuomarina oli Arto Laitinen, mukavia ja vauhdikkaita ratoja höystettynä parilla kikka kolmosella.  Otettiin kolme hyllyä, tasaista ja varmaa tulostasoa...

Ekalla radalla kiltisti lähtölupaa odottava sheltti tyttö, mee laik. Keinun meni täysillä päähän, odotti pamauksen ja jatkoi ohjauksen suuntaan. Puomin teki nätisti 2on2off. Muuvit meni kohdilleen yhtä estettä lukuunottamatta. Annoin valita, kumman haluaa tehdä muurin vai A:n. Valitsi muurin. Ehdottomasti hyvänmielen rata, sujuvaa ja suunnitelman mukaista menoa muurista huolimatta.

Tokalla radalla sama enkelimäinen odottelija lähdössä ja hyvä puomi. Kepeille tyylikkään valssin kautta, jonka jälkeen ysikympin kulmassa hyppy ja putki. Putkeen piti mennä kauempaan päähän. Olin suunnitellut törkkääväni esteen taakse ja valssilla pyöräyttäväni oikeaan putken päähän, plokaten sen putken ekan suun. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä tein persjätön, joka oikein antoi valinnan vapauden estehakuisella koiralle. Haluathan, oi haluathan mennä tuohon kuonosi päässä olevaan putkeen, haluathan.... Mistä näitä ideoita tulee? Niin pro rata ja sitten alan kehitteleen... Vielä alkupään starttaaja teki samalla muuvilla ja samaan rööriin meni. Siinä itsetyytyväisyyttä uhkuen ajattelin, että sinnepä ohjasit. Osu taas omaan nilkkaan. A:n meni komeesti juosten läpi. Päätin kappaleen positiiviseen, jää hyvä mieli ja vire...

Vikalle radalle menin itsetuntoa uhkuen. Hyvä suunnitelma ja kaks hyvää hyllyä alla. Nyt tehdään ehjä ja hyvä rata. Huoh... Kolmos esteellä ymmärsin, että mun tehtävä on vaan unohtaa tää rata mahdollisimman nopeesti. Jostain käsittämättömästä syystä olivat lappuun kirjoittaneet punakynällä ihan väärä rata...

juhlapöytä katettu

ihan itse tein

kun yhdelsän poikaa on istunut hetken pöydässä

kesä

Yrittänyttä ei laiteta

Vapun kunniaksi, koleassa kelissä ja vesisateessa oli tarjolla kolme Anne Saviojan tuomaroimaa rataa. Sain kolme hyllyä, muiskis sille.

Päivän onnistumiset ja positiiviset asiat:

• 2/3 kepeille viennistä onnistui
• startit pysyi paikallaan
• A:t mentiin juosten läpi
• tokaradan puomin meni alas asti vaikka sijoituin taakse radan jatkon kannalta
• onnistunut pakkovalssi
• päällejuoksut pro meninkiä
• kolmannen radan puomin juoksi läpi, otin kainaloon
• keinu onnistui
• sai kisata
• tavattiin Ansan mummo
• hylly-kori, josta hyllyttäjät sai karkkia ja koiralle lihatikkua (ps mulle tuotiin ylimääräisiä kun olin niin nälkiintyneen näköinen)

treenattava:

• kontakti-putki erottelua
• takaakiertoa ansa-esteen kera

Seuraavan kerran parin viikon kuluttua Kirkkonummella.

Juoksari vaiheessa ja pari muuta epäkohtaa

Kisattiin eilen Lohjan uudessa hallissa, lisätty suosikkihallien listalle. Lyhyt ajomatka plussaa, ainoa miinus bajamajassa pörisseestä kärpäsestä. Erityismainia käsidesistä ja puhdistuspyyhkeistä, tykkäsin superisti. Neljä rataa mahdollisuutena osoittaa osaamistaan. Me näytettiin Henri Luomalalle ja Johanna Nybergille sarjalla hyl - 5vp - hyl - hyl.

Ekan radalla esteiden väli oli liian kapee meille, väärin ajoitettu puolivalssi ei kääntänyt toiveista huolimatta kiituria tiukasti vaan este hypättiin kaupunginjohtajan silmien alla väärästä suunnasta. Kepeillä ahnehdin liikaa ja vein kakkosväliin.

Tokalla radalla kaikki muu rullas, mutta kepit taas kakkosväliin. Huoh x 100. Olis ihan hetki pitänyt malttaa.

Kolmos radalla hekumoin etukäteen mahdollisuutta treenata kontakteja ja juoksaria. Esteellä kaks vilkaisin A:ta (joka este nro 3) ennen lähtöluvan antamista ja näin silmäkulmassa jokun vaalean harvakarvaisen luisevan pefan. Ansa perkele! Varmaan juoksarien opettelu ja mahdollisuus etupalkasta herätti nälkäisen sheltin saalisvietin ja sinne meni. Hyppi omaksi ilokseen pari estettä ja mä kädet ojossa, lievässä etukenossa metsästin koiraa. Saatuani koiran kainaloon ja hetken irvisteltyämme hymyn tapaista tuomarille luikittiin sivuovesta ulos.

Nelosradalla homma uppos muutaman esteen suoran jälkeiseen pussi-hyppy viritelmään. Este aika suorassa linjassa edessä, pienellä törkkäyksellä olis sen varmasti hypännyt, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä hyppäs takaakiertona. No edessä häämötti puomi. Alun A mentiin tyylikkäästi juoksarilla, neljällä loikalla ihan oppikirjan mukaan. No Ansa toiveikkaana veti puomin juoksarina vaikka sen treeneissä on viimeaikoinakin tehnyt pysäytyksenä. Nou hätä, mä muistin että jotain pitää tehdä. Ja hihkasin iloisesti tuomariile, että tehdään uusiksi. Puolivälissä puomia muistin, että sehän piti viedä kainalossa pois. Tänks te loort, se pysähty.

Vappuna kisataan taas - voitosta!

Alla kooste juoksaritreenistä, kun kisavideoita ei ole kuvausjoukkojen jättäessä uppoavan laivan ajat sitten, tirskis ja turaus!