Reeta Mäkelä tuomaroi Seppo Savikon valvovan silmän alla. Edellinen viikonloppu jo testailtiin naisen ratoja, silloin ei kaikki mennyt putkeen. Tänään oli meidän päivä. Eka radalta voitto, etenemällä 4 ja jotain m/s. Tuomarilta saatiin palkintopallilla kehuja sujuvasta ja vauhdikkaasta radasta. Olin tyytyväinen, kontaktit piti, keinu oli tyylikäs, puomin jälkeen hypylle poispäin käännöksellä (mä uskalsin) ja maltoin ohjata sen viimeisenkin esteen.
Kolmen tunnin odottelun jälkeen saatiin kokeilla kolmosen hyppäriä. Hyllyhän sieltä räpsähti. Odotellessa ehdin piipahtaa Cittarissa. Massu täynnä kolmioleipää (pekonilla) ja jäätelöä (Ben&Jerry) sekä kassissa uudet salikengät. Tuossa mielentilassa on ihanan lunkki olo mennä radalla. Pikkusen pää tunsi pelkoa, mutta eihän siihen kuole. Ihan kivasti olis mennyt, jos olisin malttanut ohjata putkeen, pitää katseen siinä hurtassa eikä vaan miettiä seuraavaa sijotuspaikkaa. Tuon jälkeen homma lähtikin lapasesta. Ansa sikoili ja mä pelastelin ja sähläilin. Mutta kivaa oli. Rohkeasti kohti kolmosen karkeloita, ne on kuitenkin tehtävissä.
 |
| Juoma odottanut tovin jääkaapissa tätä hetkeä |
 |
| Ansa medi3 |
Olihan täällä pikku kuittailut kasvattajalle ;-)
VastaaPoistaKorjattakoot: laatukuohari = shampanjaa. Juhlin teidän kolmosiin nousua vain etukäteen :D
Ei tietenkään, mä koskaan kuittaile etenkään sulle :-D Kannatti juhlia jo etukäteen B-)
VastaaPoista