Juoksari vaiheessa ja pari muuta epäkohtaa

Kisattiin eilen Lohjan uudessa hallissa, lisätty suosikkihallien listalle. Lyhyt ajomatka plussaa, ainoa miinus bajamajassa pörisseestä kärpäsestä. Erityismainia käsidesistä ja puhdistuspyyhkeistä, tykkäsin superisti. Neljä rataa mahdollisuutena osoittaa osaamistaan. Me näytettiin Henri Luomalalle ja Johanna Nybergille sarjalla hyl - 5vp - hyl - hyl.

Ekan radalla esteiden väli oli liian kapee meille, väärin ajoitettu puolivalssi ei kääntänyt toiveista huolimatta kiituria tiukasti vaan este hypättiin kaupunginjohtajan silmien alla väärästä suunnasta. Kepeillä ahnehdin liikaa ja vein kakkosväliin.

Tokalla radalla kaikki muu rullas, mutta kepit taas kakkosväliin. Huoh x 100. Olis ihan hetki pitänyt malttaa.

Kolmos radalla hekumoin etukäteen mahdollisuutta treenata kontakteja ja juoksaria. Esteellä kaks vilkaisin A:ta (joka este nro 3) ennen lähtöluvan antamista ja näin silmäkulmassa jokun vaalean harvakarvaisen luisevan pefan. Ansa perkele! Varmaan juoksarien opettelu ja mahdollisuus etupalkasta herätti nälkäisen sheltin saalisvietin ja sinne meni. Hyppi omaksi ilokseen pari estettä ja mä kädet ojossa, lievässä etukenossa metsästin koiraa. Saatuani koiran kainaloon ja hetken irvisteltyämme hymyn tapaista tuomarille luikittiin sivuovesta ulos.

Nelosradalla homma uppos muutaman esteen suoran jälkeiseen pussi-hyppy viritelmään. Este aika suorassa linjassa edessä, pienellä törkkäyksellä olis sen varmasti hypännyt, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä hyppäs takaakiertona. No edessä häämötti puomi. Alun A mentiin tyylikkäästi juoksarilla, neljällä loikalla ihan oppikirjan mukaan. No Ansa toiveikkaana veti puomin juoksarina vaikka sen treeneissä on viimeaikoinakin tehnyt pysäytyksenä. Nou hätä, mä muistin että jotain pitää tehdä. Ja hihkasin iloisesti tuomariile, että tehdään uusiksi. Puolivälissä puomia muistin, että sehän piti viedä kainalossa pois. Tänks te loort, se pysähty.

Vappuna kisataan taas - voitosta!

Alla kooste juoksaritreenistä, kun kisavideoita ei ole kuvausjoukkojen jättäessä uppoavan laivan ajat sitten, tirskis ja turaus!

Vitonenkin on tulos, kai

Huh heijaa, kivassa keväisessä vesisateessa Kirkkonummella. Se tunne kun vesisateessa "lämpätessä" ja hallissa pomppiessa omaa vuoroa odotellessa. alat kaikesta huolimatta miettimään sohvaa, villasukkia ja "Jälkiä jättämättä" sarjaa varteenotettavana vaihtoehtona viettää vapaa-aikaa. Pohjalla epävarmuus kontakteista. Nyt opettelussa A:lle juoksari ja puomilla pysäytys, ja myös kisatilanteessa. A:n ajattelin mennä radoilla varmistellen, puomin pysäyttää ja virheestä ulos. Keinulla pyrkimys estää lentokeinu ja kiinnittää huomio takatassuihin, kun ne ovat keinulla alasmenossa niin kaikki ok.

Videoilta paljastuu karu tilanne lähdöissä. Koira on umpikiero. Kun katson eteenpäin tää tekee lähtöä ja siirtyy eteenpäin. Mun katsoessa koiraa, se pistää perseen kenttään. Ja mä fiilistelin tyytyväisenä onnistuneita lähtöjä. A:t mentiin juosten läpi. Keinut oli ok ja puomilla odotti rata-käskyä. Aika outoo, pelottavaa ja huolestuttavaa. Olin varma, että pääsisin ainakin kerran näyttään kaapin paikan...

Ekalla radalla hylly tuli jo alkumetreillä. Ansa katse kävi jo kepeillä, sen linja oli suoraan sinne. Veikkaan mun takaleikkaukseen siirtymisen vieneen sen huomion viressä olevaan putkeen ja tekeekin sinne terävän mutkan. Keppien jälkeisellä hypyllä olis kannattanut tehdä liikkuva valssi, toi putki oli niin imevästi tuossa. Toiseksi viimeisestä putkesta tulikin reipaasti ulos ja itse sunnuntailenkkeilin, tuloksena pieni törmays. 

Tokalla radalla mun inhokki pakkovalssi alkuun ja vielä tuolta tympeämmältä puolelta. Selvisin hengissä...  Putkien jälkeen valssi, jonka harvinaista kyllä aloitin liian aikaisin. Tuo vastakkaisen käden käyttö siinä on vielä hakusessa. Muurin jälkeen avaruuteen oli kadonnut mun vedenpitävä suunnitelma. Ansa otti vauhtia putken kautta. Ulkokentällä nyt testattava tuon kohdan tekeminen. Lopun niistosokkari meni juuri kuten pelkäsin. Pitäis malttaa odottaa kaveri mukaan.

Vika rata oli niin meidän. Kepit pelotti jo etukäteen. sellanen vienti, että helposti ryssin tuollaiset (no mitäpä en...). Tuomarille mainitsin asiasta rataan tutustuessa, tämä vaan hihitteli. Mutta mepäs selvittiin. Tuo kielto tuli kohdasta, jossa muistutin itseäni rataantutustumisessa. Myös tuo este!!! Ja radalla näin vain putken. Hieno puomi, mä maltoin fiilistellä ja kehua. 

Kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Treenit jatkuu ja elämä siinä ohessa :-)

Elämää suurempia päätöksiä

Pähkäilyn ja Savikon yksärin jälkeen päätökset on vihdoin tehty. Näillä mennään! Kisataankiin viikonloppuna. Pyhänä päätöksenä pitää kontakti puomilla tai ulos, keinulla pientä varmistelua ja A:n saa juosta läpi. Olen suht lähellä ja pyrin sillä estämään törkeet loikat. Nyt ei voi vielä vaatia puhdasta suoristusta.

Keinu:

-parempi juosta päähän, ei hidastusta kontaktialueen alussa

-lentokeinu -> koira kainalossa iloisesti paussille/kisakentältä ulos

Kepit:

-etupalkkaa - > saadaan vauhtia, kun koira alkaa pitää päätään alempana


Puomi:

-pysytään 2on2offissa
-etupalkalla ja omalla kannustamisella/motivoinnilla saamaan himpun verran lisää vauhtia ja terävyyttä
-etupalkkaa!!!
-virheen sattuessa iloisesti koira kainalossa ulos

A:

-opetellaan juoksarit
-opetetaan menemään/juoksemaan kehikkoon naksutinta käyttäen
-etupalkka, jotta saadaan katse kiinnittymään eteen (koiran ei tartte kysellä)
-kehikkoon mennään suoraan ja sieltä tullaan suoraan ulos (ei sivujen kautta)
-varioidaan omaa sijaintia pikkuhiljaa
-kepillä opetetaan koira jatkamaan kehikosta ulos eteenpän (kiertää kepin ennen ohjaajan luokse tuloa)
-lisätään hypyt ennen ja jälkeen kehikon
-siirretään kehikko A:lle nostaen pikkuisen alareunaa. Helpottaa koiran hahmottamista.
-madalletaan A:ta
-käytetään pumpperia auttamaan koiraa löytämään nopeimman rytmin (Ansalla neljä loikkaa)
-etupalkkaa ja avustajaa käytetään
-naksautus kun takajalat kehikossa


Huokailu voi alkaa :-D
  

Vielä(kö) valssitkin uusiksi?

Tänään treenattiin Jenna Caloanderin johdolla Vantaalla. Onneksi olin saanut ennakkovarotusta, että bajamajat ovat vaihtaneet paikkaa. Oleellista olis ollut kertoa, että astetta viileempiä myös.

Treenattavaksi saatiin pakkovalssimörön selätys. Varsinkin lähdöissä se on ollut meille iso ja aiheellinen pelon aihe. Jotenkin paikalle kävellessä mietin, miten tää nyt TAAS tyritään. Nyt iskostettava päähän, että niiaus/merkkaus on tehtävä hyvissä ajoin. Tällä radalla jo Ansan ollessa ykkös esteen riman päällä. Herkästi lähden kiirehtimään ja unohdan ohjata suorittamaan sen hypyn. Nyt auttoi kun kuvittelin potkaisevani Ansan esteen yli.

Toisena oli treenattavana tuli  valssit. Ne tahtoo meille heikosta ohjauksesta huolimatta tai sen ansiota levitä, olla laajoja ja kaarrattavia. Nyt valssi alkaisikin vastakkaisella kädellä ja jalalla ohjaten, jolloin rintamasuunta kääntyy jatkoa kohden, muuten valssi jatkuu kuten ennekin. Tavallaan kolmen askeleen valssista tuleekin vain kaks. Ansa kääntyi tosi tiukasti tuolla. Mee laik :-)

Puheltiin vähän kontakteista ja juoksarien tuomisesta rinnalle. Jenna suosittelee kyllä puomille pysäytystä, mutta A:lle juoksaria. Koiran etuosan rasituskin vähenee siinä oleellisesti.

Sylkkärissä ja backlapissa ollaan vaan tosi hyviä. Vaatimattomasti!

Koska viikonloppuna on reipas. On tullut siivottua piha, pestyä ikkunat, nostettu punttia, juostu ja aksailtu on aiheellista palkata itsensä mättöburgerilla ja ben&jerry jäätelöllä. Röyh.

Kadoksissa selkeys ja johdonmukaisuus

Olin keskiviikkona Savikon treeneissä. Muuten ok, mutta kontakteilta saatiin palautetta ja ihmettelyä. Varsinkin A:lla Ansa hidasteli ylösmenossa ja multa puuttuu selkeys siitä, mitä vaadin (ai multa vai?). Jos aikoo yhdistää juoksarit ja 2on2offin pitäs koiran jo tietää ennen esteelle menoa, mitä siltä vaaditaan. Itse olen käyttänyt käskyä "odota" pysäytyksellä, mutta se ei todellakaan ole tullut ennen estettä. Ansa ei hypännyt A:n harjan yli, joka olis Sepon mukaan nopein tapa hoitaa este. Pumpperilla sais sen oppimaan lihasmuistiin oikean tavan suorittaa este.

Nyt pitäs miettiä voiko Ansa oppia molemmat tavat? Oppinko itse infoamaan ajoissa kumpaa vaadin? Jos ottan pysäytykset niin menettääkö siinä sekuntteja muille? Pysäytyksessä vauhdin kiihdyttäminen lähtee nollasta, kun juoksarilla tassut liikkuu kokoajan. Entä ne kerrat, kun olis tosi kätsyä koiran odottaa? Ansalla kuitenkin suht. pitkä askel medikoiraksi, alastuloon saa helposti komeen loikan.

Mielenkiintoista oli havaita, että treeneissä ei tullut yhtään kontaktivirhettä. Se jää 2on2offiin hienosti. Kisoissa jommankumman tai molempien vire on sitä luokkaa, että pikkuasiat saattaa unohtua ;-) Odottelen tässä viisaampien luvattuja neuvoja ja teen sitten valinnan kontaktien suhteen. Tällähetkellä vaakakuppi painuu pysäytysten puolelle ja sen mukaan mennään treeneissä.

"Vain voitot lasketaan"

Eilen kisattiin Ojangossa Sari Minkkisen radoilla. Pitkästä aikaa saatiin merkintä kisakirjaan. Tykkäsin tuomarin radoista. Eteneviä ja koiralle turvallisia suorittaa, ohjaajan piti osata parissa kohtaa ohjata.

Lähtö kotoa sisälsi draamaa. Iltakisat ja fiksuna hoksasin, että pitkiävaloja saatetaan tarvita. Soitto miehelle, joka ensin katsoi aiheelliseksi ihmetellä ajankohtaa, jossa asia tulee mieleen. Mainitsi mukana olevasta kisakaverista, joka  hänen käsittääkseen lukutaitoinen ja tiiliskiven paksuinen ohjekirja löytyy auton lokerosta. Tän jälkeen alkoi neuvoa, mutta se sisälsi liikaa teknistä informaatiota. Kykenin kimittämään vaan:"Enkuulemittään, enkuulemittään..." Soitto rakkaalle sisarelle, joka ei vaivautunut kyseenalaistamaan hätää eikä väheksynyt sitä, ettei kaikki automaattisesti tiedä, mistä ne pitkät saa päälle. Ensin käytiin läpi tilanne, jossa sisko oli kokenut saman tilanteen eikä ollut ketään, jolle soittaa (meillä oli silloin vielä ranskatar). Hyvin lyhyen hetken tunsin syvää katumusta niistä muutamasta, harvasta kerrasta kun olen pikkusiskoa ihan vähän kiusannut.

Alkumatkasta ihmeteltiin myös, sitä kuinka ison lommon peura jättääkään auton puskuriin kontaktitilanteessa =o( Puskuri ei ollut meidän. Säälimme enemmän peuraa tienposkessa.

Nyt ei ole tarjolla videoita eikä ratapiirroksia. Ekalta radalta saatiin se nolla, sija 6 oli riittävä näillä hyllyprosenteilla. Sain pidettyä suunnitelman, ei tarttenut ottaa esiin suunnitelmaa b tai kalastella tai pelastella. Lähtö meni Eerikan ohjeiden mukaan, kontaktit vapautin nopsaan, kun nolla oli hyppysissä. Laskujeni mukaan tein:

• kaks pakkovalssia
• kaks jaakotusta
• yhden liikkuvan valssin
• yhden päällejuoksun
• yhden sylkkärin
• yhden takaakierron 

Aika oli 34.94s (-8,06s), etenemä 4,38m/s. Nopeimmalle hävittiin pari sekunttia, kolmossijaan puolisekunttia. Tosi tyytyväinen silti, osallistujia yli 60.

Tokaradalla yksi este jäi välistä ja siinä meni mahdollisuus tuplanollaan. Tein tälläkin radalla pakkovalssin, jota jäin ihasteleen hiukan liian pitkään ja olin myöhässä seuraavalta esteeltä enkä ehtinyt persjättöön. Meni vähähän pelasteluksi ja Ansa pääsi kaarrattamaan liian paljon. Ihan fiiliksissä, kun perjantaina Tuulian kans käytiin läpi meidän ongelmaa takaakierto-niistossa, joka leviää käsiin. Ongelma oli yllättäen mun säheltämisessä ;-) Kun vaan lähettää takaakiertoon ja malttaa odottaa niistossa niin Ansa kääntyy tiukasti ja hallitusti ja nyt maltoin tehdä sen myös kisoissa. Ja taas lähtö ihan promeininkiä :-)

Vikalla radalla alussa suunnittelin kakkosesteelle pakkovalssia. Muistissa edellisen radan ihastelu ja päätin, että ajoissa pois alta. Nyt sitten liian ajoissa. Ansa oli jo tulossa ohjauksen mukaan taakse, mutta sedasosan liian aikaisin käänsin ja tää lähti korjaan sittenkin esteen suoraan. Huoh, tätä opetteluun seuraavaksi. Loppurata menikin hyvin. Tein päällejuoksun, takaakierto-persjättön (josta tosi ylpee, mä uskalsin ja osasin). Puomilla pysäytin ja kehuin vuolaasti. Tuomaria hymyilytti. Arppa on tuosta paasannut niin paljon, että alkaa pakostakin muistamaan. Keinulla Ansa lensi lujaa ja korkeelle. Tehtiin uudestaa... Ja sehän teki kontaktin sinne hienosti ja taas kehuttiin. Ansa ilme oli näillä kontakteilla näkemisen arvoiden, sen silmät huusi "Jumalauta nainen, me ollaan kisoissa, mitä tää nyt on"!

Viestin kotiin ekalta radalta ja kehkuttelin, vastauksena tuo otsikko.  Kostoksi miestä odottaa kuraisen auton putsaus. Viimeksi epäili meidän huristelleen takaluukku auki ;-)

Maksimisyke 184

ja silti tuloksena kolme hyllyä. Luvut taitaa johtua enemmän turhaumasta...

Koska bloggeri kiukuttelee niin video tuo valkoinen alue tekstin välissä Video   Jos luet jo tätä menit videon ohi . Videot (kasvattaja siis vaivautui paikalle) leikkasin sekoiluihin ja onnistumisiin. Sekoilua on kyllä enemmän. Arppa (Nonnihin ohjaaja) analysoi raastavasti radat, joiden perusteella muutama juttu listalle:

• ohjaa
• kerro koiralle ajoissa 
• hyllyn ollessa varma treenaa kontakteja

Ekassa lähdössä ansa meinas varastaa, ihme kyllä uskoi ja istui alas. Jäin kyllä jälkikäteen miettimään kannattiko. Alkaako taas varastelurumba? Tokassa lähdössä ei meinannut ensin tulla, outoa.  Vika startti meni ohjekirjan mukaan.

FI AVA-HYL

Tää hyllyttäminen alkaa pikkuhiljaa syödä motivaatiota ja toisaalta helpottaa, kun tietää mitä on tulossa. Muistan kun opiskelemaan hakiessa psykologisessa testissä haastattelija kysyi, että saanko aina kaiken haluamani. 19 -vuotiaan itsevarmuudella ja elämänkokemuksella vastasin rehellisesti "kyllä". Tyypin ilme ja hetken hiljaisuus laittoi minut lisäämään, että joskus voi joutua tekemään töitä haluamansa asian eteen. Painotin sanaa joskus. Olisko nyt se hetki?