Jouluja

Hullulla on 34€ huvit

Kisattiin kolme Kari Jalosen rataa. Kolme hylättyä, mutta tavote saavutettiin, ei varastanut starteissa. Tästä ilosta ja hyvästä mielestä maksoin 34€.

Eka rata alkoi ihan hyvin. Olin kolmosen takaakierron jälkeen suunnitellut pyöräyttäväni nelosen ja ehtiväni reilusti edellä putkella. Huomaan videolta tehneeni sylkkärin ja olevani kaikkea muuta kuin reilusti edellä putkella. Ansan kans oma hitaus huomioiden olis voinut tehdä putkijarrun ja otta koiruus haltuun ja poispäin käännöksella sen hypyn vasentapuolta eteenpäin. Omat pasmat virheen jälkeen sekaisin ja kepeillä ohjasin klassisesti kakkosväliin. Valitsin väärän puolen kepeistä, se toinen olis voinut olla jatkon kannalta parempi. Tehtiin ihan omia muuveja... Loppurata puomilta meni ihan  kivasti, kunnes huomasin videolta siellä lopussa yhden ylimääräisen takaakierron. On vähän reenattu niitä... Vika putki oli niin kovalla mutkalla, että moni koira juoksi ysikympin kulmaan lujaa ja toettuaan jatkoi matkaansa. Arvostan ratoja, jotka koiralle turvallisia suorittaa.

Hyppäri oli veikee, ei keppejä ja putkeen mentiin kymmekunta kertaa. Rataa tutkiessa mietin, että toivottavasti varastaa startissa niin ei tartte edes yrittää. Ei varastanut, perkele. Video on ihanaa katsottavaa, ei tartte ihmetellä miks jotain tapahtui. Ihan ohjauksen mukaan mennään.

Viimeinen rata oli kepeille asti ok,  mitä nyt valssit myöhässä. Kepeillä aloin ahnehtia ja otin voimakkaasti sivuttaisetäisyyttä ja käänsin rintamasuunnan pois kepeiltä. Vielä jätin komentamatta jatkamaan matkaa eteenpäin, huoh. Puomin tilanne on reenattava, toimiiko valssi ajoissa alotettuna vai olisko kannattanut merkata putki. Voi jäädä kevääseen, pieneen halliin on vaikea rakentaa sama tilanne. Asia lisätty reenattavien listalle.Videolta näkee, että eteenpäin mennään hitaasti ja varmasti. Radalla luulee juoksevansa, maalissa käy mielessä ettei paljon hengästytä... Oppiiko tässä iässä enää uutta vai luottasko vaan kauko-ohjaukseen. Joka ei aina toimi, jos on jäänyt paikalleen ihmetteleen ;-)

Eerikalta saatiin hyvää  palutetta lähdöistä. Mä annan luvan aina liikkeestä, jolloin Ansa tietää mun "kiihtyvästä" liikkeestä, että kohta mennään. Ajattelin yrittää antaa luvan seisomalla paikallani, en pystynyt! Vilkaisin koira, jee se istuu paikallaan ja pari tihempää askelta ja RATAA.

Puhelinongelman takia ei musiikin kuuntelu onnistunut ja ehti radan vierellä kuulla kaikenlaista. Korvissa vieläkin kahden kypsempään ikään ehtineen rouvan kriittinen suhtaautuminen kaikkeen elävään lähinnä muiden suoritukseen. Omalla vuorollaan ohjasivat koiriaan ihan minne sattuu ja sitten suuttuivat koirilleen. Toinen eräällä radalla dramaattisesti pysähtyi, kaivoi reeniliivistä hihnan, kytki koiran ja poistui radalta artroottista niskaansa nakellen. Ok, jos se virhe olis ollut koiran... Tosta otettava opiksi, ei koskaan itse noin koiraa kohtaan. Oma ohjausmoka on oma moka, koira varmasti yritti parhaansa. Videoiden perusteella mä pystyn näköjään aika monessa kohtaan jatkaan rataa ihan kuin näin sen tuomari suunnittelikin.

Nyt pidetään 2-3 reeni ja kisatauko, huomenna vielä Riihimäelle tapaan muita Pilvimarjalaisia ja kuulemaan mitä Sami Oksa on keksinyt reenattavaksi. Tuumaillaan ja mietitään. Reenikalenterissa jo pari aihetta...

Jotenkin masentavaa kun kooklasin vinkkejä suupielen haavaumaan. Haavaumat on vanhenevan ihmisen ongelma (ei voi koskea mua) ja puurennan ja ihon kimmoisuuden muutokset (ei todellakaan koske mua) ja siitä kehittyvä syvenevä poimu suupielessä aiheuttavat hautumisen ja siten bakteerien ja hiivasienen sekainfektion. Sitten mainittiin vielä proteesit (no ei todellakaan)... Nyt sitten penslaillaan koirille ostetulla betadinella.

Ja nyt ku huomio on kiinnitetty kaikkeen oleelliseen voidaan kehiin heittää videot (  video ). Jotka siis ton edellisen lauseen lopussa. Sohikaa hiirellä pontevasti niin tättärää - muuttuu siniseksi.  Tää on ihan mysteeri mikitin, miks se näyttää muille se valkoisella. Tekniikka...

Pikkuveljelle rakkaudella!

Ehjät radat hukassa

Kisattiin Vuokkosilla lauantaina. Tuomarit oli rakentaneet kivoja ratoja, mutta...

Eka rata meni Ansa varastaessa lähdössä. Joku radan reunalta huusi, et se tulee jo (mä arvostan oikeesti noita kommentteja). Videolta näkyy (video tuolla lopussa), kun Ansa käy kuumana ja se laskee etupäänsä ja nostaa pepun kohti taivasta - söpöä näin jälkikäteen. Koiran paikallistettuani mentiin aika viileissä tunnelmissa autoon.

