Sivut

30.3.11

Ei menny niinku Strömsössä

Ansan kanssa ollaan uusiokäytetty (vähäisessä muussa käytössä) tavallisia kodin tavaroita. On rakennettu siivousämpäreistä esteitä, joiden välistä menty ja kierretty. Näppäränä tyttönä keksi tarjota myös etutassujen laittamista niiden päälle ja naksuttelun ja palkkauksen toivossa kiipes niiden päällekin. Palkkana käy namit ja lelut, ei niin väliä kunhan tulee. Leluista suosikkeja on vetosellaiset :-) Ajattelin lisätä haastetta ja laitoin pyykkikorin väärinpäin. Kahvojen takia meno olis epävakaata tuumailin. No tuopas kiipes päälle samantien. Suunnitelma oli hyvä, mutta koiruus rohkeampi. Onneksi ei käynyt kuinkaan, eikä tuloksena näytä olevan pelokas agilitypiskin alku.

Ansa painaa jo 5,5kg. Korkeutta ei ole muistettu eikä ehditty mittailla.

Videon kuvas 1,5vrk oksennellut Paavo. Yllättävän vakaa käsi kuvaajalla... Ansa oli kärppänä paikalla yökkyäänien kuuluessa, koska ekat laatat sisälsivät broileria ja jättistuutin. Jollaisia Paavo ei aio enää syödä, koska niistä saa kamalan taudin.  Oli kiva kuulla 1,5 vrk oksentelun jälkeen: "Äiti, mä voisin syödä jotain." Se jotain oli korppu apppelsiinimarmeladilla. Miesväki on taudin jo täällä kokenut, me tytöt ollaan keskitytty paikkojen siivoamiseen. Onko joskus mainittu miesten heikkoudesta ja naisten vahvuudesta...

20.3.11

"Jostain teidän on saatava lisää vauhtia, ei täällä muuten pärjää!"

Ihan suora sitaatti Esa Muotkan palkintojenjaosta... Tähän kisasuoritukseen ei olekaan muuta kommentoitavaa :-(  Juurikun oli toiveissa, että vauhtia taas löytynyt tulee tuollainen "hengailen radan" kisailu. Ei lohduta kakkossija, puhtaat kontaktit, kivat ruokapalkinnot ja muiden löytämät hyvät puolet... Vain keltaiseen kirjaan merkityt tulokset lasketaan...



Tokarata samaa p....a, upean hitaat kepit ja bonuksena komea loikka puomilta. A:lla vilkaisin putken väärään päähän ja sinne se jolkotti. Kyl agility on kiva harrastus ;-) Palataan siis reilusti taaksepäin ja treeneissä pelkkää palkkausta ja kepit jätetään välistä kokonaan ainakin toviksi. Kenties varalta voisi käyttää Miinan hierottavana. Luulen kyllä, että kyse on meidän olemattomista kisahermoista. Pohdittavaksi jää millä kaikilla keinoilla Ansankin saa pilattua?!? Sehän on keksinyt alkaa paimentamaan autoja ja kohdistaa niihin saalisviettinsä. Ollaan nyt värjötelty Kappelisatamantien varressa ja opeteltu jättämään ohikiitävät saaliit rauhaan. Naksuttelua ja frolicia muruina (tulipa nuokin palkinnot hyötykäyttöön)!




18.3.11

Siivouksen siirtämistä...

 Kaikenlaista oheistoimintaa voi kehitellä, jottei vaan voisi aloittaa siivousta. Sentään tarvikkeita otettu jo esille...
Ansa punnittu tänään ja massaa on kertynyt 5,0kg. Voisiko sanoa, että tuhti tyttö? Korkeudeksi arvottiin 33cm, voiko se olla niin iso??? Toista korvaa liimailtiin uudestaan Sirpan ohjeiden mukaan tai ainakin sinne päin. Olikin mukavaa puuhaa eräänä iltana leikata kynsisaksilla korvasta vanhaa liimaa ja karvaa. Liimaa oli sen verran reippaasti, ettei se liuennut neoamiseptilla.

