Onnistumisen kokemuksia

Kun näin hyvin osaa niin on vara siirtyä kertaamaan vanhoja asioita. Treenien ideana oli tänään kerrata valssia ja takaakiertoa. Vaihtelua treeniin toi kontaktit:

Kertomisen aihetta olis parista muustakin aiheesta:

1. Tein perheelle joulutorttuja, kun vielä joulumieltä löytyi. Täydellisiin torttuihin kuuluu rypyläiset reunat ja tomusokeria päälle. Tälläkertaa tuli otettua väärä paketti ja päälle sirottelin perunajauhoja. Söivät silti.
2. Töissä sain palautetta Algol-Trehabilta (henkilönostimen maahantuoja ja huolto), jossa hiljaisina ja tyrmistyneinä ihaillen olivat katsoneet päivän ajan huoltoon lähettämiäni akkuja ja niiden koteloita, jotka huolella olin irroitettu toisistaan ruuvi ruuvilta, kun härdellin irrottamiseksi olisi pitänyt ruuvata vain kaksi. Kaiken huipuksi en ollut ymmärtänyt, että rungossa oleva ohjauskotelokin olisi pitänyt lähettää mukana (koko homman olisi voinut irrottaa niillä kahdella ruuvilla). Olin kuulemma kunnolla perehtynyt ja osiin purkanut akut, heillä menee nyt tovi koota ja etsiä se vika. 
3. Ansukka on mieltynyt Queenin musiikkiin, kuunteli pää kallellaan. Lisää sitä!

Onni on uusi kamera ja oma turvallinen kotosohva

Taas takana yksi joulu ja viimeinen metsälenkki otsalamppujen sekä ystävän kera. Toisiksi viimeisellä metsälenkillä pimeydessä polun vierestä kuului mutalaa murinaa ja tällä kertaa metsässä näkyi spanielin korkeudella pari kiiluvia silmiä. Miina meni ensin häntäänsä heiluttaen metsään, mutta tuli luikkien takaisin ja kävelikin ihossa kiinni ihmisten ilmoille. Mainitsin kiiluvista silmistä ja ystävä totes, että täällähän kuului se murina viimeksi. Mietin edelleen, miksi minä aina kävelen näillä vaarallisilla retkillä jonon hännillä vaikka muulloin toimin "matkaoppaana" etummaisena... Meitä vietiin aika reippaasti takaisin tielle, jäykin jaloin ja hartiat korvissa reippailtiin kotiin turvallisempia reittejä. Jouluruuan ja lahjojen kertoilun lomassa mietittiin viimepäivien uutisia . Kuinka pitkiä matkoja petoeläimet mahtoivatkaan tehdä päivässä tai parissa?

Myydään muuten tarpeettomana otsalamppu, halvalla!

Me käymme joulun viettohon...

Partaisia ja silmälasipäisiä shelttejä

Paavo kaverinsa kera luki tuossa päivemmällä uusinta shelttilehteä. Paavo totes, että tuossa lehdessä ei ole TÄLLÄKERTAA Ansa. Mutta yleensä se tai sen siskot tai muut sukulaiset on niitä voittajia!

Treeneissä teemena tänään valssit ja niiden ajoitus, huoh. Milloin ne sujuis...

Toisaalta pääsin itse nyt illalla lueskeleen samaista lehteä ja olivat piirtäneet lähes jokaiselle sheltille (vähät ihmiset oli jätetty rauhaan)  lasit ja partaa ;-)

Mirvan iloksi :-)

Tänään oli varattuna vain puolituntia halliaikaa ja kuvamateriaalia ei siksikään paljon ole, mutta yksi ihan vaan Mirvan iloksi. Kylläkin vain kepeistä, uskaltauduin aavistuksen kaventamaan kulmia. Päähän laitoin namikupin kannella varustettuna. Ekan kerran oikoi, mutta palkkaa ei tullutkaan ja tekikin sitten tunnollisesti töitä. 

Lisänä tein keinua, jossa jätin pöydän pois kokonaan ja huideltiin iloisesti läpi. Ansa tarjos 2on2off:a, joka palkattiin ruhtinaallisesti juustokuutioilla ja kehuilla. Se jopa jousti jaloistaan, eikä seissyt keinulla suorin jaloin. Ansan "keinuttaminen" on siis tuottanut tulosta :-) Josta tuli mieleen, TiinaH:lta saatu vihje toko:n puolelle. Suositteli jääävänliikkeen käskyä vasta kun seuraa hienosti, eikä ennakoi ja sehän toimii :-) Kiitos vinkistä!

Tein myös valsseja. Ihan en malttanut yksittäisillä esteillä vaan kunnon putkivauhtisuoraa kehiin. Menihän se paremmin, kun aloitti valssin merkkaamassani kohdassa. Hirveästi en kiinnittänyt huomiota missä Ansa luuraa vaan luotin siihen, että tulee se. Putkeen lähetyksissä kuvittelin keilaavani, jos sais omaan lihasmuistiin iskostettua. Sitten alkoikin jo tuntua liian kiltiltä oppilaalta ja tein irtoamisharjoituksia, ihan vain pari ;-))))

Tilannekatsausta

Kauniina sunnuntaiaamuna puolikasi infosin siippaani seuraavasti: " Ai niin mulla on halliaikaa ysiltä ja saat tulla appariksi... Käytä koirat pienellä lämmittelylenkillä... Ai niin kahvi on loppu, mutta tee vaikka cappuccinot (suodatinkahvi siis loppu) meille molemmille". Oikein jos tarkkaan katsoi niin unisten silmien pohjalla kiilsi annos rakkautta ;-)

Lauantaina takaakierto oli meille tosi vaikea. Otan liian herkästi ne askeleet taakse varmistellessani kun pitäisi jo lähteä kohti seuraavaa estettä. Tänään näytti jo tältä. Näkyyhän tuossa sitäkin, että Ansa pitää ohjata joka esteelle, pienikin liike tai väärä ennakointi niin jättää esteitä välistä ja tekee mun ohjauksen mukaisesti.

Lauantain Tiinan treeneistä jäi harmittamaan, etten saanut onnistumaan estehakuisuuttaa varsinkaan tuossa muurille tullessa. Nyt se sujui jo paremmin.

Miinan kanssa harjoiteltiin takaakiertoja ja tiukempia kaarroksia. Innostuessaan on ihan kelpo menijä, toistoja ei vaan kannata tehdä liikaa.

Kontakteja ollaan alettu tekemään pieninä välipaloina treenien ohessa. Vielä en ole uskaltanut juosta rinnalla, takana vasta kaksi treeniä ISOILLA esteillä. Puomia tehty vasta miniversiolla, ehtii vielä kai ennen kisaikää opetella ;-)

Kepeillä yllätin Ansan poistamalla verkot, alkuun ja loppuun jätin verkot vielä. Olin reilulla päällä ;-) Kulmaa laitoin reilusti isommaksi. Vauhti hyytyy nyt alkuun, mutta toivotaan sen palautuvan kun saa palikat taas järjestykseen päässään.

Nysse onnistuu

Eilinen jäi harmittamaan, täytyy myöntää. Hiukka tuli yöllä treenattua ;-) Tänään homma näytti tältä:

Paskat treenit

Otsikko tuli Samilta, joka siirsi Mirvan treenien videoit koneella ja jostain syystä oli nimennyt kansion "Paskat Treenit" otsakkeella. Kävelin hallilta kotiin ja hihkaisin ovesta, että suklaata ja äkkiä. Puoltoista tuntia epäonnistumisia toisensa jälkeen, hiki ja hengästynyt olo sekä syvä epätoivo. Juuri olin tilannut uuden järkkärin ikuistamaan tulevia hetkiä sm-kisojen palkintopalleilta.

Ansa kuumuu ja räksää turhautumistaa mun kömpelöön ohjaukseen tai sen puutteeseen. Ja siitä räksäämisestä panikoidun ja tulos on kaameaa. Ainoa keino saada se hiljaiseksi oli nostaa se syliin. En edes ymmärtänyt Mirvan ohjeita vaikka videolta katsottuna se puhuu ihan selvää suomea. Tuli huomattua, että Ansa kykenee hyppäämään mun hartialinjalle ja olen sentään 172cm. Sannan kanssa käydyn jäähdyttelylenkin jälkeen (Miina sai jäädä lepäilemään) ja suklaa ahmittuani tiedän mitä seuraavilla omilla treeneillä harjoitellaan : niistoja, takaa kiertoja sekä merkkausta. Kaikkia videoita en ole vielä pystynyt katsomaan, kiitos kuitenkin kuvaajille :-) Metsälenkki pimeässä metsässä sujui yllättävän hyvin yhden otsalampun ja yhden klipsilampun kera. Pitäis päästä pian treenaamaan noita kuvioita, videoilta vaan ylös ohjeet ja rauhassa tekemään niitä, korvatulpat mukaan ;-)

Pikkujoulua vai treeniä?

Omissa valinnoissa treenit on vieneet voitot ;-) Tokoilua pitäis varmaan joskus kuvata, että sais todistettua sielläkin edistymistä tapahtuneet. Jääviä liikkeitä ei paljon saa näköjään treenailla, koska Ansa alkaa ennakoida ja mennä maahan/istua/seistä jo ennen käskyä.

Ansa 1v ja joulunodotusta

Nyt selvisi syy, miksi Ansa on tehnyt reiän kodinhoitohuoneen seinää. Se reppana on huomannut, että kukaan ei tule muistamaan sen syntymäpäivää. Onneksi viisas kasvattaja muistutteli asiasta ja kuin tilauksesta BOT:n verkkoloimi tuli. Ansa näytti ilmeillään, ettei lahja ollut mieluisa...

Sunnuntaina laittelin jouluvalot. Tein pari reissua Säpään, kaikenlaista tarvitsi lisää. Ansan kanssa sovittiin, ettei pihalle laitettuun asetelman lintuihin kajota. Tänään löytyi yksi viaton pikkulintu silputtuna... Myös kuusenoksia on mystisesti kadonnut...

Ehdotin lapsille, että voitais kuvat heitä, kuten ennenvanhaa, joulukortteihin. Tiedättehän lapset sievästi tottulakit päässä ja jotain jouluhärpäkettä rekvisiittana. Ei kuulemma onnistu, käskivät hakeutua hoitoon =o(

Jollain ohjelmalla kun lisäis tonttulakit...

WC:n jouluvalaistus

Loppuun vastine Sirpan heijastinhaasteeseen:

Väistäkää, me tullaan täältä!

Kauluria ja kisaa

Ihan vaan tiedoks, että kauluri on valmis. Siitä sitten sen enempää :-)

Kävin Lohjalla "Sulo Vilen" kisoissa (kun sai niin halvalla) eli voimassa olevaa lisenssiä kannatti käyttää ja kisata ekat kolmoset (ja kenties viimeiset). Tarjolla oli yllättäen ihan handlattavia ratoja, olen vielä hengissä eikä uneni toteutunut ja tuomari tullut pyytämään meitä postumaan radalta. Tarjolla ei ole ratapiirroksia saatika videoita. Nolla olis ollut tarjolla ekalta radalta, jos olisin malttanut tehdä puomilla valssin. Innoissani tein persjätön, jonka seurauksena Miina loikkas viitosen verran. Lopputuloksena sija 12, 5vp, Oreniukselle hävittynä 10s (oma aika 0,5s alle ihanneajan). Siinä on omenan mallinen mies, mutta liikkuu ketterästi :-) Toka rata alkoi varastamisella, keppien hakemisella PITKÄÄN ja korjailulla (K, 5, 5) ja puomin jälkeen koira unohtui ottaa haltuun (5). Radalla kiisi innokas spanieli, joka tärkeintä... Takaraivoon jäi ajatus, että keppien sujuessa virheettömästi ja koiran ollessa hallussa oikeissa paikoissa, aika olis ollut kohtuullinen. Harkinnassa on lisenssin hankkiminen vuodelle 2012. Ilmeisesti spanieleita ei todellakaan kisaa paljon, koska eräs setä selitti lapselleen: "Katos, spanieli on tullut katsomaan kisoja." Meille kohtuulliseen suoritukseen saatiin apua Mirvalta, joka oli mukana karkeloissa paremmalla menestyksellä.

Pitkästä aikaa ajaminen pimeässä olikin tylsempää kun muistinkaan. Samaan aikaa muistettava talvinopeudet ja mistä saakaan päälle pitkätvalot, huoh. Onneksi oli musiikkia mukana.

Ohjeita neulojalle

Hyvä rouva,
miksette ryhtyisi 
lumikuningattareksi?
Tehän olette jo valmiiksi 
hurmaava! Ette
tarvitse enää muuta
kuin pehmeääkin pehmeämmän 


-langan!


Jostain tupsahti keskiviikkona (töissä) loistava ajatus alkaa kutoa kauluri. Alaisen opastamana Novitan sivuille ja langat ja puikot tilaukseen. Tänään Itella toi ne kotiovella (olisivat samalla voineet kutoakin). Youtubesta löytyi vielä vinkkiä, miten ne silmukat luotiinkaan. Nyt langat makaa pöydällä ja kauhun sekaisin tuntein niitä tuijottelen...

 

Isoja pohdintoja elämässä

Viimepäivinä olen miettinyt suuria asioita omassa elämässä ja harrastuksissa:

1. Jos sittenkin keskittyis sisutamiseen ja shoppailuun, blogin painopisteen voisi keikauttaa sinne päin. Jostain syystä allaolevaa lamppua Sami ei kelpuuttanut isänpäivälahjaksi ;-)

2. Jos sisustamisen ohessa keskittyis pitämään kodin siistinä, kun perheen miesväellä on ihan eri käsitys asiasta esim arkilasien asettelusta kaappiin, josta alla mun näkemys asiasta:

3. Aksassa varsinkin kisatessa on oltava suunnitelma B. Löysin alkosta naisenlogiikalla aksaajan viinin:

Eiköhän pohdinnat riitä ja  treenaamaan takaleikkausta :-))) Vastakkainen käsi on jo hallussa, kai...

            

Vastakkaista kättä

Omien treenien tarkoituksena oli tänään muistuttaa mieliin vastakkaisen käden käyttöä. Vastakkaista kättä vilauttamalla ja nimellä/tänne käskyllä koiruus pysyisi/tulisi lähelle ja kenties oikea putken pää löytyisi varmemmin. Itsellä oli vaan vaikeuksia muistaa kumpi koirista olikaan kyseessä... Miinakin pääsi tauon jälkeen kentälle/halliin muutakin kun leikkimään :-) Ansa porhalsi kuonon edessä olevaan putken päähän. Mutta asian pilkkominen pienempiin pätkiin auttoi ahnetta koiraa ymmärtämään juonesta ;-) Ansa on hallissa äänien suhteen kummissaan, joten särisevä radio sekä keinun paukuttelu otettiin käyttöön, naksutin napsui ja nakkia kului. Toivotaan häiriöiden jatkossa aiheuttavan vähemmän huomion kiinnittymistä vääriin asioihin.

