Tajuutkos kuinka upee koira sulla on?

KYLLÄ! Se menee lujaa eikä välitä pikkutekijöistä, se rakastaa agilityliitoa ja kisapaikkoja. Kotona on ihmisen paras kaveri! Tuon kysymyksen esitti kisapaikalla ihanainen kanssakisaaja ja pisti miettimään asioita, vastaus kyllä oli selvä heti.

Itse kisat meni TSAU:lla normisettiä. Ekalla radalla vitonen, kepeiltä. Omat koordinaatit oli himpun myöhässä ja hätäilin liikaa, joka sinkoutti Ansan pois kepeiltä. Plussaa hyvästä puomista ja hallitusta keinusta.

Tokaradalla testasin keinua, jäin taakse ajatellen sen hillitsevän menoa. Ei hillinnyt... Ei onneksi ehtinyt suorittaa palkkioesteitä ja koira kainaloon ja tuomarin moikkaus. Hymyillen totesin ettei ihan täyttänyt kriteerejä tuo keinu. Mua ja tuomaria nauratti, Ansaa ei.

Vika hypäri oli kinky. Sain alkuun onnistuneen ihmisnuolen. Radan vaikeimman kohdan ekan (helpon viennin) esteen unohdin ohjata ja hyllytettiin. Huippua oli ohjata kahden putken välinen hyppysuora. Tartti vain lähettää koiruus eteen ja hölkytellä kentän reunamille odottaan milloin Ansa saa ne suoritettua ja tarttee taas ohjata. Meidän vuoron kuulutus oli ihana. Meni suurinpiirtein näin: Ihana kaksikko, jota ei haittaa parit ylimääräiset mutkat vaan lujaa mennään. No haittaa se vähän, mutta eipä sitä radalla ehdi harmitella.

Kisojen jälkeen nopee pyrähdys Myllyyn. Ajattelin nopsaan kiertää ostoskeskuksen hakien jostain muualta kuin Citymarketista tai Prismasta bikinit. Liikkeitä piisas, valikoimatkin oli parhaimmillaan... Mitään ei löytynyt, ainakaan sellaista mitä päällään vois pitää muualla kuin sovituskopissa. Pyörähdin lopussa Prismaan hakeen jotain purtavaa. Ja hups, kassalla maksoin myös bikinit. Prisman valmistajat ymmärtää täti-ihmisten kriteerit bikinien suhteen... Mukaan tarttui myös Maraboun suklaalevy. Varotuksista huolimatta valitsin uutuuden. Varottajan mukaan ei voi montaa palaa syödä, suolan maku on liian pistävä. Ja höpsis, koko levy meni hetkessä. Ens kerralla bikinejä ei etsitä vieläkään xs-koosta...

#prayfortheworld

Vihdoin melkein onnistuttiin Saviojan radalla ( rata 1 ). Kepeille viennissä mahdollisuuksia onnistua oli kaksi 

1) rohkea loppuun asti vienti 

2) selkeä lähetys vaikka vähän kauempaa. 

Mun ratkaisu oli noiden yhdistelmä, jolloin herkästi menee kakkosväliin. Keinu oli törkee varmistelu. Niin olin valmiina nappaan lentävän sheltin syliin mahdollisen loikan jälkeen. Ei tarttenut. Sija 9, 5vp ja aika -6,65. Voittajan aika jäi 9,97 sekunntia alle ihanneajan. Meidän vauhti olis ollut ihan jees ilman keppien korjailua.

Luomalan ( rata 2 ) radalla sain pirulaisen kiinni törkeestä lentokeinusta. Harmi, kun muuten sujui ihan näppärästi.

Vika rata ( rata 3 ) oli Marja Lahikaisen suunnittelema. Etukäteen hirvitti mutkaisen kuviot, mutta homma oli yllättävän hyvin hanskassa, ainoastaan vika hyppy meni väärästä suunnasta. Parissa kohdassa vähän myöhässä, mutta sitkeydellä ja päättäväisyydellä pelastettu. 

Ehdottomasti isot plussat meidän tiimille:

• hallittavuudesta
• kyvystä kuunnella 
• rohkeudesta ohjata
• lentokeinun sanktiosta

Hyvä päivä, vaikka muuten maailman uutiset oli mustaakin mustempia.

#paris #prayforparis #prayfortheworld

Katse koirassa ja ajatus radassa

Eilen kisattiin Vantaalla Sari Mikkilän radoilla. Tulostaso oli hyl-hyl-0, ylläri pitkästä aikaa.

Tässä video ekasta yrityksestä. Hyllytettiin tuossa kepeille viennissä, ohjasin hypylle ja sinnehän se Ansa sinkos. Tiukempi haltuunotto ja kenties vastakkainen käsi ois ohjannut paremmin kepeille. Videon perusteella aikaa olis ollut monenlaiseen muuviin. Plussaa annan itselleni keppien jälkeisistä hypyistä ennen putkea. Usakalsin ja luotin, hyvin Ansa suorittaa itse esteet. Mitä tuota härppimään kun voi päästä helpommallakin. Putken jälkeen olis persjätön voinut alottaa aikasemmin, nyt Ansan kuonon pää melkein koskee mun pohkeeseen ja linja aavistuksen valuu. Pinkin putken jälkeinen siivekkeen ympäri pyöräytys on kyllä hieno (meidän tekemäksi). Toi muuvi ei oon mun lemppari, niin usein epäonnistuttu. Nyt alkaa sujua, sitä(kin) piti ihan treenata. Hyvin Ansan liike säilyy siinä kokoajan, ainahan voisi tiukemmin ja pienemmällä kaarroksella tehdä, mutta milloin se hidastaa vauhtia liikaa? 

Toka yritys

Tässä video toisesta yrityksestä. A:lle asti meno oli kelpoa. Radan alun kuvio on meille haastava. Tahtoo tuollaisissa lähtee omille teilleen ja oma ohjaus niissä niin pehmeää. Omaan silmään videolla en näytä tekevän mitään, mutta niin vaan rallattelee oikein. A:lla alastulokontakti ei ihan osu siihen mihin on sovittu. Homma lähtee jo A:n ylöstulossa, askelmerkki ei jostain syystä osu Ansalla. Onnkesi vikalla radalla menee kohilleen. Nyt vaan omatoimitreeneissä harjoteltava kehikon (joka käytössä aina omissa treeneissä) kanssa vastaavaa tilannetta. Keinulla vitonen ois voinut olla lähellä, mutta onneksi mun arse peittää tuomarin näkökentän. Aika herkästi sieltä vitosia tuli, kuulemma normia kevyempi keinu. A:n alla olevasta putkesta ja sinne viennistä en edes viitsi kirjoittaa mitään, huoh ja voih. Aika nopsakkaan vapautin puomilta, ehkä vitosen jäljiltä ois voinut vaatia kunnon pysäytyksen. Oli kiire testaan vastakäännöstä, joka toimikin liian tiukasti. Meni suorittaan esteen 19 väärään suuntaan. Oikein ajotettuna vastakäännös ois kyllä toiminut. Kaikesta huolimatta tyytyväinen tuohon käännökseen, se katkaisi hyvin suoraviivaisesta etenemisestä tykkäävään sheltin linjan. 

Vika rata

Linkki videoon tässä. Sieltä rapsahti nolla, meinas mennä hyllyttelyksi jo alussa kun hetkeksi herpaantuin ote ja jäin ihmetteleen maailman menoa (esteellä 5). Onneksi en luovuttanut ja sain taas juonesta kiinni.  Pelotti ja hirvitti jokaisella esteellä, mutta toivo eli loppuun asti. Vikan putken jälkeen näin, että vilkas mua ja ehdin jo hetken pelätä, että nyt se vetää vikan esteen ohi. Puomi oli hidas alastulossa. "Seinään päin juokseminen" ei ole mukavaa. Ja puomin varastelu ja siitä kainalokyydillä ulos joutuminen näkyy varsinkin kisasuorituksissa. Täytyy toivoa, että onnistumisten kautta saadaan hommaan varmuutta ja sen myötä vauhtia. Harmi, että kelien myötä ulkokentän puomilla treenaus taitaa jäädä vähälle. Paikallisessa hallissa tila ei vaan anna myöten kisanomaiseen puomiin tilan pienuuden takia. Radan jälkeen olo oli ku voittajalla, tuloslistan tarkastelu palautti nopsaan maanpinnalle. Sijotus oli 5/52. Aika 35,19, Jade Erkko rallatteli ajalle 35,16, Joku random Ville Liukka voitti sekan nopsakkaammalla ajalla. Sen verran näin tyypin ratoja, että kilometrin pituisilla koivilla pääsee lujaa. Persjalkaset saa pistää tosissaan tassua toisen eteen. Ehkä tärkeintä, että oltiin kuitenkin Arppaa&Nonnihia huomattavasti nopeampia. 

Parin edellisen viikonlopun kisoista on kertynyt materiaali omatoimitreeneihin. Ei muistella niitä pahalla ;-) Kasvattajalle soittelin ekan radan jälkeen, kuulumisia jne. Ei saapunut kuitenkaan tapahtumien keskipisteeseen. Ala syitä sen tarkemmin ruotimaan, syytetään taas  jostain turhasta huomioimisesta...

