Sivut

23.10.11

Riman alitusta

Ajatuksena oli tehdä hyppytreeniä ja sekoittaa mukaan vähän ohjauskuvioita. Onneksi aloittelin suoralla, jotka menikin kaikki alta. Matalimmalla olevien rimojen alitus vaatikin "isolta" koiralta vähän työtä :-) Laitoin väleihin rimoja ja palkkaa vain hypätyistä suorituksista. Onneksi ahneena koirana motivoitui nopeasti ;-) Toivottavasti oikea ratkaisu oli jättää ohjauskuviot toiselle kertaa. Treenailtiin samalla myös kontakteja, ettei mene liian tylsäksi.



20.10.11

Hyppytekniikka vaiheessa

Tänään laitoin rimoja 30-45cm korkeudelle ja namikuppia eteen ja menoks. Ekalla kerralla kokeili mennä korkeimman riman ali, tokalla ponnisti kenties liian aikaisin ja törmäs 45cm korkeudella olevaan rimaan. Muutama kokeilu kiertäen kaikki hypyt suoraan namikupille. Mutta sitten alkoi sujua. Tehtiin neljää  hyppyä, valillä hyppyjen välissä laukka-askel ja toisinaan vain ponnistus uudelle hypylle. Seuraavalla kerralla tarjolla muutakin kun suoraa menoa...






18.10.11

Kepit vaiheessa

Keppitreenejä on jo parit takana ja ainakin käsissä on innokas koira :-) Verkkoja on jo vähennelty, mutta treenien alussa on tarkoitus pitää kaikki verkot paikallaan, jolla vahvistetaan alkuun oikea suoritus. Kepeillä on myös vaihdeltu alkoituskulmaa ja ohjaajan välimatkaa kepeille.

Onneksi videomateriaalia keinulta ei ole... Ansa touhuilee innoissaan omiaan ja aiheuttaa omistajalleen ja opettajalle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Ainakaan siltä ei puutu rohkeutta. Ekat treenit aiheutti tunteen, että toivotaan kisoja, joissa ei olis keinua... Se pelko taitaa olla turha, hyvin on jo mukana keinun liikettä. Vähän sheltin päässä raksuttaa mutterit, kun treenaillaan vapautusta keinulta. Milloin saikaan lähteä ja palkan saa. Siinäkin vaidellaan aikaa ennen vapautuskäskyä, palkan sijaintia ja palkkaajan paikkaa.

10.10.11

Tahkoomista


Mirvan koulutuksesta jäi hampaankoloon parikin asiaa, joita tänään lähdin korjailemaan. Ja mullehan ei kelvannut, kun jätti yhden esteen välistä vaikka sen vaikeimman viimeisen hypyn tekikin oikein. Ja tuohonkin meni muutama yritys. Ja ei kun tahkoamaan...


Ja sitten Ansa ei hypännytkään koko hyppyä. Käskytys olis pitänyt sanoa sen ollessa menossa siivekkeen taakse. Eli tahkotaan vielä...


Illan jo hämärtyessä, parin vesikuuron jälkeen, molempien moottorien kakistellessa viimeisiä SE ONNISTUI. Myös kuvaaja pohti häpymistä kesken kaiken...

Ansan levätessä leikitytin Miinaa ja palkkasin vaan lelun tuomisesta. Vähän katseli kummissaan, etteikö todella muuta tarvitse tehdä. Nauttikoon nyt lomastaan, Mirva hupsutteli jostain sm-joukkueesta. Muutama sais nousta vielä kolmosiin niin saatas joukkue kasaan. Turkoosit kisapaidat ois kivat... Jotain icepeakia cittarista... Nyt treenikaverit stemppiä, tähän joukkueeseen on tunkua vain nopeimmat pääsevät mukaan ;-)

9.10.11

"Paimennusta"

Kuvat Tiina Hovi
Saatiin lauantaina kokeilla paimennusta, joka osottautuikin paljon luultua vaikeammaksi. Tuli huomattua, että lampaillakin on omaa tahtoa... Osasta koiria huomasi (myös Ansasta), että on harrastettu aksaa ja tokoa. Koirat odottivat ohjeita, mitä heidän pitää tehdä. Paimennuksessa koiran pitäisi enemmän toimia vaistojensa mukaan ja kyetä omiin päätöksiin. Toiveissa on, että joskus päästäisiin uudestaan kokeilemaan.Syttymistä odotellessa :-)

4.10.11

Keppiä ja porkkanaa

tai sittenkin keinua. Laitoin Miinan treenitauolle ja keskityn Ansan kanssa opettelemaan keppien ja keinujen ihmeellistä maailmaa, näin alkuun Tiinan yksäreillä.

Kepit haluan nopeiksi ja varmoiksi, sitten joskus tulevaisuudessa. Aloitettiin tänään kujalla, kera verkkojen. Pari kertaa laitoimme makupaloja kujaan, jotta reitti selviäisi. Pian riitti makupalakuppi keppien päässä odottelemassa. Tiina huolehti, että palkka tuli vain oikeasta suorituksesta. Matkalla nähtiin erilaisia variaatioita; hypitään verkkojen yli, kierretään verkkojen ulkopuolelta, mennään kujassa ja hypätään kesken verkkojen yli. Aika nopeasti huomas, miten palkan saa. Jotain palautetta tuli kepeille lähetyksen huiskautuksista. Pitäis malttaa, hartioitakin käyttäen, ohjata Ansa oikeaan kohtaan ja vasta sitten lähteä rynnimään keppien päähän. Miten se voi olla niin vaikeaa... Jatkossa kuja muuttuu pikkuhiljaa kapeammaksi ja samalla muistettava harjoitella molempia puolia sekä eri lähetyskulmia.

Keinulla tuskin tulen vaatimaan 2on2off:a. Mulle riittäisi, jos hidastaisi ja keinun lopussa malttaisi odottaa lähtökäskyä, paikalla ei niin väliä. Pääasia olisi, ettei lentokeinuja tulisi. Käskynä tulee olemaan: "Varo". Haluan sen erottavan kontaktiesteet keinusta, jotta se tietäisi "varon" merkitsevän liikkuvaa alustaa ja turhilta haavereilta vältyttäis. Aluksi treenailtiin keinulle menemistä. Odottelin liikkumattomaksi tuetun keinun päässä, makupaloja molemmissa käsissä ja Tiina toi hihnassa olevaa Ansaa keinulle. Kaksi eka kertaa meni varoen ja sitten vauhdikkaammin, ahne koira :-) Palkkausta tehtiin vuorotellen molemmista käsistä ja lopussa Ansa jäi odottamaan, kun otin askeleen taakse ja palasin palkkaamaan. Pikkuhiljaa tuohon aletaan lisäämään keinun liikettä. Seuraavana oli keinulta lähettäminen. Ansaa palkkasin ensin keinun alastulolla ja rata käskyllä pääsi jatkamaan pallon luokse, välillä namikupille. Näki kun aivonystyrät teki töitä. Haluaisin antaa "rata" käskyn kun Ansa katsoo eteenpäin eikä mua, seiniä tai kattoa. Liikkeelle saisi lähteä vasta eleettömän rata käskyn jälkeen. Nyt vielä uudessa ympäristössä haki oikeaa suoritusta. Ansalta voi jo ns vaatia asioita ja pahin rangaistus on, ettei palkkaa tulekaan.

Kyl oli kiva alkaa opetella jotain ihan uutta. Hienosti Ansa malttoi keskittyä ja tehdä töitä. Perjantaina uudestaan :-)

1.10.11

Vihreää nauhaa

Piipahdettiin näyttelyssä Lohjalla. Näyttelyistä olen jo oppinut seuraavat, tärkeät asiat:

1) pese koira ennen näyttelyä
2) harjaus on plussaa
3) kehässä on hyvä seisottaa koiraa

Juuri pestynä

Kehässä oli 24 junnunarttua ja hoh hoijaa sitä odottelun määrää. Onneksi sain tukiopetusta näyttelyasioista (ja vähän muustakin).  Punainen nauha olis ollut kiva, mutta meidän käteen nakattiin vihreä. Mua opastettiin ennen kehää, että punaisella pääsee jatkoon ja muista väreistä arvostelu mukaan ja ulos. Pikaisesti kysymään mitä tää VIHREÄ nauha tarkoittaa. No tyydyttävähän se on. Onneksi maltoin lukea Päivi Eerolan arvostelun. Täti on kuulemma osaa rotumääritelmän ulkoa eikä sen tulkinnassa jousta eikä jaa söpöyspisteitä. Arvostelu menee Ansan kohdalla näin:

Liian suuri narttu. Sopiva luusto. Tasapainoinen rakenne. Miellyttävä ilmeinen pitkä pää. Suuret korvat. Vakaa ylälinja. Hyvä rintakehä. Erittäin hyvä askelpituus. Hieman epäpuhdas värisävy. Valkoinen nousee korkealle vasemmassa reidessä. Oikea alemmas. Kauniisti esitetty. Koko laskee laatuarvostelu palkintoa.