Riman alitusta

Ajatuksena oli tehdä hyppytreeniä ja sekoittaa mukaan vähän ohjauskuvioita. Onneksi aloittelin suoralla, jotka menikin kaikki alta. Matalimmalla olevien rimojen alitus vaatikin "isolta" koiralta vähän työtä :-) Laitoin väleihin rimoja ja palkkaa vain hypätyistä suorituksista. Onneksi ahneena koirana motivoitui nopeasti ;-) Toivottavasti oikea ratkaisu oli jättää ohjauskuviot toiselle kertaa. Treenailtiin samalla myös kontakteja, ettei mene liian tylsäksi.

Hyppytekniikka vaiheessa

Tänään laitoin rimoja 30-45cm korkeudelle ja namikuppia eteen ja menoks. Ekalla kerralla kokeili mennä korkeimman riman ali, tokalla ponnisti kenties liian aikaisin ja törmäs 45cm korkeudella olevaan rimaan. Muutama kokeilu kiertäen kaikki hypyt suoraan namikupille. Mutta sitten alkoi sujua. Tehtiin neljää  hyppyä, valillä hyppyjen välissä laukka-askel ja toisinaan vain ponnistus uudelle hypylle. Seuraavalla kerralla tarjolla muutakin kun suoraa menoa...

Kepit vaiheessa

Keppitreenejä on jo parit takana ja ainakin käsissä on innokas koira :-) Verkkoja on jo vähennelty, mutta treenien alussa on tarkoitus pitää kaikki verkot paikallaan, jolla vahvistetaan alkuun oikea suoritus. Kepeillä on myös vaihdeltu alkoituskulmaa ja ohjaajan välimatkaa kepeille.

Onneksi videomateriaalia keinulta ei ole... Ansa touhuilee innoissaan omiaan ja aiheuttaa omistajalleen ja opettajalle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Ainakaan siltä ei puutu rohkeutta. Ekat treenit aiheutti tunteen, että toivotaan kisoja, joissa ei olis keinua... Se pelko taitaa olla turha, hyvin on jo mukana keinun liikettä. Vähän sheltin päässä raksuttaa mutterit, kun treenaillaan vapautusta keinulta. Milloin saikaan lähteä ja palkan saa. Siinäkin vaidellaan aikaa ennen vapautuskäskyä, palkan sijaintia ja palkkaajan paikkaa.

Tahkoomista

Mirvan koulutuksesta jäi hampaankoloon parikin asiaa, joita tänään lähdin korjailemaan. Ja mullehan ei kelvannut, kun jätti yhden esteen välistä vaikka sen vaikeimman viimeisen hypyn tekikin oikein. Ja tuohonkin meni muutama yritys. Ja ei kun tahkoamaan...

Ja sitten Ansa ei hypännytkään koko hyppyä. Käskytys olis pitänyt sanoa sen ollessa menossa siivekkeen taakse. Eli tahkotaan vielä...

Illan jo hämärtyessä, parin vesikuuron jälkeen, molempien moottorien kakistellessa viimeisiä SE ONNISTUI. Myös kuvaaja pohti häpymistä kesken kaiken...

Ansan levätessä leikitytin Miinaa ja palkkasin vaan lelun tuomisesta. Vähän katseli kummissaan, etteikö todella muuta tarvitse tehdä. Nauttikoon nyt lomastaan, Mirva hupsutteli jostain sm-joukkueesta. Muutama sais nousta vielä kolmosiin niin saatas joukkue kasaan. Turkoosit kisapaidat ois kivat... Jotain icepeakia cittarista... Nyt treenikaverit stemppiä, tähän joukkueeseen on tunkua vain nopeimmat pääsevät mukaan ;-)

"Paimennusta"

Kuvat Tiina Hovi

Saatiin lauantaina kokeilla paimennusta, joka osottautuikin paljon luultua vaikeammaksi. Tuli huomattua, että lampaillakin on omaa tahtoa... Osasta koiria huomasi (myös Ansasta), että on harrastettu aksaa ja tokoa. Koirat odottivat ohjeita, mitä heidän pitää tehdä. Paimennuksessa koiran pitäisi enemmän toimia vaistojensa mukaan ja kyetä omiin päätöksiin. Toiveissa on, että joskus päästäisiin uudestaan kokeilemaan.Syttymistä odotellessa :-)

Keppiä ja porkkanaa

tai sittenkin keinua. Laitoin Miinan treenitauolle ja keskityn Ansan kanssa opettelemaan keppien ja keinujen ihmeellistä maailmaa, näin alkuun Tiinan yksäreillä.

Kepit haluan nopeiksi ja varmoiksi, sitten joskus tulevaisuudessa. Aloitettiin tänään kujalla, kera verkkojen. Pari kertaa laitoimme makupaloja kujaan, jotta reitti selviäisi. Pian riitti makupalakuppi keppien päässä odottelemassa. Tiina huolehti, että palkka tuli vain oikeasta suorituksesta. Matkalla nähtiin erilaisia variaatioita; hypitään verkkojen yli, kierretään verkkojen ulkopuolelta, mennään kujassa ja hypätään kesken verkkojen yli. Aika nopeasti huomas, miten palkan saa. Jotain palautetta tuli kepeille lähetyksen huiskautuksista. Pitäis malttaa, hartioitakin käyttäen, ohjata Ansa oikeaan kohtaan ja vasta sitten lähteä rynnimään keppien päähän. Miten se voi olla niin vaikeaa... Jatkossa kuja muuttuu pikkuhiljaa kapeammaksi ja samalla muistettava harjoitella molempia puolia sekä eri lähetyskulmia.

