Alkuviikosta hoksattiin tarttua toimeen häkin hankinnassa. Sami soitteli Tammisaareen ja Karjaalle metallisista häkeistä. Meillä on aavistus, että Ansalla olis parempi olla käytössä metallinen häkki... Se tykkää turhan paljon kuopia edelleen mm laattojen saumoja ja lattialistoja. Liikkeissä oli tajolla väärää kokoa ja törkeitä hintoja. Viereisen kuvan kokoisesta häkistä pyydettiin Tammisaaressa n 90euroo. Tämä löytyi tutusta Petenkoiratarvikkeesta 59eurolla ja oli ärrällä jo torstaina. Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina Masalaan molempien koirien kanssa. Ansa olis tutustunut kisapaikkaan ja Miina olis startannut pari lähtöä Herralan kimurantteja ratoja. Sirpa oli lupautunut liimaamaan Ansan pystyssä olevan korvan. Perjantaina kaupasta (ja alkosta) tullessa auto alkoi vilkutella service valoa ja takaosa painui reilusti alas (ei sitä viiniä NIIN paljon ostettu). Jotain siinä on huollon mukaan jäässä (muistaakseni Sami puhui kompurasta) tai pahimmillaan ihan rikki. Jostain syystä huoltoliikkeissä on hyytyneitä pirssejä ja väkeä lomalla... Sulattelut ja korjaukset luvattiin viikkojen kuluessa, hintaa ei uskalla edes arvailla. Onneksi superkasko kattaa ainakin kuljetuksen. Kaara neuvoo/sallii ajaa vain 10km/h. Onneksi Agneta oli matkalla samoihin karkeloihin ja kyydissä päästäis. Aholoilta alkoi kuulua yskimistä... Kennelyskäähän se. Mielessä kävi, että tänne sekin voi ilmaantua, toivoin meidän kohdalla itämisajaksi sen 14 vrk. Kovasti olis tehnyt mieli kisaamaan. Miina aloitteli köhimistä lauantaina ja sunnuntai aamusta ei tarvinnut enää arvuutella onko tautia vai ei. Komean kumea yskä ja limaa lentää, huoh. Täällä sitä pestään lattialta Miinan limaa ja välillä Ansan kikkareita. Miinalle maistuu ruoka, joten taitaa jäädä henkiin. Se on fiksu piski. Tulee yskänpuuskien aikana viereen, jotta sen kylkiä taputellaan, jotta varmasti kaikki irtoava lima lähtee. Hyvällä tuurilla selvitään ilman lääkärin reissua. Jostain syystä arvelen, ettei täällä tartuntoja vältetä tavanomaisin varotoimin... Ansa pärsii ja aivastelee jo. Aivastukset lähtee niin voimalla, että lyö kuononsa lattiaan :-) Kai pärskimisen seurauksena korvakin on taas lerpallaan.
Kun ei ollut mitään tekemistä peruuntuneen kisareissun ja vetelien piskien vedellessä sikeitä, päätin verestää leipomistaitoja. Hiihtoloman kunniaksi leivoin pullaa. Tälläkertaa muistin vahtia uunia eikä edes leivinpaperi syttynyt tuleen. Kävin lenkillä syötyäni liian monta leipomusta. Ihan kummalista ja sairasta kävellä ilman nelijalkaisia. Onneksi paluumatkalla oli kannettavana henkkamaukan ja elloksen paketit :-D
Ansa painoi vajaan 12 viikon ikäisenä 3,4kg. Korkeus oli haastavmpi mitata, veikkaukset ja mittaukset asettuvat välille 28-30 senttiä.
Höh. Toivottavasti kaikki kolme tulevat nopeasti kuntoon. Ranskanihmeen toipumisennusteesta ei tietoa, mutta koirien osalta ainakin meillä toi pahin "vaahtoaminen" meni ohi aika nopeasti. Tosi harrastaja käyttäisi tilanteen hyödyksi ja treenaisi muuvit kuntoon virtuaalikoiran kanssa, halliaikaakin kun on hankittuna :)
VastaaPoistaRanskalaisihme haetaan huomenna kotiin. Kompura oli ehjä vain ilmajousipaljeet (uusi sana jota tulen viljelemään asiantuntevasti)a 325e menneet. Miina yskii vähemmän ja Ansa ei juuri ollenkaan. Kai makkarin kaappien siivous lasketaan treeniksi, pari valssia ja saksalaista tuli varmasti tehtyä ;-)
VastaaPoistaHäkissäkö teillä kasvatetaan sekä lapset että koirat..? Näinkö niitä kasvatustyön käveleviä esimerkkejä saadaan? :DD
VastaaPoistarajoja ja rakkautta ;-)
VastaaPoistaAa, sitä tarkoitit kerran siinä yhdessä sähköpostissa, en tosin arvannut että puhut häkittämisestä ;D
VastaaPoista