13.3.11

Kisailua

Käytiin Liedossa muistelemassa, mitä kisaaminen taas olikaan. Pieni tunne Miinan treenien perusteella oli, että mahdollisen vauhdin ollessa mukana voi kontakteilla vitosia napsua... Asko Jokinen oli tehnyt kivat radat, ei mitään mahdottomia, mutta pätkiä jossa koirien vauhdit kasvaa ja virheitä tulee. Eka rata meni sinne lopun puomille asti kivasti, nollassa oltiin kiinni. A:lla on treenien perusteella ollut suurempia ongelmia ja lauantaina sitä hiottiin urakalla naksuttimen avulla. Vitonen tuli sittenkin sieltä puomilta. Ajattelin varmistaa ja valssata puomin päähän ja sieltä ohjata pituudelle. Olisiko kiihdyttäminen provosoinut Miinan loikkaamaan, pelkäs jäävänsä yksin... Jäätiin alle ihanneajan ja sijoitus 2. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että maininnan arvoisia ovat vain suoritukset, jotka merkitään keltaiseen kirjaan ;-) Huomionarvoista oli, että aika oli toiseksi paras. Moni bc jäi taakse (ei lohduta).

Toka rata oli mukava vaikka hylly tuli. Nollaa ei saanut kukaan... Kepeillä tais sattua jotain. Miina aloitti kivasti, mutta vingahti kolmannella ja meni tosi hitaasti loppuun. A:n juoksukontakti oli hieno :-) Nollassa oltiin vielä kiinni, mutta sitten musta putki, ei muita esteitä mailla ei halmeilla ja mitä tekee Miina? Vetää vierestä ja lujaa =o/ Taitaa syy olla minussa, käskytys oli siinä varmasti huonoa, ei käynyt mielessäkään, että tuossa voisi käydä noin. Putki oli ihan sen nenän edessä. Muutaman kerran vilkuili Asko, tuttu olis voinut käydä moikkaamassa ;-)

Kisoina ja ratoina kivat, askomaisia kuvioita löytyi. Näyttää simppeleitä radoilta, mutta tuloslista puhuu omaa kieltään. Miina oli hyvin kuulolla ja vauhti kiitettävää varsinkin ekalla radalla. Treenausta syytä jatkaa kontaktien saralla... Tässähän on viikko aikaa ennen Kirkkonummen kisoja.

Ansa oli mukana tutustumassa kisahälinään. Uskomattoman reidas ja cool kamu. Ei pelännyt uusia paikkoja, melua, ihmisiä eikä koiria. Haki kontaktia kun liikuskeltiin hallissa ja ulkona. Treenattiin "perustottista" ja leikittiin, vielä maltettiin jättää esteet ja radat välistä. Pystyy näköjään rentoutumaan kisahallissa häkissä ollessaan. Eikä tuhlaa energiaa turhaan hötkyilyyn vaan siihen, mihin sen pyydän (ainakin vielä...) Tavattiin muuten Sirpa ja Kaisa, Ansan isä Hiski (ei vieläkään elatusmaksuja... hih) ja veli Kovu, kerrassaan upea nuori mies. Ansa tunnisti heti Sirpan, se oli sulaa vahaa kun näki tutun ja rakkaan kaksijalkaisen.

Ansaa ilmoittelin 9.4 ATT:lle agilitykoulutukseen. Turun shelttikerho järjestää koulutusta, jonne otetaan ihan pentuja tutustumaan lajiin turvallisesti. Vielä ei ole vastausta tullut, mutta toivottavasti mahduttais mukaan.

11.3.11

Ansa perkele!

Aamulla aloin normaalisti stailata tukkaani työkuntoon (joka Samin mukaan kestää vuosi vuodelta aina vaan kauemmin) ja laitoin suoristimen lämpeneen ja jätin sen odottamaan lattialle. Parissa sekunnissa kävin juomassa lasillisen vettä. Palatessani ihmettelin, ettei lämpenemistä ole tapahtunut, laite toimi eilen vielä ihan normaalisti??? Pari ravistusta ja napakkaa iskua ja merkkivalokin syttyi. Ihan ei tuntunut normaalilta ja loppusuoralla laite sitten iski tulta ja kipinää, savun hajua ja napakkaa sähköiskua. Pahimmasta toivuttuani irrotin laitteen pistokkeesta ja tutkin tilannetta. Johdossa näkyi yksi, tarkkaan tähdätty kulmahampaan kolo (syvä). Ansa oli vesilasillisen aikana käynyt testaamassa... Mä näytin tältä:








Ja Ansa tältä

Samille soittelin huolissani koko mökin mahdollisesta palamisesta (oli tulossa yövuorosta kotiin). Pitkähkön hiljaisuuden jälkeen kuului: Saitko tukan laitettua?