Loistava koira muuten, mutta liian iso. Reilua mediähän toivoinkin aksailua ajatellen. Mutta parasta oli tuo kauniisti esitetty :-)  Hirveesti on treenattu seisomista, aamulla ainakin kahdesti sekä kisapaikalla. Mielestäni sitä ei erityisemmin kauniisti esitetty, yritin vain seisottaa ja nakkasin lähes tauotta makupalaa kehujen kera. Eestaas liikkeet ja ympyrän juokseminen, voiko siinä mennä pieleen? Monesti sai nostaa istumista tarjoavaa Ansukkaa ylös. Ja toi värisävy voisi selittyä juoksun jälkeisellä karvanvaihtumishappeningillä. Kotimatkalla piipahdettiin Mustiin ja Mirriin ostamaan Ansalle omat valjaat tulevaa paimennusta varten. Ostoslistalla vielä itselle saappaat.

Käytiin edellisenä viikonloppuna Teijossa tapaamassa maanmainiota Sallian, puolen vuoden ikäinen kultis. Miina löysi heti uuden ystävän, Ansa tunsi taas oman arvonsa ;-) Kavereita niistä tuli myös, Salli ei helposti periksi anna...

Bestikset Salli ja Miina
Lopulta kavereita

Edessä avara maailma


 Loistavaa oli huomata muillakin murkkuiän kynnyksellä olevien lasten perheissä kommunikaation (ainakin lapsen puolelta) muuttuneen eräänlaiseksi heidelberginihmisen alkukantaiseksi murinaksi ;-) Ihan vasta noiden kanssa istuttiin puistossa hiekkalaatikon reunalla odotellen niiden kasvamista isommiksi ja elämän helppottuvan. No ne kasvoi isommiksi...

Tuuskauskausi on avattu
Kennelkerhon keppimestruus ratkottiin torstaina. Oltiin Miinan kanssa kakkosia, hävittiin bortsulle (taas). Miinan kunniaksi sanottava, että oli spanieliksi loistava. Hienoa oli myös kisakirje:

Keppimestaruus 2011

§1

Kisat torstaina 29.9 alkaen klo. 18:00.

Ennakkotiedoista poiketen koirakon osallistumismaksu 5e.

§2

Koira lähetetään pituudelle n. 45 asteen avokulmasta. Koiran voi lähettää vauhdilla ja koiran
sivulla voi juosta. Lähetettävää pituutta lähemmäs kepeistä ei saa kuitenkaan mennä. Kepit
suoritetaan kisanomaisesti.

§3

Kisa aloitetaan niin, että etäisyyttä on kepeille 2m. Etäisyys merkitään kehänauhalla maahan
epäselvyyksien välttämiseksi. Etäisyyttä kasvatetaan joka kierroksella 2m. Mukaan voi tulla
silloin kun itse katsoo, että etäisyys on sopiva. Etäisyyden voi jättää myös välistä. Kaksi
yritystä jokaisesta etäisyydestä, eli yhden mokan jälkeen voi yrittää uudestaan. Kenen koira
hakee pisimmältä kepit niin voittaa. Jos kaksi koirakkoa jää samaan tulokseen niin voittaja
ratkaistaan samalla logiikalla kuin esim. yleisurheilun korkeushypyssä. Eli katsotaan kuka on
aloittanut pisimmältä, kenellä on enemmän virhesuorituksia aikaisemmista etäisyyksistä jne.
Mahdollisista järjestely- tai sääntöepäselvyyksistä kukaan ei ole vastuussa.

§4

Jos voittajan tulos on 4m tai sen alle voittajaa ei kehdata julkistaa ja panos palautetaan
kilpailijoille.

§5

Kisa loppuu viimeistään kun etäisyyttä 20m (mittanauhan pituus). Useamman koirakon
yltäessä 20m tulokseen palkinto jaetaan ko. koirakoiden kesken.

§6

Winner takes it all ts. voittaja korjaa potin.