Sivut

29.7.13

Elämässä tarttee aika vähän...

... mutta pyyhe olis kiva! Käytiin Sannan kanssa kisaamassa viikonloppu Raumalla. Ihan mökkipahanen vuokrattiin yöksi (jatkossa muistettava, että viiden tähden hotelli on hyvä vaihtoehto). Varausvahvistuksen mukaan pientä korvausta vastaan respasta piti saada vuodevaatteet ja pyyhe. Suora lainaus Poroholman varausvahvistuksesta:

 Retkeilymökit:
- Mökit vuokrataan ilman vuodevaatteita ja pyyhkeitä, mutta niitä on saatavilla vastaanotosta pieneen lisähintaan. Mökin siivouksesta loman aikana ja sen lopussa huolehtii asiakas itse. Mikäli varauksen päättyessä ei siivousta ole suoritettu tai se on suoritettu puutteellisesti, on Rauman Poroholmalla oikeus laskuttaa vuokraajalta 50 euron suuruinen siivousmaksu. Siivousohjeet ja -välineet löytyvät jokaisesta mökistä.
- Retkeilymökkien wc- ja suihkutilat löytyvät läheisistä huoltorakennuksista.
- Retkeilymökeissä on jääkaappi, kahvinkeitin, sekä mikro.
- Retkeilymökkeihin saa tuoda lemmikkieläimen.


The Mökki
Pyyhkeitä ei ollut ja reilun pelin hengessä vuodevaatteet olikin sitten ilmaset. Pikkusen miinusta tuli siitä, että ne oli paperiset. Samaa materiaalia kun exituspakkaukset. Mielikuva oli hirteinen, herätäänkö tästä aamulla... Laumanjohtajuutta ja auktoriteettia käyttäen viikonloppuna pyyhkeiden virkaa toimittivat koirien häkkien päälle varatut lakanat. Mun oli ainakin puhdas ja vain yhden päivän häkin päällä ollut. Tuli vaan äsken mieleen, että kuinkahan moni uros koira kävi siinä merkkailemassa. Ei pidä miettiä asioita liikaa... Kuivuttuaan yön kosteassa heinäkuun yössä oli "pyyhkeen imuteho" heikentynyt aavistuksen. Yöllä raikas Popeda ja ilotulituskin koettiin. Hiukka aamusta mietitytti elämän tarkoitus. Se voi olla mm pakkaaminen:



Raumalla 27.7.-13 ei nollia nähty, mutta eka rata kolmosissa, josta tulos. 5vp, -7,5s alle ihanneajan ja etenemällä 4,20m/s. Ihan ei enää analyysiä irtoa. Paikanpäällä karaokea kuunnellessa, helteessä hikoillessa, mökissä liukkailla "lakanoilla" kölliessä ja kolmen tunnin ajomatkan aikana ehtii ruotia agilityn salat pohjia myöten :-) Seuraavana päivänä meno jatkui samoissa merkeissä. Yks tulos, 5vp, aikaa en muista ja lappuja en jaksa laukun pohjalta kaivaa. Pienestä se tuloksen saaminen on kiinni. Ja nyt lasken tulokseksi 0-radan :-)

Pohjimmiltaan reissusta jäi hyvä fiilis. Hommat sujuu himpun verran paremmin, radalla muutakin kuin päätöntä sinkoilua. Kaarrokset on pienentyneet ja ohjaajana uskallan luottaa enemmän omaan visioon ja koiran vahvuuksiin. Esim poispäinkäännös toimii. Ansa kuitenkin haluaa tehdä ohjauksen mukaan, jos sitä vaan on tarjolla. Lähdöissä pysyy hyvin paikallaan, eräällä radalla vaati kolme käskyä, jotta lähti liikkeelle. Paljon on myös opeteltavaa. Pakkovalssit täytyy saada kuntoon, valssikaan ei ihan suju. Keinu täytyy ottaa tehosyyniin, ihan noin nopeasti sieltä ei saa matka jatkua vaikkei 2onn2off olekaan tarpeen.

Ekan kisapäivän vikalla radalla Ansalle sattui jotain. Pussista olin kuulevinani vinkaisun ja ulos tuli mulle täysin vieras otus. Korvat luimussa ja vartalo mutkalle. Mitään selkeää aristavaa kohtaa ei löytynyt. Juotin ruutaamalla suoraan juomapullosta (koiralta ei kyselty) ja kastelemalla Ansan kylmällä vedellä. Hetken päästä jaloteltiin varjossa. Toimi ihan normaalisti ja ilta meni normaaliin malliin. Kasvattajalle rimpautettiin kriisipuhelu, kiitos rauhottelusta Sirpalle. Aamulla kaikki kunnossa ja lämppäiltiin esteillä enkä huomannut mitään poikkeavaa. Mielenkiintoista kuulla ensi viikolla Remediumin käynnin jälkeen arvio tilanteesta. Pyyhekriisiin ei kasvattajalta saatu apua...

Kiitos vielä matkaseuralle. Onni on kamu, jonka kanssa voi istua vieretysten retkituoleissa kuulokkeet korvilla. Koiruudetkin tuli hyvin toimeen keskenään...