Kuva: Juha Eloranta
alkoi perjantain säbäkauden päättäjäiskemuista. Jossa olin mukana jo valmisteluissa (paikan koristelua, kattausta ym). Kaikki junnut saivat pienet pokaalit hyvin menneestä kaudesta. Paavo ja Lassi molemmat palkittiin "intressepris" pokaalein. Perusteluina kiinnostus lajia kohtaan, aktiivinen ja tunnollinen treenaus, kisoihin osallistuminen, valmentajan kuunteleminen... Lassilla välillä kuulemma mukana myös huonoja päiviä, joista huolimatta tekee oman osuutensa. Paavoa on kuulemma ilo valmentaa. Kyl on hienoo olla noiden jäbien äippä!
Paavo kuljettaa pokaalejaan tiiviisti mukana, niistä voi juoda myös mehua... Aktiivisena mammana sain palkkioksi ruusun ja pallon, joka Paavo jo sosialisoi. Jouduin mukaan kisaan, jossa vastakkain junnut ja aikuisten joukkue. Meidän porukassa oli vahvistuksena kaupunginjohtaja, josta huolimatta (tai syystä) hävittiin. Oma osuus meni hienosti ja kutsu naistenjoukkueeseen esitettiin ;-) Palkintoja junnut saivat viikonopun ajan sänkyjen petaukset vanhempien toimesta (vaikka iso osa puheesta menee poikien korvien ohi, niin tämä ei).
Lauantaina oli Pilvimarjalaisten tapaaminen Janakkalassa (tai Riimimäellä). Ansan pentueesta oli mukana neljä viidestä, että ne on kasvaneet, Ansa ja Kovu erityisesti ;-) Mukana myös muita Pilvimarjalaisia tai jollain tavalla niihen kytköksissä olevia. Harvinaisen mukavaa porukkaa ja hienoja koiria B-) Sirpa näytti miten shelttiä siistitään ja miten se voisi seisoa kenties näyttelyssä, luoja parahkoon siinä meillä on opeteltavaa. Ansaa ei olis voinut asia vähempää kiinnostaa. Agilityn saloihin perehdyttiin myös. Ansa teki ensimmäisen kerran putkea (joskus hallilla mennyt sen vahingossa). Kivaa oli saada vinkkejä, miten asioita voi tehdä toisin. Aina kun ei omia virheitään tai kummallisuuksiaa huomaa. Paavo oli mukana apulaisena. Matkalla söi pussillisen karkkia ja eräällä huoltiksella (jossa myös Iittalan myymälä) ehdotti Heseen menoa, kunhan laattaa ensin... Taisi mamman kyyti moottoritiellä yhdistettynä karkkien ahmimiseen sekä psp:llä pelaamiseen olla hiukka liikaa. Paavo totes reissun olleen kiva, oli enemmän ja vähemmän Ansan näköisiä koiria. Toivottavasti ei ollut kenenkään tiellä, unohdin mainita, että tuota riiviötä saa komentaa.
Tänään sunnuntaina vietettiin äitienpäivää, josta muutama kuva
Kyllä lahjat on aina kivoja, niitä saa ihan vapaasti tuoda lisää...
Aamulla lenkin yhteydessä käytiin kentällä treenailemassa. Miina keskittyi kontakteihin ja Ansan kanssa lähinnä valssia ja putkea. Ai, että oli kivaa ja lämmintä. Iltäpäivällä Ansa kävi ensimmäisellä pentukurssilla. Meitä taisi olla siellä 15, ensi kerralla ollaan kahdessa ryhmässä. Ikähaitari oli 3-11kk. Meidän Ansa oli kyllä ryhmänsä paras. Lähinnä nyt saatiin infoa seuraavista kerroista ja kerrottiin omista toiveista, sekä harjoiteltiin kontaktia ja istumista. Itse haluaisin Ansan (ja minun) oppivan asiat oikein, toko:ssa vaadittavalla tavalla. Ihan sen varalta, jos silläkin saralla tulis kisattua. Ansalla on kehittynyt hassu tapa nostaa tassua istuessa. Johtunee vaan innosta saada palkkio tarjoamalla temppuja nopeasti, joku voi niistä osua oikeaan. Nyt klikkerin avulla palkataan tehostetusti siitä kun molemmat etutassut on nätisti maassa. On se hassu kaveri. Kivaa oli huomata, eilen ja tänään, että Ansa palkkautuu lelulla ja namilla. Tästä on hienoa jatkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti