Less is more

Tässä aksatauon aikana on ehtinyt tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Silmiä avaava oli Agilehden Elina Jänesniemen juttu. Kaikille ei sovi kaikkeen osallistuminen, vertaan itseäni siis rohkeasti Elinaan ;-)  Viime vuosi tuntui sangen täydelle, paljon eri koulutuksia ja kilometrejä kertyi. Ohjelmassa oli säännöllisesti Salon alueellinen, Tuulian yksärit ja Hangon treenit plus kaikki ylimääräinen sälä. Tuli tunne, ettei oikein ehdi omatoimisesti treenata noita asioita. Aika meni kalenterin kanssa kikkailuun ja ehtimiseen.

Tauon jälkeen ajattelin karsia. Satsata oleelliseen, keskittyä siihen, mistä tuntee itsekkäästi ja itse hyötyvänsä. Treenata siten, miten tuntee itse oppivansa parhaiten. Tavoitteellisesti, tehokkaasti sekä ilman turhia kommervenkkejä. Tulevaisuudessa satsaan Tuulian yksäreihin kerran kuussa. Loput ajat treenaan kohtuudella hallilla max viidellä esteellä. Joka treenissä keskittyen pariin teemaan. Hallilla otettava tilan koko huomioon. Muutoin homma menee helposti pienen piirin pyörimiseksi, koska tila ei muuhun riitä. Kesällä ulkokentällä voi sitten revitellä isommalla alueella. Jossain välissä pitäs ehtiä kisata se viimeinen nolla kolmosiin.

Tauolla on harjoiteltu nenätyöskentelyä, temppuja ja luopumista. Aamulla oltiin metsälenkillä. Meillä on monen mielestä typerä sääntö, että hihnassa ollessa ei pahemmin muita moikkailla. Olin jo laittanut koirat kiinni, kun kaks ihan kivaa koiraa tuli ehdotteleen leikkimistä. Viskoin vain omieni kuonojen eteen makupaloja ja jatkettiin tyynesti matkaa. Miten se voi olla noin helppoa?

Tulevaisuuden teesit:

1. Tuulian yksärit kerran kuussa
2. Omat treenit pohjautuu Tuulian treenien vaikeisiin kohtiin sekä kisoissa ilmenneisiin ongelmiin
3. Vahvistetaan keppikulmia ja keppien itsenäistä hakemista
4. Hyvien, koiran helppoa etenemistä tukevien ohjauslinjojen löytäminen
5. Metsäaksailun hyödyntäminen