Toka rata alkoi lupaavasti parilla takaakierrolla. Jo niiden onnistuminen riittä tekemään päivästä siedettävän. Viidennellä esteellä täyskäännös on armottomasti myöhässä ja kylläpäs sheltti ehtii aika kauas halutessaan. Omaa huolimattomuutta muuri jäi ohjaamatta "kiitäessäni" kohti putkea. Toisaalta hyvä, tuollaisten virheiden korjaaminen on kisoissa niin turhaa. Ohi mikä ohi... Koira tuskin oppii säätämisestä mitään. Olis jatkettava muina miehinä rataa eteenpäin. Ainakin sitten, kun paikallistaa itsensä tässä kosmoksessa. Lopussa vika este menee ohi. Tällä radalla startti sujui mallikkaasti, kepit onnistu myös.

Vika radalla suunnittelin, että omalla jatkuvalla liikkeellä vien koiraa puomille parin esteen kautta. Mukavasti haki kolmannen esteen takaa vaikka sen olis suoraan saanut hypätä =o) Halusin uskoa Väitin kivenkovaa, että ei  varastanut startissa, mutta video paljastaa, että ilman lupaa se pirskatti lähti. Nyt tuli ruokittua starttiongelmaa. Sen pikkupää sanoo, että saa tehdä koko radan vaikka lähtee omin luvin liikkeelle. Tyytyväinen kuitenkin keppeihin ja suoran putken jälkeiseen kinkyyn kohtaan. Moni hyppäs putken jälkeen näkyvän hypyn, me onnistuttiin! Ennen putkea sain tehtyä minimaalisen putkijarrun ja Ansa kaartaa hienosti mun merkaamalle hypylle. Valssi A.n jälkeisellä hypyllä olis pitänyt alottaa rohkeasti aiemmin. Nyt Ansa hyppäs mielestäni liian kauas, se olis voinut koota paremmin ja saada linjan paremmin putkelle.

Mä tartten startteihin tukihenkilön, joka karjuu sen varastavan. Jonka jälkeen koira kainaloon ja autoon. Nyt jatkossa kyllä halliin häkissä. Tuo näyttää kuumuvan joutuessaan odottamaan starttivuoroa. Häkistä sisällä sen sais nopsaan radalle. Muutenkin se kulkee noissa kisapaikoissa isolla egolla varustettuna... ja oman vuoron odottelu "jonossa" on yhtä tuskaa. Se todellankin on sitä mieltä, että on hänen vuoronsa ja muut vapiskoon pois radalta hyvällä tai pahalla.

Video näiden kahden  Video  sanan välissä. Oma kone näyttää video linkin sinisenä, muilla juttujen perusteella valkosena valkosella.

Plussat:

• kahdet onnistuneet kepit
• takaakierrot sujui
• putkijarru toimi

Treenattava:

• startit
• startit
• startit nollatoleranssilla!!!

Lupa epäonnistua

mutta vaan kiipeilyssä. Syksyllä alottelin kiipeilyn peruskurrssin tai sitä kutustaan aikuisten putoilukurssiksi. Lähinnä tavoitteena oli oppia varmistamaan omat lapsensa tarvittaessa. Mutta tässä taisi käydä niin, että innostun jatkamaan, ilman tavotteita kylläkin. Ilman pakkoa saavuttaa jotain, luvalla epäonnistua ja tippua.

Eilen kisattiin Vuokkosilla bajamajojen vieressä. Kaks ekaa rataa oli Heidi Viitaniemen. Ensimmäisellä radalla harmillisesti tippui rima. Olin kyllä Ansan tiellä, askelmerkit ei siinä ollut ihan kohdillaan. Pienestä välistä mahtuu sheltti hyppäämään... Yks pitkä kaarros mahtu radalle ja siinä ehti piski antaa palautteen tuomarille.  Maalissa oli helppo kehua koiraa. Muutoinhan Ansa palkkautuu lelulla, mutta kisoissa katsoo kun halpaa raakaruokaa ja pyrkii takaisin radalle. Onneksi ottaa kehut vastaan, kerjää rapsutuksia, päästelee kurkkuääniä ja syö oltermannia. Pohdinnassa on  otanko tästä ressiä.

Toka rata saman tuomarin käsialaa. Kaikki meni hyvin kepeille asti, mun piti tehdä keppien päässä valssi ja lähettää seuraavalle esteelle tyylikkäällä takaakierrolla. Kepeillä tuulettelin onnistumista lähetyksessä ja ylpeyttä tuntien pohdiskelin, että menee paremmalla vauhdilla keppejä. Sitten heräsin todellisuuteen, että valssin paikka  meni jo. Ei hätää, Ansa tietää, että nenän edessä oleva este hypätään, jos muuta ohjetta ei tule. Loppurata menikin niin, että Ansa kiisi ja maalissa tavattiin.  Selvyyden vuoksi, HYL-rata siis.

Vika rata oli Allan Mattssonin. Muistelin, että Kirkkonummella ei osattu sen radoilla takaakiertoja. Ei osattu nytkään. Ei auttanut, että Heidin radalla ne osattiin. Tuli kolmannen esteen suoraan huolimatta löysästä ohjauksesta. Syvästi järkyttyneenä unohdin radan, pari estettä meni ihmetellessä, mutta kutosella muistin missä ollaan ja mitä tekemässä ja loppurata meni ihan käsikirjotuksen mukaan. Miks en onnistunut noissa suht helpoissa takaakierroissa, joissa vauhti ei vielä kova... Heidin radalla, loivan hyppikaarteen jälkeen suora putki ja sen jälkeen takaakierto, meni ihan nappiin vaikka lähetys suht kaukaa esteestä. Pientä säätöä keppien jälkeen putken jälkeisessä loppusuorassa. Koiran kääntyminen putkelta ulos tullessa haluttuun suuntaan vaatii sen, että koira on nähnyt ohjaajan sijoittumisen. Jos sinne mennään suht yhtämatkaa voi koiruus jatkaa matkaa sen mielestä loogiseen suntaan. Hyvä, että tässävaiheessa harrastustoimintaa tääkin asia konkretisoitui. Onneksi Ansa on anteeksiantavainen luonne ja kilttinä kiitäjänä korjas suunnan haluttuun suuntaa. Mutta jatkossa mää en Allanin takaakiertoradoille mene, PISTE.

Hyvää päivässä oli:

• kolmet onnistuneet kepit
• Mysin ja Nopan tapaaminen
• Prismasta ostettu suklaa, pipo, säärystimet, StarWars kalenteri (kalenterista 33€=äidin rakkaus on ääretön), kalsarit, simien rajauskynä, ripsentaivutin jne
• etenevä ja estehakuinen koira
• talvijuoksutrikoiden havaitseminen toimiviksi = haluaa nopeasti pois radalta
• paineen sietokyvyn testaus, kun takana ajaa poliisi. Ressaavaa seurata peileistä niiden ajoa ja seurata kuskin kaasujalan raskautta

Treenattava:

• Mattsonmaisia takaakiertoja
• leijeröintiä kepeille, kakkossaradalla ois voinut toimia ja olis saanut ihailla koiransa menoa rauhassa
• kontakti/putki erottelua

Mitäs tänään syötäis?

Kasvattajaahan ei näkynyt...kuvan tilanne ei mitenkään liity tapaukseen.

Ai sertikin?

Ranskatar täyteen ahdettuna suunnattiin nokka kohti Janakkalaa. Matkaa epäiltiin pohdinnoissa pitkäksi, mutta koska siellä ratkottiin myös spanielimestaruus niin annettiin Jankkalalle mahdollisuus. Sinnehän oli sangen näpsäkkä mennä, näin takapenkiltä arvioiden.

Ritva Herrala oli suunnitellut kaks agirataa. Jotenkin mieltänyt, että kisoissa AINA on agi ja hyppäri. Siellä odottelin, milloin nuo roudaa kontaktiesteet pois tieltä.

Eka rata oli HYL. Suunnitelma oli vedenpitävä ja 2b:llä jäin aavistuksen pitkään ihasteleen onnistunutta takaakiertoa. Kirkkonummella ne ei onnistuneet. Paineitako??? Turhankin lähelle estettä ajauduin. Sitten oltiinkin myöhässä. Ennen putkea piti olla valssi (nyt hätähinen puol valssi) ja putken jälkeen merkkauksella 5 ja 6 esteet. Meni pelasteluksi. Irtoaminen putkelle meni hutiloidessa. Liikkeeni pysähty ku seinään ja alan siirtyä puomin toiselle puolen niin Ansa kääntyi kiltisti takas. Askel tai kaks pidemmälle ja keilaten putkeen niin onnistumismahiksia olis voinut olla. Pitää testata treeneissä. A:lta varasti ja sen näki sen ilmeestä. Miks muuten vilkasee eka tuomaria, alitajunnassa odottaa kai sieltä ohjetta "mitä mä nyt teen" ongelman ratkaisuksi. Palautin kontaktille ja kehujen jälkeen maaliin. Palautus näkyi mielestäni seuraavan radan kontakteilla epävarmuutena ja hitautena. Odottelen Eerikalta hyviä vinkkejä...

Toka radalle yritin psyykata itseäni ajatuksella "rauhotu, me osataan". Ansa pitää ohjata kuitenkin rauhallisesti, liika hätäily kostautuu sen omina ratkaisuina. Muurin jälkeen näkyi suoraan ansaesteenä kiva hyppy. Mietin täyskäännöstä, mutta sillä Ansa kääntyy niin tiukasti, että olis voinut tulla esteen ohi. Päädyin ottamaan sivuetäisyyttä ja käskyttämään. Hyvin kääntyi hypylle ennen keppejä. Kepeillä maltoin antaa tilaa ja odottaa hetken. Meinasin tuulettaa, kiitos Eerikalle tsemppauksesta :-) Putken jälkeisellä kahdella hypyllä valssin olis voinut vielä aiemmin aloittaa. Ansa olis voinut kääntyä vielä tiukemmin. Mutta paremmin hoidettiin tuo kun moni muu. A:n ja putken jälkeisessä valssissa meinaa Ansa jäädä jalkoihin. Hyvin se väistelee, tuli itsellä hiukan hätä. Puomilla ajattelin olla painostamatta (mä varmistelin) ja muistissa sillä vissiin vielä eka radan palautus A:lle ja himmaili hiukan paikan kanssa. Loppu menee suht kivasti, aikasemmin pitäs vaan uskaltautua pois alta. Tyytyväistä mieltä paransi vielä sekin, kun Sanna kävi kertomassa SERT:stä. Ai sekin vielä ;-) Tässä vielä videot. Kiitos Kaille kuvaamisesta. Kamera ei parhaiten noissa valoissa toimi, pahoittelut kuvan laadusta. Mutta erottaa koiran ja ihmiset...

Meidän aksatessa perheen miesväki kävi Espoossa säbäturnauksessa. Snells Angels korjas sieltä taskuunsa kaks voittoa. Lisäksi kävivät Konalassa kiipeileen ja ostoksilla. Pikkuhiljaa paljastuu kaikki ostokset:

Vähäpätöisiä kisatuloksia

melkein unohdin raportoida kisoista Kirkkonummella. Kaks starttia, tuomarina muistaakseni Allan Mattsson. Eka radalta hylly. Kaikki takaakierrot Ansa hyppäs suoraan. Syytin mielessäni koiraa, mutta käytiin pihalla testaan takaakiertoja ja taitaapi olla niin, että kisoissa ohjaukseni on niissä(kin) löysää ja kiirehdin peloissani seuraavalle esteelle. Kun mun pitäis vaikkakin kaukaa ohjata Ansa takaakiertoon ja antaa sen lukita se este ja sitten siirtyä eteenpäin. Koiralla oli maaliin tullessa itsetunto kohdillaan, armotonta haukkumista ohjaajalle.

Toka rata oli hyppäri. Hyppärit taitaa olla meidän pravuurinumero. Saatiin nollatulos. Yksi pitkä kaarros ja toinen aivan törkee kaarratus, jossa sekuntteja palo. Mun piti tehdä siinä tyylikäs persjättö, mutta laiskuus ja nenän tukkoisuus sekä keuhkojen polttelu aiheutti viimehetken muutoksen takaleikkaukseen. Ei niin hyvä idea. Jäätiin neloseksi, etenemä oli kuitenkin yli 4m/s. Mutta ei jaksa hurrata, näyttää rumalta kilpailukirjassa... Voiko sen korjauslakalla stailata sopimaan paremmin muuhun riviin?

Muutoin elämä on ollut lupsakkaa. Kalenteri täynnä erilaista ohjelmaa ja koirien treenejä. Miina on mennyt eteenpäin esineiden ilmasussa ja Ansan kans tehty hiukan sen alkeita. Tokoilut etenee kaiken muun ohessa. Nyt tehotreenissä saada kapulan pitoon kestoa. Ansa tuo sen mulle liian nopeesti, ei välttämättä odota käskyä irrottaa. Nyt tavotteena, että pitää sitä suussa purematta ja murahtelematta 5s ja aikaa nostetaan, kun kriteeri täyttyy. Nautinnollista nähdä Ansan turhauman kautta tarjoavan mitä erinäisempiä juttuja kapulan kanssa, mutta hienointa on ettei se hyydy passiiviseksi. Muutoin tokotreeneissä pitää saada itselle zenmäinen mieliala, Ansaa ei tarvitse saada innostumaan tai kuumumaan. Palkkaus ja kehuminen tosi rauhallista, huoh niin vaikeaa.

Ja huomenna Janakkalaan. Siellä ratkotaan myös spanielimestaruus, vaikka lähden matkaan ilman spanielia :-)

Family man kiittää

Niin family man jäi kotiin nukkumaan yövuoron jäljiltä ja itse suuntasin Lohjalle kisaan. Nuorisohan osaa olla hiljaa. Mitä nyt karjuvat solvauksia toisilleen... Palkkioksi kotiin tuomisina oli HYL, HYL ja 5. Tuomarina rento Harri Huittinen. Oli tehnyt aika suoraviivaisia ratoja, mausteena pari ansaa. Ihan meidän ratoja! Olis tarvittu meiltä löytyviä nopsia jalkoja, ovelia ohjauslinjoja ja estehakuista koiraa. Ainakin yks noista löytyy...

Eka radalla kaikki hyvin kepeille asti. Olisko joskus ennenkin tullut rynnittyä Ansan tielle... Häröilin ja säädin onnistumatta kolme kertaa ja totesin tuomarille, että joku toinen kerta ja poistuttiin mussuttamaan vehnämössösämpylää autoon.

Tokaradalla ei medeissä muuten saatu yhtään nollatulosta. Me hypättiin eka este kahdesti. Ansa varasti lähdössä, muisti joutuvansa autoon moisesta sikailusta, hyppäs takas lähtölinjalle odottamaan virallista lähtölupaa. Varastamisen paljasti lievästi kallellaan oleva sädekehä ja kanssakilpailijoiden pilkallinen nauru. Poistuttiin juomaan hedelmäsmoothieta ja banaaneja autoon. Tuomari katsoi asiakseen tulla paussilla pyörittämään veistä pinnallisessa haavassa. Kertoi koiran ilmeen kertoneen sen tiedostaneen tulleensa rikkoneeksi 7. käskyä.

Vikaradalla oli virkee olo. Lohjan kisapaikalla on miellyttävät puupenkit, jolle oli kiva oikasta selkänsä ja ottaa pikku tupsluurit. Ansa haki esteet hienosti, otin riskin lähettämällä sen hypylle ja kirmaamalla kevein norsun askelin sivulle ehtiäkseni sulavaan valssiin. Eräässäkin kohden olin kevein ja pitkin askelin kiitänyt parin esteen etumatkan. Kepeillä oli suunnitelmana jarruttaa ja odottaa se pieni hetki, jotta Ansan ehtii hakeutua itse oikeaan keppiväliin. Muistin jarruttaa. Hyvällä mielellä kelpo loppurata, Ansan palkkaaminen ruhtinaallisesti maalissa, jähdyttelylenkki ja poistuttiin autoon juomaan palautusjuomaa.

Keppi ongelman korjaamiseksi on suunnitelmissa investoida sähköpantaan . Kasvattajan läsnäoloa vaaditaan seuraavissa kisoissa! Keppejä lähestyttäessa Sirppis antais pari kevyttä iskua, jolloin ymmärtäisin kenties jarruttaa ja antaa koiruuden hoitaa hommat. Jos virhe tulis, tehot olis lupa heittää kaakkoon. Ehtis muuten toimitus ennen seuraavia kisoja 5.10. Toivon juoksujen alkavan, ei tarttis kokeilla.

PS panta laitettas siis mulle.

Pantterin paluu

Viimeksi aksakisojen huonon menestykseen analysoin johtuneen pantterirannekkeen jättämisestä kotiin. Tänään kisailtiin ekaa kertaa TOKO:ssa ja pantteri oli taas mukana. Ja vot, tulos parani. Tuloksena ALO1 ja sija 2, saatiin myös kennelkerhon kiertopalkinto (paras Hankolainen osallistuja tai jotain sinne päin). Pokaali on iso ja kiiltävä B-) Sehän meidät herätti keväällä Jeaneten tokotreeneissä, kun Jeanette mainitsi kiertopalkinnosta...

Luoksepäästävyys 7. Kaikista ei Ansakaan tykkää heti. Varsinkaan, jos vieras on iso mies. No otti askeleen takas, mutta antoi koskea. Meni paremmin kuin pelkäsin.

Paikalla makaaminen 10. Saatiin tämä uusia lopussa. Toinen rivissä maannut koira tuijotti lähes kaks minuuttia, jonka Ansa sieti hyvin. Sitten tuo päätti lähteä liikkeelle, onneksi välissä oli chihuahua. Mallikkaasti rähis takas... Rauhassa Ansa odotti vapautuskäskyä ja edelleen tuo toinen otus vaani lähettyvillä ja päädyin nappaamaan omani syliin.

Seuraaminen kytkettynä 9. En olis ikinä uskonut, mehän ei osata mennä hihnassa. Ollaan sitä hirveesti reenattu ;-)

Seuraaminen taluttimetta 8,5. No väljäähän se oli, mutta ei tarttenut houkutella ;-) Käännökset liian laajoja. Mulla oli muistisääntönä, että vasen on kello ja oikea on korut. Ei erehdytty suunnasta kertaakaan. Liikkeen pysähtyessä istui aina, mutta vikassa viivettä ja asento tosi vino.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10.  No osattiin ihan sairaan hyvin.

Luoksetulo 8. Unohdin sanoa paikka, tuli sitten koira mukaan... Palautin ja loppu meni ihan kivasti, perusasento vino.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10. Taas osattiin TOSI hyvin.

Estehyppy 8. Vähän laiska, keskitty eniten esteen nuuskimiseen. Ja jotain muutakin saattoi mennä pieleen, en vaan muista mitä.

Kokonaisvaikutus 6. Tuomari (Ralf Björklund) kritisoi "rankasti" haukkumista, vaikka muutoin oli kivaa tekemistä. Liikkeiden aikana oli hiljaa, mutta kehuessa haukku. Täytyy reenata siten, että tehdään pidempiä sessioita ja palkkaus alueen ulkopuolella. Tää on plääni! Huono arvosana saa mut kenties tekeen asialle jotain...

Psyykkausta

Paikallaan makuu

Kaikki kunnossa hässäkän jälkeen

Seuraaminen

Luoksetulo

Palkintoja

Tavote saavutettu

Kaikki kuvat Kevät Aalto-Heinonen

Lyheästä virsi kaunis

Kisattiin Kirkkonummella Marjo Heinon radoilla. Kolme hyllyä jäi käteen. Aina ei kulje, ehkä ens kerralla. Syynä tulokseen voi olla, että jätin pantterirannekkeen kotiin :-)

Mitä näillä SERT:llä tehdään?

Käytiin sunnuntaina Vihdissä kisaan Anne Viitaojan ratoja kaksin kappalein.Varmaan jostain kasvattajan erityisen hyvästä syystä ei ole videota tarjolla...  Ennakkoasetelma oli, ettei kuiteskaan tuon naisen ratoja osata. Hankalia ruukaa rakennella, mutta treenimielessä tehdään nyt nämäkin. Rataan tutustuessa alkoi tuntui, että tämä(kin)voi olla elämämme rata. Pitää vaan ohjata ja olla ajoissa oikeissa pisteissä ja niinhän se meni. Ansa toimi kuin unelma. Kaikki napsahteli paikoilleen ja NeitiNäpsä oli hienosti kuulolla. Tällaistahan sen radantekemisen pitäis useammin olla. Nolla napsahti, itse ajattelin keskittyä toiseen rataan ja jätin tuloslistan kyttäyksen suosiolla väliin. Onneksi muut ties infota, että SERT:ä pukkaa. Joku päivä pitäs vaivautua lukeen agilitynsäännöt. Jostain tuli sellainen olo, ettei kasvattaja jaksa aina väntää rautalangasta valioitumisia ja sm-karsinta nollien keruuta... Toisaalta uskon, että valiot ym tulee niille, jotka ne ansaitsee. Jatkuva teorisointi ja laskeskelu vie ilon tyhdessä tekemisestä. Tai sitten kyse on laiskuudesta ;-) Radan nippelitiedot:  Aika 32,60s. -9,40s alle ihanne ajan, etenemällä 4,57m/s.

Toka rata lähti kivasti liikkeelle. Ansa odotti lähtiessä kolmen esteen suoran takana. Kertaakaan en taakseni vilkaissut. Toivoisin voivani sanoa, että luotin sen pysyvän siellä. Mutta täytyy tunnustaa, että toiveesta on kyse. Teki mieli kiljua riemusta kun toinen nöpötti takamus kuin hetipitiliimalla kiinni liimattuna pölyävässä maassa. Homma napsahti siihen, etten ollut ajoissa ohjaamassa putkelta esteelle ja siitä kepeille. Tein jonkin hätäisen sylkkäri viritelmän. Olin sitten myöhässä keppien suunnitelmasta, rynnin ja Ansa ohjautui räksymään ratatyömyyrille (pahoittelut). Sitten korjailtiin, säädettiin ja hyppyytin esteen väärinpäin. Noh, ens kertaan nuo SERT:n keräilyt. Niitähän on tarjolla joka kylässä ja taajamassa.

Kiva oli tavata pitkästä aikaa Milou (Ansan veli) ja Wii (Ansa tytär). Voi, että miten pieni ja sievä tuo Wii onkaan. Kasvanut hurjasti. On sellainen tummempi versio Ansasta. Tosi coolisti hengaili kisapaikalla, ei lainkaan äitiinsä tullut siinä asiassa. Isän pulelta perittyä???

Täydellisen radan metsästys

jatkui Lohjalla 17.8 kahdella Henri Luomalan radalla. Aika suoraviivaisia olivat, mutta kaikki ei saaneet nollarataa, ei mekään. Mutta jäi ihan sairaan hyvä mieli. 

Rata A: 42,81s (-4,19), 5vp. Sijotus huima 21., 48 koiran joukossa. Nyt ei ole videota tarjota eikä pitkiä selostuksia. Ansa odotti hienosti starteissa, plussat siitä. Ekan radan rataantutustumisessa muistutin kepeillä, että anna tilaa, ettei mene kakkosväliin. Muistinko kisassa - no en. Ekalla oltiin havaitsevinamme pientä jähmeyttä. Oliko syynä fyssarilla käynti, aamukankeus vai se, etten antanut lämpässä riehua radan vieressä.

Rata B: 33,50s (-4,5), 5vp (kielto). Sijotus 38. Toka radalla puomilla ei tullutkaan alas asti ja kehotin tulemaan alas. Tunnollisena ponnisti ylös ikäänkuin hyppyyn ja rata jatkui. Tehotreeniin laitetaan nyt kontaktit. Aion harrastaa suht nopeita vapautuksia, mutta alas asti on tultava. Eli vahvistetaan 2on2offia. Tokaradalla meno oli vapautuneempaa ja parempaa. Ongelmaksi muodostui pimeä putken suu (mikähän on oikea termi). Tiedostin, että voi aiheuttaa ongelmaa, mutta jos olisin jäänyt saatteleen olis putken jälkeinen elämä tuottanut ongelmia. Pari mutkaa meni "vähän" pitkäksi molemmilla radoilla, mutta vähemmän kuin ennen, jolloin lähes kaikki mutkat on olleet pitkiä.

Kotimatkalla tuttu piipahdus Cittariin. Korit kainaloon ja huikkaus kisaseuralla, että kassalla nähdään. Muumioituneen st paulia tilalle ostin orkidean, sitä ei kuulemma tartte kastella. Kisapaikalta löyty Ansalle uus panta. Pakko ostaa palkinnot itse kun ei niitä vielä muuten saada. Kunhan saadaan nuo vitoset pois niin... Mutta hei, jää teille muille 2. ja 3. sijat :-) On nekin ihan ok.

Jumitusta

Visiitti Remediumissa paljasti jumin jos toisenkin. Raumallahan hyvin todennäköisesti Ansalle tapahtui jotain pussissa/pussin jälkeen. Nyt Mari löysi jumeja etujaloista ja kaulasta, varsinkin vasemmalta puolen. Nyt otetaan rauhassa pari päivää ja seurataan jakojen käyttöä sekä treeneissä kaarroksia, jos niissä ilmenee ongelmaa voi karkeasti päätellä jumien olevan edelleen olemassa. Muutoinkin saatiin tosi hyvää selvitystä koiran fysiikasta ja sen moninaisuudesta. Ansan niskasta huomaa kuulemma myös, että palkkautuu lelulla ja taistelee niistä. Samoin hampaiden kalistelu ja kummalliset kurkkuäänet voivat selittää tilannetta (pitäskö tuon psyyke arvioida jossain?) Suositteli käyntiä kuukauden kuluttua uudestaan ja aika sinne todellakin varataan. Juoksujakin voi odottaa pian saapuvaksi (miten käy Lohjan?). Kuulemma hyvin hoidettu ja ruokittu koira palautuu normiin juoksurytmiin nopeasti.

Elämässä tarttee aika vähän...

... mutta pyyhe olis kiva! Käytiin Sannan kanssa kisaamassa viikonloppu Raumalla. Ihan mökkipahanen vuokrattiin yöksi (jatkossa muistettava, että viiden tähden hotelli on hyvä vaihtoehto). Varausvahvistuksen mukaan pientä korvausta vastaan respasta piti saada vuodevaatteet ja pyyhe. Suora lainaus Poroholman varausvahvistuksesta:

 Retkeilymökit:
- Mökit vuokrataan ilman vuodevaatteita ja pyyhkeitä, mutta niitä on saatavilla vastaanotosta pieneen lisähintaan. Mökin siivouksesta loman aikana ja sen lopussa huolehtii asiakas itse. Mikäli varauksen päättyessä ei siivousta ole suoritettu tai se on suoritettu puutteellisesti, on Rauman Poroholmalla oikeus laskuttaa vuokraajalta 50 euron suuruinen siivousmaksu. Siivousohjeet ja -välineet löytyvät jokaisesta mökistä.
- Retkeilymökkien wc- ja suihkutilat löytyvät läheisistä huoltorakennuksista.
- Retkeilymökeissä on jääkaappi, kahvinkeitin, sekä mikro.
- Retkeilymökkeihin saa tuoda lemmikkieläimen.

The Mökki

Pyyhkeitä ei ollut ja reilun pelin hengessä vuodevaatteet olikin sitten ilmaset. Pikkusen miinusta tuli siitä, että ne oli paperiset. Samaa materiaalia kun exituspakkaukset. Mielikuva oli hirteinen, herätäänkö tästä aamulla... Laumanjohtajuutta ja auktoriteettia käyttäen viikonloppuna pyyhkeiden virkaa toimittivat koirien häkkien päälle varatut lakanat. Mun oli ainakin puhdas ja vain yhden päivän häkin päällä ollut. Tuli vaan äsken mieleen, että kuinkahan moni uros koira kävi siinä merkkailemassa. Ei pidä miettiä asioita liikaa... Kuivuttuaan yön kosteassa heinäkuun yössä oli "pyyhkeen imuteho" heikentynyt aavistuksen. Yöllä raikas Popeda ja ilotulituskin koettiin. Hiukka aamusta mietitytti elämän tarkoitus. Se voi olla mm pakkaaminen:

Raumalla 27.7.-13 ei nollia nähty, mutta eka rata kolmosissa, josta tulos. 5vp, -7,5s alle ihanneajan ja etenemällä 4,20m/s. Ihan ei enää analyysiä irtoa. Paikanpäällä karaokea kuunnellessa, helteessä hikoillessa, mökissä liukkailla "lakanoilla" kölliessä ja kolmen tunnin ajomatkan aikana ehtii ruotia agilityn salat pohjia myöten :-) Seuraavana päivänä meno jatkui samoissa merkeissä. Yks tulos, 5vp, aikaa en muista ja lappuja en jaksa laukun pohjalta kaivaa. Pienestä se tuloksen saaminen on kiinni. Ja nyt lasken tulokseksi 0-radan :-)

Pohjimmiltaan reissusta jäi hyvä fiilis. Hommat sujuu himpun verran paremmin, radalla muutakin kuin päätöntä sinkoilua. Kaarrokset on pienentyneet ja ohjaajana uskallan luottaa enemmän omaan visioon ja koiran vahvuuksiin. Esim poispäinkäännös toimii. Ansa kuitenkin haluaa tehdä ohjauksen mukaan, jos sitä vaan on tarjolla. Lähdöissä pysyy hyvin paikallaan, eräällä radalla vaati kolme käskyä, jotta lähti liikkeelle. Paljon on myös opeteltavaa. Pakkovalssit täytyy saada kuntoon, valssikaan ei ihan suju. Keinu täytyy ottaa tehosyyniin, ihan noin nopeasti sieltä ei saa matka jatkua vaikkei 2onn2off olekaan tarpeen.

Ekan kisapäivän vikalla radalla Ansalle sattui jotain. Pussista olin kuulevinani vinkaisun ja ulos tuli mulle täysin vieras otus. Korvat luimussa ja vartalo mutkalle. Mitään selkeää aristavaa kohtaa ei löytynyt. Juotin ruutaamalla suoraan juomapullosta (koiralta ei kyselty) ja kastelemalla Ansan kylmällä vedellä. Hetken päästä jaloteltiin varjossa. Toimi ihan normaalisti ja ilta meni normaaliin malliin. Kasvattajalle rimpautettiin kriisipuhelu, kiitos rauhottelusta Sirpalle. Aamulla kaikki kunnossa ja lämppäiltiin esteillä enkä huomannut mitään poikkeavaa. Mielenkiintoista kuulla ensi viikolla Remediumin käynnin jälkeen arvio tilanteesta. Pyyhekriisiin ei kasvattajalta saatu apua...

Kiitos vielä matkaseuralle. Onni on kamu, jonka kanssa voi istua vieretysten retkituoleissa kuulokkeet korvilla. Koiruudetkin tuli hyvin toimeen keskenään...

Onks tukka hyvin, näkyykö kello?

Tuossa tiivistettynä mun asenne kisoissa. Rataan tutustuessa mietin ohjauksia, linjoja ja rytmityksiä. Mutta kisatilanteessa iskee paniikki, kun kaikki on myöhässä ja koirasta näkyy vaan hännän pää. Kisattu juhannuksena Tuorlassa ja eilen Vataalla. Tuloksena 4xHYL, jihuu. Ainoa postiivinen oli eilen Jari Jalosen radan alotus. Ansa varasti ja moikkasin tuomarin palaten ekalle esteelle nostaen koiruuden syliin. Kannoin sen autoon asti miettimään asiaa ihan yksikseen. Siinä sylissä Neiti Näpsällä oli paljon asiaa, protestia ja kiemurtelua. Mutta tokalla radalla istui lähdössä peppu tiukasti kiinni pölyävässä maassa, se hymyili pelottavasti... video kaaoksesta

Mut ei pidä luovuttaa vaikka kuinka päähän sattuu. Raumalle varattu mökki ja kuusi starttia. Pikkusen mietityttää mökistä puuttuva suihku ja wc. Löytyy kyllä vieressä olevasta päärakennuksesta, mutta yök jo etukäteen silti. Plussana taitaa olla sisä-wc... Eilinen Vantaan wc kokemus on melkein liian tuoreessa muistissa. No tohon mökkiin saa viedä lemmikkieläimen eli Ansan.

Eilen yhdentoista jälkeen kotiin ajellessa ihmettelin tien varressa olevaa huojuvaa, ruskeaa kylttiä. Se olikin hirvi, seisoi ihan tien vieressä heinää syöden. Jos se oliskin osottautunut ale-kyltiksi olis jarru varmasti toiminut.

Ansa Vantaalla Sirpa Saaren kuvaamana

Ansa Tuorlan kisoissa Sirpa Saaren kuvaamana

Kuoharia

Startattiin klo 6.15 kohti Lohjan kisoja. Huhujen mukaan jotkut käänsi kylkeä ja antoivat maksan jatkaa laatukuoharin (a 82€) metabolisointia. Tarjolla ei ole ratapiirroksia eikä videoita.

Reeta Mäkelä tuomaroi Seppo Savikon valvovan silmän alla. Edellinen viikonloppu jo testailtiin naisen ratoja, silloin ei kaikki mennyt putkeen. Tänään oli meidän päivä. Eka radalta voitto, etenemällä 4 ja jotain m/s. Tuomarilta saatiin palkintopallilla kehuja sujuvasta ja vauhdikkaasta radasta. Olin tyytyväinen, kontaktit piti, keinu oli tyylikäs, puomin jälkeen hypylle poispäin käännöksellä (mä uskalsin) ja maltoin ohjata sen viimeisenkin esteen.

Kolmen tunnin odottelun jälkeen saatiin kokeilla kolmosen hyppäriä. Hyllyhän sieltä räpsähti. Odotellessa ehdin piipahtaa Cittarissa. Massu täynnä kolmioleipää (pekonilla) ja jäätelöä (Ben&Jerry) sekä kassissa uudet salikengät. Tuossa mielentilassa on ihanan lunkki olo mennä radalla. Pikkusen pää tunsi pelkoa, mutta eihän siihen kuole. Ihan kivasti olis mennyt, jos olisin malttanut ohjata putkeen, pitää katseen siinä hurtassa eikä vaan miettiä seuraavaa sijotuspaikkaa. Tuon jälkeen homma lähtikin lapasesta. Ansa sikoili ja mä pelastelin ja sähläilin. Mutta kivaa oli. Rohkeasti kohti kolmosen karkeloita, ne on kuitenkin tehtävissä.

Juoma odottanut tovin jääkaapissa tätä hetkeä

Ansa medi3

Aina ei voi voittaa, mutta edes joskus...

Käytiin 18.5 Maiju Korhosen koulutuksessa. Että oli näpsäkkä neiti (oletusta) opettamaan. Palute oli suoraa ja välitöntä - ja niin osuvaa. Tässä lyhyesti:

• mietittävä jokainen liike ja ohjaus
• Ansa hakeutuu jostain syystä mielellään mun taakse
• annettava tilaa varsinkin kepeillä
• katse koirassa koko ajan
• irtoaa hyvin
• takaakierrossa pidettävä ohjaava käsi alhaalla
• palkkautuu hyvin leikistä
• ei helpoin ohjattava

 Kisattiin tänään Vihdissä. Tuomareina oli Leenä Mäkelä ja Anne Viitanen. Tulostaso ei mairittele ja luokkanousu jäi haaveeksi, taas. No ainakin oli kivaa. Olihan Ansa ihan tutinoissaan kun pitkästä aikaa pääsi kisaileen ja ekalla radalla oli häiriöherkkä. Otti tuomarin liikkeestä herneet nenään ja kävi antaan palautetta. Yks kontaktikin uusittiin ja poistuttiin radalta. Tokan radan kuvas kasvattaja. Videolta poistettu laaja valikoima kirosanoja... Mustan putken jälkeen rynnin liikaa ja omalla liikkeellä vedin ohi esteen. Olis pitänyt mennä persjätön kautta, mutta ajattelin varmistella ja olin sitten reilusti myöhässä ja jouduin rynnimään tuhoisin seurauksin. Vika rata oli hyppäri ja onneksi siitä ei ole videomateriaalia. Rata oli täynnä viimehetken pelastuksia, törmäilyn välttämisiä, suunnitelmia b sekä c ja "mä en anna periksi asennetta". Homma karahti neljän hypyn loppusuoraan, jolle viimeiselle usko ei irtoavalla sheltillä riittänyt ja kiellon kautta sylttytehtaalle sekin rata.

Aika parantaa haavat - paitsi kakkossijaa

4.5 oli ihana Pilvimarjalaisten tapaaminen Riihimäellä. Tavattiin monta, hurjasti kasvanutta Ansan pentusta. Me nautittiin aksan treenaamisesta, Veijo Koistinen oli napakka ja pätevä kouluttaja. Antoi aika vapaasti ehdottaa ja kokeilla eri variaatioita. Yllättävän vaikeaa oli irtoaminen. Suurin vika minussa, kun en vieläkään sisäistä oman liikkeen merkitystä. Jos pysähdyn niin Ansakin stoppaa. 

Irtoamistreeniä 

Kuva Tiina Hovi

Ensi viikonloppuna olis suunnitelmissa osallistua Maijun Korhosen agility koulutukseen Vantaalla ja sunnuntaina startata Vihdin kisoissa. Sieltä saatiin eka LUVA ykkösistä. Mutta sitä ei oikein lasketa, koska jäätiin kakkosiksi. Pitikin odotuttaa kontaktilla, vieläkin harmittaa.

Pitkään palveli

Kauan odotettu hetki

Se ei kyllä ole kolmosiin siirto vaan treenaamisen aloittaminen. Käytiin jo pari päivää sitten kokeilemassa, mutta siitä ei tullut hevon kikkaretta. Ansa paahtoi omaa rataa... Tiukkoja käännöksiä ja yletöntä riekkumista. Ohjeeksi oli saatu aloittaa varovasti, koiraa säästäen. Tehtiin sitten rauhottumista ja nenätöitä.

Tänään muisteltiin keppejä ja kontakteja. Kepit kolisi pahasti, ei Ansa tainnut hallita kroppaansa vielä entiseen malliin. Pari sivuluisua nähtiin myös. Täytynee antaa aikaa palautua ennalleen.

Paino on muuten ihan sama kuin ennen pentuprojektia, 7,6kg. Hain täydennystä ruokavarastoon mm voimamixiä, kyl pitäs kohta tassun nousta. Mitenhän omat tassut... Pentuprojekti meni pelättyä nopeammin ohi ja ajan sai ihan kätevästi kulumaan. Tänään huomasin pohtivani ehtiskö aikatauluun vielä jooga. Se tekis mun psyykkeelle niin hyvää. Pahimmassa tapauksessa nukahtaisin, ei paha. Nyt on kyllä hienoa kun lauma on koossa ja arki palannut tähän elämään. Treenireppu ja suunnitelma valmiina, huomenna jatketaan. Sitten viikonloppu menee LOSB:n turnauksessa vanhemman pojan pelatessa säbää ja nuoremman kanssa sunnuntai ystävyysottelussa. Mä olen aina ihmetellyt, että mikä ihmeen ystävyysottelu voittoahan sitä haetaan eikä ystäviä ;-)

Less is more

Tässä aksatauon aikana on ehtinyt tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Silmiä avaava oli Agilehden Elina Jänesniemen juttu. Kaikille ei sovi kaikkeen osallistuminen, vertaan itseäni siis rohkeasti Elinaan ;-)  Viime vuosi tuntui sangen täydelle, paljon eri koulutuksia ja kilometrejä kertyi. Ohjelmassa oli säännöllisesti Salon alueellinen, Tuulian yksärit ja Hangon treenit plus kaikki ylimääräinen sälä. Tuli tunne, ettei oikein ehdi omatoimisesti treenata noita asioita. Aika meni kalenterin kanssa kikkailuun ja ehtimiseen.

Tauon jälkeen ajattelin karsia. Satsata oleelliseen, keskittyä siihen, mistä tuntee itsekkäästi ja itse hyötyvänsä. Treenata siten, miten tuntee itse oppivansa parhaiten. Tavoitteellisesti, tehokkaasti sekä ilman turhia kommervenkkejä. Tulevaisuudessa satsaan Tuulian yksäreihin kerran kuussa. Loput ajat treenaan kohtuudella hallilla max viidellä esteellä. Joka treenissä keskittyen pariin teemaan. Hallilla otettava tilan koko huomioon. Muutoin homma menee helposti pienen piirin pyörimiseksi, koska tila ei muuhun riitä. Kesällä ulkokentällä voi sitten revitellä isommalla alueella. Jossain välissä pitäs ehtiä kisata se viimeinen nolla kolmosiin.

Tauolla on harjoiteltu nenätyöskentelyä, temppuja ja luopumista. Aamulla oltiin metsälenkillä. Meillä on monen mielestä typerä sääntö, että hihnassa ollessa ei pahemmin muita moikkailla. Olin jo laittanut koirat kiinni, kun kaks ihan kivaa koiraa tuli ehdotteleen leikkimistä. Viskoin vain omieni kuonojen eteen makupaloja ja jatkettiin tyynesti matkaa. Miten se voi olla noin helppoa?

Tulevaisuuden teesit:

1. Tuulian yksärit kerran kuussa
2. Omat treenit pohjautuu Tuulian treenien vaikeisiin kohtiin sekä kisoissa ilmenneisiin ongelmiin
3. Vahvistetaan keppikulmia ja keppien itsenäistä hakemista
4. Hyvien, koiran helppoa etenemistä tukevien ohjauslinjojen löytäminen
5. Metsäaksailun hyödyntäminen