 |
| UVA:n bileet |
Kisattiin taas Jari Suomalaisen radoilla Lohjalla 3.1, tuloksena tuttua hylly-linjaa. Suomalainen oli keksinyt laittaa hyppysuoraa (tai kaarretta), jonka jälkeen koira piti saada siihen hankalampaan päähän putkea. Jos koira on estehakuinen, irtoova ja hyvin rataa lukeva ja ohjaaja on taamajajuna ja tietoinen riskistä epäonnistua, niin mahdollisuus hyllyttää on lähes varma.
Putket kyllä imee Ansaa, aina rataantutustuessa ne pitäis muistaa tsekata. Samaan aikaan pitäisi saada opeteltua putkijarru. Teoriassa sen tiedän, rataantutustuessa sen muistan, mutta kisasuorituksessa se vaan jää tekemättä. Kun tietää, että seuraavaan pisteeseen on jo kiiru, on kätevää säästää aikaa jättämällä jarru välistä. Siinähän sitä katselee karvanlähdöstä kevennyttä persusta. No kivaa oli ainakin toisella meistä, ja kenties jollain yleisössäkin. Videot on loistavia, niissä kuulee rehellistä palautetta. Tää jäi mieleen: "Noista ei koskaan tiedä, voivat tehdä hienoo jälkee tai sitten *paljonnaurua*".Seuraavasta yksäristä jätin vienon (kokonainen lause ilman hymiöitä) toiveen putkijarrusta. Epäonnistumisiin voi vielä lisätä se, että ohjaajan ollessa myöhässä on vaikea onnistua välistävedoissa.
Treenattava myös suoran jälkeinen kepeille vienti suorasta kulmasta. Nyt sain yliohjattua hypylle. Ajatuksena oli linjata Ansaa oikeaan väliin. Velipoika siinä onnistuikin upeasti. Renkaasta videon perusteella Ansa tulee alas kyljen kautta. Varmaan juuri tuon linjauksen ajoituksen takia. Se onkin nöyrä koira ja yrittää vaikka kesken hypyn suorituksen totettaa ohjausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti