Sivut

27.6.11

Terveiset Tallinnasta

Hotelli Tallink Spa&Conference
Piipahdettiin parin yön retki Tallinnassa kylpylässä. Ensin ei aiottu minnekään mennä, kun ei raaski Ansaa viedä hoitolaan. Jotenkin tuon skitson luonne helpotti ratkaisuntekemistä ;-)









Ravintola Olde Hansa

Vanhaa kaupunkia
Kaupunki oli kaunis ja ruoka hyvää. Pojat viihtyi turhankin hyvin altailla, enpä itsekään huonosti viihtynyt... Uikkareiden kuivuessa käytiin tutustumassa kaupunkiin ja tehtiin pakollisia ostoksia.

 Miina ja Ansa viihtyivät Maaritin hyvässä hoidossa Koirahoitola Honkamäessä.
Paikka on Miinalle jo useammalta kerralta tuttu, hyvin on viihtynyt. Turhankin hyvin... Noloa hakea koiraa, joka tervehtii omistajaansa ja menee sen jälkeen Maaritin perässä, kun on noita töitä vielä... Miina on ollut siellä paljon vapaana, kun käyttäytyy niin hyvin ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Vähän huoletti, miten Ansa pärjää. Maarit kehui hakiessa molempia, ihmetteli shelttimme haukumattomuutta (ai puhuuko se meidän Ansasta...).  Vahvistus saatiin tutuilta, jotka olivat omansa hakeneet torstaina. Hoitolaan mennessä oli eräässä häkissä istunut kaksi koiraa sievästi vierekkäin hiljaa istuen muiden räksyttäessä armotta.

Terassi valmistuu pikkuhiljaa, olen jopa autellut... Kantanut lautoja ja pitänyt yhtä kiinni Samin naulatessa sekä keitellyt kahvia. Matkalla satamaan Sami hoksas, että naulat loppuu, joten loman jälkeen haettava heti uusia. Homautin, että silloin juhannus ja putiikki aattona todennäköisesti kiinni. Sami varmisti soittamalla Tubbelle, joka vahvisti epäilyn. Terassin teko ei päässyt paussille, koska liikkeestä tuotiin naulat (vai oliko ne ruuveja) valmiiksi odottamaan terassille lomalaisten paluuta. Koiruuden viihtyvät terassilla hyvin, etsivät vain aurinkoisimpia kohtia ja vetelevät sikeitä. Ansa raottaa välillä silmiään autojen ajaessa ohi, onneksi se on jättänyt niiden paimentamisen. Reagoi kyllä niihin lenkeillä valpastumalla ja haukkumalla ajoittain. Naksuttimen avulla on saatu hiottua käytöstä parempaan suuntaan.

Anoppia kunnioittaen...

Pientä iltapalaa












Ansa kanssa ollaan harjoiteltu näyttelyä varten. Kasvattaja jo kommentoikin poseerausta:" Onhan sillä neljä tassua maassa." Rehellisesti sanoen on loistavaa saada koira kasvattajalta, joka neuvoo ja opastaa monessa murheessa, pilke silmäkulmassa. Näyttely huolettaa hiukkasen, onneksi sivulauseessa pohdin Ansan liimaisia korvia. Ja kas, heti tuli vinkki sen merkitsevän hylkäystä. Saksia apuna käyttäen ne on nyt poistettu, korvat näyttävät olevan paikoillaan. Nyt vaan jännittää, mitä palautetta kisapaikalla tulee, ei niinkään tuomarilta vaan kasvattajalta ;-) Sirpa totes näyttelyyn valmistautumisen olevan lähes samanlaista kun olis ulos lähtemässä iltaa viettämään. Niinhän mäkin poistan ylimääräisiä, solmussa olevia karvoja korvista...

20.6.11

Panem et circenses

siis leipää ja sirkushuveja loman kunniaksi... Bon Jovin keikka on nyt koettu. Oli todella hyvää idea ottaa paikat katoksen alla, vaikkei sade näyttänyt haittaavan esiintyjiä eikä yleisöäkään. Lomarahojen poltellessa taskussa ei oltu köyhiä eikä kipeitä ;-) Matkat mentiin taksilla eikä lasi viiniä 10 eurolla hyydyttänyt kenenkään hymyä. Keikan jälkeen reippaasti arvottiin suunta kohti keskustaa ja hotellia. Noin puolen kilsan kävelyn jälkeen, sateen huuhdottua kadunnimet kartasta, bongattiin tolppa ja ryhdyttiin odottelemaan taksia... Pakko laittaa pari hyvälaatuista kuvaa...



Ja taas jaksaa treenata... Laitan pari pätkää aamun karkeloista. Harmi, etten kuvannut Sanna ilmettä, kun kerroin tilanneeni näyttelytaluttimen (vaaleasininen) ja tokoon noutokapulan. Miinan kanssa treenasin Hangonkennelkerhon skapaa varten keppejä. Jokainen osallistuu siis 10 eurolla ja voittaja saa kaiken. Voittaja on se, joka saa lähetettyä koiran kauimpaa kepeille ja tietysti kepit pitää suorittaa oikein. Meidän treenit on sillä mallilla, että Sanna piti kentän porttia auki ja lähetin Miinan Kappelisatamantieltä ;-) Ansan kanssa saatiin tehtyä pussi pariinkin kertaan. Vielä pitää nostaa pussin päätä, mutta rohkeasti neiti tuli läpi. Selvästikään ei ole Ansan mielestä mukavin este (vielä), mutta pikkuhiljaa runsain palkoin, pidän pussia aina vähemmän koholla. Muuten treenailtiin valssia, irtoamista ja keppien sisäänmenoa. Tältä näyttää:

15.6.11

Myytävänä...

... yksi lippu (jos sisareni aikoo todella pukea päälleen vaaleanpunaiset nahkahousunsa suoraan 80-luvulta) edullisesti perjantain Bon Jovin keikalle lippu katsomosta D29, rivi 31 ja paikka 731. Vaikka Runaway videolla moiset housut on nähty, jotain itsekritiikkiä kiitos :-))))

Videon katseltuani yritän tulkita tuntemuksia, onko päällimmäisenä myötähäpeä vai nostalginen olo. Silloin aikoinaan se oli niin hieno ;-)

14.6.11

Täältä tullaan SM-kisat

Jokin pala oli päivässä napsahtanut kohdilleen. Eilen vielä Ansa jarrutteli kontaktin alastulossa ja tarjos eri kohtia. Tänään heti ensimmäisellä yrityksellä hinas etutassunsa maahan ja takatassut alastulolla, jipii!!!

Jumeja

Miina pääsi tänään Tammisaareen Janina käsittelyyn. Miina malttoi ottaa hetkittäin rauhassa, mutta pienikin liike, niin neiti oli pystyssä:" Jaahas, naminpaikka vai?" Janina meinas, että Miinalla stressireaktio jostain... Miinalla heti tietävä ilme: "Ansa veke ja mä olen kunnossa ;-)" Miina sai homeopaattista hoitoa hieronnan ohessa. Löytyi myös mukava jumi oikealta etupäässä. Voisi olla yksi selittävä syy lisää hitailla kepeillä ja tuntua myös käännöksissä. Varattiin uusi aika 29.6, jolloin käydään läpi Miinan takaosa. Nyt Miinalla lepoa ja rentoa eloa kolmisen päivää ja sitten jatkuu treenit Mirvan ohjeiden mukaan.

Jotain hyvää, h&m paketti saapui. Itselle leopardimekko, jota Paavo kommentoi mummomekoksi. Hapsuliivi, jota Sami kommentoi hipiksi. Pinkkiä pinkimpi tunika ja housut (voi käyttää myös capreina, olen säästäväinen hippimummo). Vain kesäiset kelit puuttuu...

11.6.11

Olisiko sittenkin mahdollisuuksia...

... saada Miinasta kelpo aksapiski? Oltiin helteisen päivän ratoksi Mirva Komulaisen koulutuksessa. Pikkaisen pelotti (Ansaa ajatellen), kun rakennettiin yli kahdenkymmenen esteen rata. Tarjolla oli valssia, takaakiertoa ja takaleikkauksia. Uskaltauduin vinkaisemaan, että meidän ennätys on kolme estettä. Mirva rauhoitteli, että kaikille ryhmille sama ratapohja, pentujen kanssa arvioidaan jokaisen kanssa erikseen, mitä treenataan.

Ansan kanssa treenattiin muutaman esteen sarjoja. Rohkeana heitettiin rimojen toiset päät siivekkeen tukien päälle. Eikä Ansa ollut niistä moksiskaan. Hyppäsi joka yhden mediesteen vahingossa. Mirva huomas heti, että arastelen Ansaa. Ei se pelottava ole, mutta pelkään astuvani sen päälle tuhoisin seurauksin. Mun pitää alkaa luottaa, että koira osaa, eikä säheltää ja varoa. Treenattavaksi saatiin kotiin 3-4 esteen sarjoja, joissa irtoamista ja haltuunottoa samalla lyhyellä pätkällä. Namialustaa kehiin, jotta hakee esteet suoraviiivaisesti, eikä minulla pelkoa tallaamisesta. Saatiin lupa jatkaa myös kontakteja nykyisellä mallilla. Eli Ansa hakee 2on2off itse. Tietää kyllä, että pysähtyä pitää, mutta aina ei ole varma kohdasta. Jatkan palkkaamista naksuttimen kera oikeasta kohdasta ja rata käskyllä saa jatkaa namikupille. Simppeliä ;-) Ai niin Ansukka palkkautui myös lelulla. Se ei saa sitä nähdä etukäteen, koska kyttää sitä muuten kokoajan. Valssit tahtoi olla huitaisuja, vähän laiskoja sellaisia. Lelulla olisi kätevä muistuttaa itseään, että ohjaan koko valssin ajan eikä kädet roiku hyödyttöminä sivuilla. Joten kivi kädessä mennään jatkossa :-)

Miinan kanssa heitettiin rata, yksi virhe matkaan mahtui sekaan. Liian aikaisin käänsin ja se ohjas Miinan liian aikaisin esteen väärältä puolen. Vauhti oli helteestä huolimatta kelpoa, vaikka lisää sitä saisi tulla kuitenkin. Mirva totes, että intoa ja halua yhteistyöhön löytyy, mutta koira ei osaa valsseja ja takaleikkauksia ja siksi himmailee ja odottaa jatko-ohjeita, joten Miina palaa pentutreeneihin. Namikuppia kehiin ja opettelemaan, rimat alkuun näissä perusjutuissa alemmas, jotta voi keksittyä asian opetteluun. Tehtiin muutama harjoitus ja kas tuli tiukkoja käännöksiä. Miina alkoi kääntää jo hypyllä. Pientä hetsausta alkuun ja hyppysissä oli maata kuopiva spanieli. Kepeillä menee pää ylhäällä, joten namikuppia avustajan kanssa eteen odottamaan ja vauhtia pitäs tulla lisää. Realisti pitää olla, tuskin koskaan niissä maailman nopein mutta hiukka vauhtia lisää kiitos. Kontakteilla suositteli ohjureiden käytön jatkamista, BC:lle ei kannata antaa liian paljon etumatkaa. Kenties aina treeneissä ohjurit, jolloin homma alkaa mennä koiran lihasmuistiin...

Tiivistettynä loistava päivä, molempien kanssa paljon konkreettisia juttuja treenattavaksi. Mun elämä helppoa, molemmat piskit tekee samaa treeniä. Miinasta näki kuulemma, että liikaa treenattu rataa ja liian varhain kenties. Samoin keppien opetteltu kädellä vieden. Jatkossa vain 3-4 esteen juttuja, kunnes osaavat perusjutut ja myöhemmin palojen liittäminen pidemmiksi radoiksi. Suositteli pidettäväksi ylipäätään lyhyitä treenejä, joissa selkeä teema, mitä opetellaan. Näyttävät nyt tältä, kaikkensa antaneina
Ansan kanssa on Karjaan näyttelyä varten treenailtu seisomista. Lievää motivaatio-ongelmaa havaittavissa (mulla vai Ansalla???) ja apuun on palkattu Paavo (gogoja silloin tällöin Salesta palkkana)...


Jottei elämä olisi liian helppoa, niin aloitettiin (siis Sami, jos rehellisiä ollaan) terassiremppa, jonka takia taustalla näkyy kaikenlaista sälää. Mä keittelen kahvia ja kannustan ("meneekö tuossa nyt koko viikonloppu/kesä" menetelmällä). Tän takia kesäkukkia ei hankita (poikkeuksena kaks puksipuuta) ja aiemmin hankittuja (perennoja) ei kahvinkeittelyltä ehdi hoitaa. Luin jostain, että laiskan ihmisen juttu olis perennat. Kerran laitettuna ne hoitaa lähes itse itsensä. Lukematta jäi, että 1-2 kaksi ensimmäistä kesää niitä pitää kastella paljon (ihana piha onhelmasta kuultua), onneksi silloin satoi paljon.
Puut ja pensaat on myös loistojuttu, varsinkin jos ne on alkuun laittanut edellinen asukki...



 Elämässä pitää kai olla muutakin kun tulevaisuuden SM-kisoihin treenaaminen ;-)

5.6.11

Sunnuntain ratoksi

Yllä Miinan ja Ansa videota normaalista pihakähinästä.

Ansa kanssa saatiin palautetta tänään pentureeneissä:
-Ansa selkeästi haluaa tehdä töitä mun kanssa, ei pahemmin ole kiinnostunut muista ihmisistä tai koirista (eivät ole olleet todistamassa Sannan makkarakäsiä ja Stellaan kohdistuvaa palvontaa...)
-osaan palkata oikeissa kodissa ja oikeaan aikaan.
-paikallaan olo ja seuraaminen (ne pari askelta) hienoja.
-kontakti hyvä koiran ja omistajan välillä.
-osaa hakea kosketusalustaa (oli tunnustettava, että treenattu aksahommissa). Parin kuukauden tauon jälkeen nyt Jeanette toi kosketuskepin. Ansa ei silloin aikoinaan sitä oikein ymmärtänyt, nyt tajus jutun heti. Joskus aisoiden jättäminen hautumaan onkin ihan loistava juttu.

Ja viuhahdus video vielä: