Aina ei voi voittaa, mutta edes joskus...

Käytiin 18.5 Maiju Korhosen koulutuksessa. Että oli näpsäkkä neiti (oletusta) opettamaan. Palute oli suoraa ja välitöntä - ja niin osuvaa. Tässä lyhyesti:

• mietittävä jokainen liike ja ohjaus
• Ansa hakeutuu jostain syystä mielellään mun taakse
• annettava tilaa varsinkin kepeillä
• katse koirassa koko ajan
• irtoaa hyvin
• takaakierrossa pidettävä ohjaava käsi alhaalla
• palkkautuu hyvin leikistä
• ei helpoin ohjattava

 Kisattiin tänään Vihdissä. Tuomareina oli Leenä Mäkelä ja Anne Viitanen. Tulostaso ei mairittele ja luokkanousu jäi haaveeksi, taas. No ainakin oli kivaa. Olihan Ansa ihan tutinoissaan kun pitkästä aikaa pääsi kisaileen ja ekalla radalla oli häiriöherkkä. Otti tuomarin liikkeestä herneet nenään ja kävi antaan palautetta. Yks kontaktikin uusittiin ja poistuttiin radalta. Tokan radan kuvas kasvattaja. Videolta poistettu laaja valikoima kirosanoja... Mustan putken jälkeen rynnin liikaa ja omalla liikkeellä vedin ohi esteen. Olis pitänyt mennä persjätön kautta, mutta ajattelin varmistella ja olin sitten reilusti myöhässä ja jouduin rynnimään tuhoisin seurauksin. Vika rata oli hyppäri ja onneksi siitä ei ole videomateriaalia. Rata oli täynnä viimehetken pelastuksia, törmäilyn välttämisiä, suunnitelmia b sekä c ja "mä en anna periksi asennetta". Homma karahti neljän hypyn loppusuoraan, jolle viimeiselle usko ei irtoavalla sheltillä riittänyt ja kiellon kautta sylttytehtaalle sekin rata.