Keinulla tuskin tulen vaatimaan 2on2off:a. Mulle riittäisi, jos hidastaisi ja keinun lopussa malttaisi odottaa lähtökäskyä, paikalla ei niin väliä. Pääasia olisi, ettei lentokeinuja tulisi. Käskynä tulee olemaan: "Varo". Haluan sen erottavan kontaktiesteet keinusta, jotta se tietäisi "varon" merkitsevän liikkuvaa alustaa ja turhilta haavereilta vältyttäis. Aluksi treenailtiin keinulle menemistä. Odottelin liikkumattomaksi tuetun keinun päässä, makupaloja molemmissa käsissä ja Tiina toi hihnassa olevaa Ansaa keinulle. Kaksi eka kertaa meni varoen ja sitten vauhdikkaammin, ahne koira :-) Palkkausta tehtiin vuorotellen molemmista käsistä ja lopussa Ansa jäi odottamaan, kun otin askeleen taakse ja palasin palkkaamaan. Pikkuhiljaa tuohon aletaan lisäämään keinun liikettä. Seuraavana oli keinulta lähettäminen. Ansaa palkkasin ensin keinun alastulolla ja rata käskyllä pääsi jatkamaan pallon luokse, välillä namikupille. Näki kun aivonystyrät teki töitä. Haluaisin antaa "rata" käskyn kun Ansa katsoo eteenpäin eikä mua, seiniä tai kattoa. Liikkeelle saisi lähteä vasta eleettömän rata käskyn jälkeen. Nyt vielä uudessa ympäristössä haki oikeaa suoritusta. Ansalta voi jo ns vaatia asioita ja pahin rangaistus on, ettei palkkaa tulekaan.

Kyl oli kiva alkaa opetella jotain ihan uutta. Hienosti Ansa malttoi keskittyä ja tehdä töitä. Perjantaina uudestaan :-)

Vihreää nauhaa

Piipahdettiin näyttelyssä Lohjalla. Näyttelyistä olen jo oppinut seuraavat, tärkeät asiat:

1) pese koira ennen näyttelyä
2) harjaus on plussaa
3) kehässä on hyvä seisottaa koiraa

Juuri pestynä

Kehässä oli 24 junnunarttua ja hoh hoijaa sitä odottelun määrää. Onneksi sain tukiopetusta näyttelyasioista (ja vähän muustakin).  Punainen nauha olis ollut kiva, mutta meidän käteen nakattiin vihreä. Mua opastettiin ennen kehää, että punaisella pääsee jatkoon ja muista väreistä arvostelu mukaan ja ulos. Pikaisesti kysymään mitä tää VIHREÄ nauha tarkoittaa. No tyydyttävähän se on. Onneksi maltoin lukea Päivi Eerolan arvostelun. Täti on kuulemma osaa rotumääritelmän ulkoa eikä sen tulkinnassa jousta eikä jaa söpöyspisteitä. Arvostelu menee Ansan kohdalla näin:

Liian suuri narttu. Sopiva luusto. Tasapainoinen rakenne. Miellyttävä ilmeinen pitkä pää. Suuret korvat. Vakaa ylälinja. Hyvä rintakehä. Erittäin hyvä askelpituus. Hieman epäpuhdas värisävy. Valkoinen nousee korkealle vasemmassa reidessä. Oikea alemmas. Kauniisti esitetty. Koko laskee laatuarvostelu palkintoa.

Loistava koira muuten, mutta liian iso. Reilua mediähän toivoinkin aksailua ajatellen. Mutta parasta oli tuo kauniisti esitetty :-)  Hirveesti on treenattu seisomista, aamulla ainakin kahdesti sekä kisapaikalla. Mielestäni sitä ei erityisemmin kauniisti esitetty, yritin vain seisottaa ja nakkasin lähes tauotta makupalaa kehujen kera. Eestaas liikkeet ja ympyrän juokseminen, voiko siinä mennä pieleen? Monesti sai nostaa istumista tarjoavaa Ansukkaa ylös. Ja toi värisävy voisi selittyä juoksun jälkeisellä karvanvaihtumishappeningillä. Kotimatkalla piipahdettiin Mustiin ja Mirriin ostamaan Ansalle omat valjaat tulevaa paimennusta varten. Ostoslistalla vielä itselle saappaat.

Käytiin edellisenä viikonloppuna Teijossa tapaamassa maanmainiota Sallian, puolen vuoden ikäinen kultis. Miina löysi heti uuden ystävän, Ansa tunsi taas oman arvonsa ;-) Kavereita niistä tuli myös, Salli ei helposti periksi anna...

Bestikset Salli ja Miina

Lopulta kavereita

Edessä avara maailma

 Loistavaa oli huomata muillakin murkkuiän kynnyksellä olevien lasten perheissä kommunikaation (ainakin lapsen puolelta) muuttuneen eräänlaiseksi heidelberginihmisen alkukantaiseksi murinaksi ;-) Ihan vasta noiden kanssa istuttiin puistossa hiekkalaatikon reunalla odotellen niiden kasvamista isommiksi ja elämän helppottuvan. No ne kasvoi isommiksi...

Tuuskauskausi on avattu

Kennelkerhon keppimestruus ratkottiin torstaina. Oltiin Miinan kanssa kakkosia, hävittiin bortsulle (taas). Miinan kunniaksi sanottava, että oli spanieliksi loistava. Hienoa oli myös kisakirje:

Keppimestaruus 2011

§1

Kisat torstaina 29.9 alkaen klo. 18:00.

Ennakkotiedoista poiketen koirakon osallistumismaksu 5e.

§2

Koira lähetetään pituudelle n. 45 asteen avokulmasta. Koiran voi lähettää vauhdilla ja koiran
sivulla voi juosta. Lähetettävää pituutta lähemmäs kepeistä ei saa kuitenkaan mennä. Kepit
suoritetaan kisanomaisesti.

§3

Kisa aloitetaan niin, että etäisyyttä on kepeille 2m. Etäisyys merkitään kehänauhalla maahan
epäselvyyksien välttämiseksi. Etäisyyttä kasvatetaan joka kierroksella 2m. Mukaan voi tulla
silloin kun itse katsoo, että etäisyys on sopiva. Etäisyyden voi jättää myös välistä. Kaksi
yritystä jokaisesta etäisyydestä, eli yhden mokan jälkeen voi yrittää uudestaan. Kenen koira
hakee pisimmältä kepit niin voittaa. Jos kaksi koirakkoa jää samaan tulokseen niin voittaja
ratkaistaan samalla logiikalla kuin esim. yleisurheilun korkeushypyssä. Eli katsotaan kuka on
aloittanut pisimmältä, kenellä on enemmän virhesuorituksia aikaisemmista etäisyyksistä jne.
Mahdollisista järjestely- tai sääntöepäselvyyksistä kukaan ei ole vastuussa.

§4

Jos voittajan tulos on 4m tai sen alle voittajaa ei kehdata julkistaa ja panos palautetaan
kilpailijoille.

§5

Kisa loppuu viimeistään kun etäisyyttä 20m (mittanauhan pituus). Useamman koirakon
yltäessä 20m tulokseen palkinto jaetaan ko. koirakoiden kesken.

§6

Winner takes it all ts. voittaja korjaa potin.

Pakkovalsseja ja pakkonäyttelytreeniä

Treenailtiin tänään pientä radanpätkää. Mielessäni olin suunnitellut muutamia variaatioita ja ajattelin "analysoida" niitä aikani kuluksi. Ainakaan suoralla putkella ei voi jäädä noin taakse tai ainakin jompikumpi meistä pyörii väkkärää. Ja toi pakkovalssintynkä pitäis aloittaa aiemmin ja onko sen pakko valua noin pitkäksi.

Jep, persjättö toimii tässä meillä paremmin. Mutta lopun valssausyritys heittää Ansan esteen taakse. Johtuuko se valumisesta? Vai kokemattomuudesta? Otetaan kerta vielä oli vähän useampi kerta, onneksi oli reipas ja kärsivällinen apulainen :-)

Nyt lopun valssaus toimi. Omiin silmiin se ei valu niin pahasti ja toiseksi viimeisen esteen ylitystä (oikeasta suunnasta) tehostin heitolla. Näin hitaalle ohjaajalle valssiin ehtiminen on työlästä.

Ja lopussa ehtinyt enää mihinkään valssiin. Suunnitelma b:tä ei oltu laadittu, jälkikäteen mietittynä omaa saksalaisviritelmää olis voinut kokeilla. 

Voitokkaan kisareissun jälkeen suunnattiin vielä Sirpan näyttelytreeniin, kaupanpäälle tuli trimmaus. Sekä muutama pikkuvinkki harjan käyttämisestä. Ansa ei aina noihin jaksa koko sydämellä innostua, itseltäkin kaikesta huolimatta pääsi pari haukotusta ;-) Onneksi Sirpan psyyke näytti kestävän, taas... Lohjan erkkari lähestyy ja täällä ollaan valmiina uusiin voittoihin ;-)

Kuva Tiina Hovi

Kuva Tiina Ahonen

Kuva Tiina Hovi

Että tänkin päivän sai kokea :-)

Tänään se vihdoin rapsahti tilille, viimeinenkin SERT:ti ja nousu kolmosiin Miinan kanssa. Muutenkin päivä oli spanielien ja Hangon juhlaa Lohjalla. Miina sijoittui kakkoseksi nollaradalla ja 7,70 sekkaa alle ihanneajan ja Kia Kaija Fridan kera nappasi ekan LUVA:nsa kakkosista. Rata oli helpohko Seppo Savikon käsialaa (sama tyyppi, joka totesi olevan ihailtavaa koiran tehdessä jälkeä ja aksaa samalla radalla). Sain väkerrettyä yhden persjätön, valssin ja käytin vastakkaista kättä (toivottavasti oikeissa kohdissa). Kävi mielessä: " Jos ei olis varmistellut kontakteja hidastelemalla niillä ja jos kepit olis ollut edes niin nopeat kuin parhaimmillaan treeneissä, mitä aika olisikaan sitten ollut... " Kai joskus kokeiltava kolmosen ratoja, vaikken koskaan sitä aikonut tehdä. Ei kyllä pitänyt kisatakkaan, ainakaan virallisissa... Ja muuten tavoite saavutettu, Miina on kolmosissa ennekuin Ansa kisaiässä. Aikaa siihen vaikka kuin ;-) Avain onneen oli Volbeat mennessä ja tullessa:

Onko se sittenkin hirvikoira

Aamun juoksulenkillä välteltiin alkumatka seniorikansalaisia. Me ollaan jo taitavia bongaamaan niitä ja kehittelemään vaihtoehtoisia reittejä. Ihan joka lenkki ei jaksa (ilman palkkaa) kuunnella uusia kummallisia oireita kaksi ja nelijalkaisilla... Loppumatka välteltiin (minä ja Miina) ja/tai metsästettiin (Ansa) ilmeisesti seniorikansalaisia pakenevaa hirveä.

Ensimmäisellä ja toivottavasti viimeisellä kohtaamiskerralla hirvi juoksi noin viidenmetrin päästä polun yli. Ansan vaistot heräs heti ja lähti kiitämään perään lujaa. Jotenkin onnistui kaartamaan takaa ja (toivottavasti silmäni valehtelivat) näykkäisemään takajalasta tai sitä se yritti. Siinä vaiheessa Ansa muisti olevansa arka ja uusiin asioihin varauksella suhtautuva sheltti ja palas meidän luo hirven jatkaessa matkaansa kohti ääretöntä ja sen yli. Miina istui nätisti koko episodin ajan mun vieressä ja katsoi hullun perään ilmeisesti ajatellen: " Tuo ei kevättä nää!"

Jatkettiin lenkkiä lievän adrenaliiniryöpyn jälkipöllyissä. Loppumatkalla (tästä olen sata varma) eräästä puskasta kuului pöhinää ja ryskettä, se hirvi oli jäänyt sinne kostoaikeissa. Koirat kiinni ja juostiin kotiin ja lujaa. Onneksi on uudet lenkkarit, Knaappinen mittaili Sportiassa viikko sitten ja mulla on ihanteelliset jalat juoksemiseen, nyt vähän tuhdimmin vaimennetut ja jo kolme juoksulenkkiä takana, kivaa :-) Ens kerralla haulikko vaan metsään mukaan, ei kuitenkaan seniorilansalaisia varten ;-)


Nää piirteet sopii myös Ansaan (suoraan wikipediasta) :" Harmaa norjanhirvikoira viihtyy perhekoirana ja on täynnä tarmoa. Se on helppo koulutettava, mutta on ensisijaisesti ja enimmäkseen hyvä metsästyskoira sekä kävelykaveri. Sillä on äänekäs haukku ääni ja yleensä sitä pidetään pihakoirana, mutta se soveltuu olemaan myös sisällä. Harmaa norjanhirvikoiraa on käytetty lähinnä kaikenlaiseen suurriistan metsästykseen, mutta enimmäkseen hirven ja karhun metsästyksessä. Se on myös hyvä vahtikoira ja on ollut vuosisatojen ajan tärkeä pihakoira Norjassa. 

Kotona turvassa taas

"Olkoon voima kanssasi"

Viime perjantaina saatiin vieraita, joista yksi jäi yöksikin. Pojat aneli kaverin vanhemmilta repun tuomista kouluun maanantaina ja lapsen palautusta kotiin koulun jälkeen. Vähän lyhennettiin kuitenkin vierailun pituutta, ilkeät ja tosikot aikuiset ;-) Kuvassa poseeraava tyttö on ilmoittautunut "Paavonvaimokandidaatit" jonoon ja luonne on sellainen, ettei meiltä muilta (edes Paavolta) kysellä. Pojat riehui perjantai-iltana pihalla Star Wars miekkojen kera, Miina ja Ansa toimivat kai jedeinä. Ansa nautti joka hetkestä, kerrankin ohjelmaa tarpeeksi.

Ansaa viedään :-)

Kumpi voittaa?

Mirvan koulutuksen perusteella treenailin tänään persjättöä. Kyl videonkin perusteella ohjausliike pitäis aloittaa aikaisemmin. Ehkä ens kerralla.

Tänään löysin Paavon kamunsa kanssa roskiksesta, onneksi lehtienkeräyspuolelta. Olin kieltänyt junskun katsomisen ja pelikiintiökin täysi, joten ainoa vaihtoehto oli ulkoilla. Joku naapureista oli siivonnut ja luopunut pelaajakorteista, meiltä löytyy nyt aarteina mm Juha Tammisen ja Mats Näslundin kuvat muutaman vuosikymmenen takaa.

Tulevaisuuden toivot???

Termit hukassa

Sunnuntaina päästiin taas Mirvan oppiin. Saatiin rehtiä ja suoraa palautetta :-) Mirva osaa tosi selkeästi kertoa, mikä mättää menossa (korostaa aina, että hänen näkemyksensä ja muilla voi olla eri kanta asiaan). Mirva pääsi papatuksessa kunnon vaihtiin ja tiivistettynä Miinan kohdalla seuraavaa: Miina on kuitenkin nopea koira, vaikka sitä hitaaksi moitin, jota ei voi ohjata kuin bortsua vaan se pitää viedä esteille ja juosta itsekin lujaa eikä sunnuntaikävellä ;-))))) Nyt huomio pitäis keskittää takaleikkauksiin ja persjättöihin. Seuraavissa treeneissä olis tarkoitus kellottaa eri vientejä omalle koiralle, jotta selviäis 

mikä todellakin on se nopein reitti tälle koiralle. Jonkinverran Miinan vauhti on parantunut, kun treeniä on lyhennetty ja palkkaa on ollut enemmän tarjolla. Noihin pitää jatkossakin kiinnittää huomiota. Miina ei jaksa toistoja kauan ja sen vire laskee nopeasti. Kaikesta huolimatta olen tosi tyytyväinen Miinan tekemiseen sunnuntaina. Kyl se viimeinen nolla sieltä tulee, ennen kun Ansa on kisavalmis (ja siihen on piiiiitkä matka). Onneksi alkaa näyttää siltä, että saadaan Mirva jatkossa kouluttamaan meitä kerran kuussa.


Tilanne alkaa näyttää hyvältä syksyn ja talven treenien suhteen:
-Mirvan koulutukset kerran kuussa
-ulkona yhteistreenit torstaisin marraskuulle asti, jos kelit sallii. Paussikaan ei olis paha juttu...
-hallikaudeksi Tiinan lauantain ryhmään, alkeita molemmille koirille ;-) Ajankäytössä pakko käyttää järkeä, elämässä välillä muutakin kuin aksaa... Ansa tarvitsee ennenkaikkea esteopetusta ja se onnistuu alkeisryhmässä parhaiten. Miinalle pikkupuuhastelu ei tee pahaa, kunhan saa palkkaa helpolla ;-)

Kuvat Anna Klingenberg

Ansa sai myös kehuja mutta myös opeteltavia asioita ilmeni... Ansa seuraa mua tosi hyvin ja yrittä parhaansa. Vaikeaahan se on, jos ohjaus on ajoittain velttoa ja ohjaaja ei tiedä mitä tekee. Ryhdyin pohtimaan, jos saksalaisen tekis itselleni luontevalla tavalla, eli työntäisin esteen taakse vasemmalla kädellä ja vetäisin sen samalla esteen yli ja sen jälkeen ohjaavaksi kädeksi oikea (jolloin kyseessä ei enää saksalainen vaan jokin ihan muu oma viritelmä). Käsiä vaihtaessa juna meni jo ;-) Ansaakin pitää opettaa lukemaan vastakkaista kättä paremmin, jolloin se oppisi sen tarkoittavan mun lähellä pysymistä tiukoissa käännöksissä. Ansa kanssa alettava myös harjoitteleen persjättöä ja paljon muutakin...

Ennen seuraavaa kertaa ajattelin opetella:
-persjättö ja takaleikkaus molemmille koirille
-perehtyä päällejuoksuun (jossa suunnitelmana työntää koira yhdellä kädellä ja vetää itseä kohti toisella)
-omaan saksalaiseen viritelmään (työnnetään ja vedetään samalla kädellä, siivekkeellä  tai sitä ennen ohjaavan käden vaihtuminen)
-twisteriin (koiran työntäminen esteen ohi vasemmalla kädellä, vetäminen oikealla takaisin kohti ohjaajaa ja matkan jatkaminen vasemmalla kädellä ohjaten) . Tämä muuvi vielä kovassa harkinnassa... Jos vetäiskin vasemmalla ;-) Vois olla loogisempaan, kai

Pakko kirjoitella asioita ylös, jotta muistaisi mitä ja miten aikoo opetella. Menetelmiä monia, mutta helpoin kai sitoutua yhteen ja opettaa se koiralle. Noita nimiäkin ohjausliikkeille niin monta, ettei niistä pysy kärryillä. Voisko ohjata vain tunteella ;-) Onneksi kaikkea ei tarvitse heti oppia ja Ansakin niin nuori, ettei noilla kaikilla vielä mitään tee, pikkuhiljaa...

Viikonlopun karkeloita

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa. Pojat pelas säbää, toinen lauantaina ja toinen sunnuntaina. Turpiin tuli molemmille joukkueille ihan olan takaa :-(

Ansan kanssa treenattiin Match Show nimissä seisottamista. Päästiin Best in Show rinkiin asti, josta ekana ulos. Jostain syystä Ansasta on tullut aiempaa rohkeampi, moikkaili oma-aloitteisesti tuttuja ja tuntemattomia. Eräskin tavallisesti halveksivan silmäyksen kohteeksi joutunut setä olikin nyt paras kamu :-)


Kuvat: Bea Wikström