Lupa epäonnistua

mutta vaan kiipeilyssä. Syksyllä alottelin kiipeilyn peruskurrssin tai sitä kutustaan aikuisten putoilukurssiksi. Lähinnä tavoitteena oli oppia varmistamaan omat lapsensa tarvittaessa. Mutta tässä taisi käydä niin, että innostun jatkamaan, ilman tavotteita kylläkin. Ilman pakkoa saavuttaa jotain, luvalla epäonnistua ja tippua.

Eilen kisattiin Vuokkosilla bajamajojen vieressä. Kaks ekaa rataa oli Heidi Viitaniemen. Ensimmäisellä radalla harmillisesti tippui rima. Olin kyllä Ansan tiellä, askelmerkit ei siinä ollut ihan kohdillaan. Pienestä välistä mahtuu sheltti hyppäämään... Yks pitkä kaarros mahtu radalle ja siinä ehti piski antaa palautteen tuomarille.  Maalissa oli helppo kehua koiraa. Muutoinhan Ansa palkkautuu lelulla, mutta kisoissa katsoo kun halpaa raakaruokaa ja pyrkii takaisin radalle. Onneksi ottaa kehut vastaan, kerjää rapsutuksia, päästelee kurkkuääniä ja syö oltermannia. Pohdinnassa on  otanko tästä ressiä.

Toka rata saman tuomarin käsialaa. Kaikki meni hyvin kepeille asti, mun piti tehdä keppien päässä valssi ja lähettää seuraavalle esteelle tyylikkäällä takaakierrolla. Kepeillä tuulettelin onnistumista lähetyksessä ja ylpeyttä tuntien pohdiskelin, että menee paremmalla vauhdilla keppejä. Sitten heräsin todellisuuteen, että valssin paikka  meni jo. Ei hätää, Ansa tietää, että nenän edessä oleva este hypätään, jos muuta ohjetta ei tule. Loppurata menikin niin, että Ansa kiisi ja maalissa tavattiin.  Selvyyden vuoksi, HYL-rata siis.

Vika rata oli Allan Mattssonin. Muistelin, että Kirkkonummella ei osattu sen radoilla takaakiertoja. Ei osattu nytkään. Ei auttanut, että Heidin radalla ne osattiin. Tuli kolmannen esteen suoraan huolimatta löysästä ohjauksesta. Syvästi järkyttyneenä unohdin radan, pari estettä meni ihmetellessä, mutta kutosella muistin missä ollaan ja mitä tekemässä ja loppurata meni ihan käsikirjotuksen mukaan. Miks en onnistunut noissa suht helpoissa takaakierroissa, joissa vauhti ei vielä kova... Heidin radalla, loivan hyppikaarteen jälkeen suora putki ja sen jälkeen takaakierto, meni ihan nappiin vaikka lähetys suht kaukaa esteestä. Pientä säätöä keppien jälkeen putken jälkeisessä loppusuorassa. Koiran kääntyminen putkelta ulos tullessa haluttuun suuntaan vaatii sen, että koira on nähnyt ohjaajan sijoittumisen. Jos sinne mennään suht yhtämatkaa voi koiruus jatkaa matkaa sen mielestä loogiseen suntaan. Hyvä, että tässävaiheessa harrastustoimintaa tääkin asia konkretisoitui. Onneksi Ansa on anteeksiantavainen luonne ja kilttinä kiitäjänä korjas suunnan haluttuun suuntaa. Mutta jatkossa mää en Allanin takaakiertoradoille mene, PISTE.

Hyvää päivässä oli:

• kolmet onnistuneet kepit
• Mysin ja Nopan tapaaminen
• Prismasta ostettu suklaa, pipo, säärystimet, StarWars kalenteri (kalenterista 33€=äidin rakkaus on ääretön), kalsarit, simien rajauskynä, ripsentaivutin jne
• etenevä ja estehakuinen koira
• talvijuoksutrikoiden havaitseminen toimiviksi = haluaa nopeasti pois radalta
• paineen sietokyvyn testaus, kun takana ajaa poliisi. Ressaavaa seurata peileistä niiden ajoa ja seurata kuskin kaasujalan raskautta

Treenattava:

• Mattsonmaisia takaakiertoja
• leijeröintiä kepeille, kakkossaradalla ois voinut toimia ja olis saanut ihailla koiransa menoa rauhassa
• kontakti/putki erottelua

Mitäs tänään syötäis?

Kasvattajaahan ei näkynyt...kuvan tilanne ei mitenkään liity tapaukseen.