Savun hälvettyä kehoitin Samia käsittelemään johtoja neilikkaöljyllä. Sitä saa apteekista, puuduttaa lievästi ja haisee pahalle. Terkut kaikille eläintenoikeuksien puollustajille ;-) Inhimillisyyden nimissä sallin Samin nukkua ennen kotiaskaretta. Tyytyväisinä todettiin, että helpolla on Ansan kanssa päästy toistaiseksi. Nyt vasta ensimmäinen tavara rikki (henget sentään säästyi). Töistä tullessa Sami kehoitii kurkistamaan lauteiden alle. Jossa näytti tältä:

Ansa on mennyt saunan oven ali (miten se onkaan mahtunut) ja perustanut oman hoplopin/puuhanurkan. Mukavaa ajankulua meidän ollessa töissä ja koulussa. Ei olekaan puruintoa löytynyt yhteisellä ajalla. Ei kai, jos jokainen lauteiden jalka on kaluttu. Ansa lukenut Agility Right from the Starttia ja sisäistänyt, että ympäristöstä on etsittävä sopivia kohteita, joissa agilityn saloihin voi tutustua. Todennut saunan oven olevan mainio alituskohde ja saunassa odottaa palkkio vain klikkerin ääni puuttuu. Tai mistä me tiedetään, jos Miina on klikkaillut??? No nyt tuoksuu saunassakin neilikka...

9.3.11

4,8kg elämäniloa


korkeutta Ansalla oli 31-32cm kun mitan kanssa perässä juoksin :-) Koiruudet näyttävät tuolta, kun niitä on käytetty työpaikalla ja punnittu siellä, viety ja haettu lapsukaiset säbäilemään, naksuteltu temppuja, ulkoiltu ja käyty hallilla paukuttelemassa kontakteja ja leikkimässä. Ansalla alkoi olla jo veto pois hallilla Miinasta puhumattakaan...
Posted by Picasa

7.3.11

Lavastettu syylliseksi


Dino löytyi Paavon sängyltä karmean lopun kokeneena. Onko pehmolelujen aika tässä perheessä taaksejäänyttä elämää? Syylliseksi epäillään alla olevaa puollustuskyvytöntä, viatonta luontokappaletta ;-) Kuten kuvasta huomaa, ei korvien liimaus tuottanut symmetristä lopputulosta. Ansa rapsutteli äkkiä toisen korvan liimaukset. Mukavan painona toisessa korvassa nyt tuppu karvoja liimoineen. Kynsisaksilla yritetty leikata tuppoa pois, tuon viattoman luontokappaleen yhteistyökyky on lyhytkestoista ;-)

Posted by Picasa

4.3.11

Kenen pitäisi treenata?

Ensin ajattelin otsikoksi: Ansa treenaa... Videon tarkastelu paljasti, että treenausta tarvitsen minä. Mähän haen namia taskusta ennen naksutusta. Nythän ei ole kyse agiradasta, jossa koiralle pyritään kertomaan ennakolta, miten rata jatkuu ;-)

Miinan kanssa on viimeaikoina työstetty keppien sisäänmeno kulmia. Edelleen suurimpanan ongelmana, että herkästi änkeän liian lähelle näyttämään mistä mennä. Kun muistaisi antaa koiralle tilaa tehdä se, mitä se osaa pääsääntöisesti ihan itse. Toinen ikuisuusprobleema on kontaktit. Innon myötä kontaktit paukkuu. Varsinkin. jos en ole lähellä näyttämässä tai varmistamassa. Nyt ajatuksena naksuttamalla palkata oikeista juoksareista ja vähän kerrallaan siirtyä itse kauemmas. Eilisissä treeneissä Annalta sain pari hyvää huomautusta asiasta. Suositteli jättäytymään taaemmas ja antaa Miinan mennä itsenäisesti alas ja palkkaus sinne. Taas targettia kehiin ja avustajaa paikalle ;-) 

1.3.11

Mitä kaikkea koiran voikaan opettaa sietämään

Sirpalle(kin) taidettiin mainita, että karvanlähdön aikana on kiva, jos koira antaa imuroida itsensä. Kätsysti saa maksimoitua karvojen keräämiset ympäristöstä ja koirastakin. Sen verran ollaan meilläkin inhimillisiä, että imurin tehot eivät ole täysillä ;-)

ps rasittavuuttena nykyään kaksi imurin perässä eri asteisella innostuksella kulkevaa nelijalkaista. Mitä sitä ei ruuan takia tekisi...