Hanko Special

Jari Suomalainen on suunnitellut tuttuun tapaansa etenevät radat Kirkkonummelle. Mikä siinä, me tykätään mennä eikä meinata ;-) Ekan radan kompastuskiveksi tuli kepit. Rataa tehdessä kepeillä hoksasin, että kylläpä näyttää pituus alkavan keppien päästä suoraan. Samaa mieltä oli Ansa ja tuli kesken pois. Annetaan se anteeksi, saman teki SM-kisojen kolmas pari. Aikaa paloi, kun kepit otettiin uusiksi. 

Tällä tiedolla elää pitkälle

Kakkosradalla ei mennyt muuta pieleen, kun rima tippui ryminällä. Veikkaan syyksi tiukille mennyttä persjättöä (esteen 14 jälkeen), mulla ei tilanteesta mitään näköhavaintoa... Hetken keräs shelttikin ajatuksiaan kokoon ennen radan jatkumista. Etenemä 4,97m/s lämmittää taajamajunan mieltä hetken.

Vikalla radalla ihmisnuolen tynkä alkuun tuntui hyvältä. Tilannetta edelsi äänekäs keskustelu siitä sopiiko radalla rynniä ennen lupaa vai ei. Hävetti hetken... Esteellä 6. hetken mietin omaa sijotusta (huom rataa tehdessä) ja sieltähän se Ansa sinkos ulos ja itse ihan väärillä kohdin. Hyllytettiin, kokosin itteni ja jatkettiin. Keppien jälkeinen päällejuoksu onnistui, huraa! Ja lopun ahtaat kiemurat meni kohilleen rytmittämällä. Kyllä se kääntyy, kun ohjaa.  Loppuun olin suunnitellut leviävän valssin 17. jälkeen varmistaakseni merkinnän kilpailukirjaan, mutta hyllyttelyn jälkeen moiseen ei tarvetta ja tein tyylipuhtaan päällejuoksun esteellä 18. 

Agi-radat oli lähes 200 metriä pitkiä, pisti hengästyttämään. Ollaan niin iltapalaksi pizzat ansaittu. Kotimatkalla päädyin Hanko Specialiin (kebablihaa, jauhelihaa, jalopenóa, herkkusieniä, aurajuustoa ja smetanaa). Ei siis tälläkään kertaa merkintöjä kisakirjaan, mutta sellaisia onnistumisia, joilla on iso merkitys henkisessä kilpailukirjassa. Ollaan vaan niin hyviä, tänäänkin!

Sateenkaaren päässä

odotti aarre, kolme hyllyä. Täyspotti tulossa kirjeitse peltikameran vangittua kuvauksellisen öisen autoilijan. Joka oli imenyt sateisen illan jokaisen vesipisaran urheilureleisiinsä. Kai noissakin kameroissa on jokin sovellus youcam perfect esimerkiksi? Mutta positiivisena ihmisenä poistin vidoilta kaikki huonot kohdat ja jätin kelvolliset. Kepit treenataan kuntoon, myös omassa päässä. Puomi oli kinkyssä paikassa, alastulo nurkkaan päin. Tässä vaiheessa, kun epävarma paikasta niin osasin varautua himmailuun. maltoin odottaa, että etutassut oli maassa ja sitten lähtölupa.

Paineistumisesta ja alan asiantuntijasta

Sunnuntaina kisatttiin Konalassa, perheen äijät kiipeili sen ajan ja pitivät mäkkärissä syömällä kansantalouden rattaat pyörimässä. Ekan radan tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. Ihan näpsäkkää menoa A:lle asti, jonka jälkeen oma käsi nousi liian korkealla ja ohjas kauemmas hypylle ja hyllyttelyksihän se meni. Ehdottomasti hyvänmielen rata, Ansa ei vaan anna anteeksi pientäkään herpaantumista.  Ratapiirrosta ei löydy mistään eikä rataa ole myöskään videolla, mutta onneksi youtube tarjoaa ratkaisun tähänkin. Videolla en siis ole mä, jalatkin ihan eri mittaiset... linkki videoon  

Tokalla radalla tuomaroi Seppo Savikko. Ihan oli itsensä näköisen keljun radan suunnitellut. Yllättävän painestuttavaa mennä kouluttajan tuomaroitavaksi. Rata pelotti etukäteen profiilinsakin perusteella, mutta onneksi lähdössä Ansan räksytystä kuunnellessa unohtuu isommatkin pelot. Aika hyvin hiljenee, kun saa lähtöluvan. Alkuun suunnittelin valsseja, joilla kääntää linjat kohdilleen. Päädyin kuitenkin persjättöön, jotten vaan olis tiellä ja sais edes askeleen etumatkaa. Viime treeneissä sitä harjoteltiinkin. Kerrankin löytyi rohkeutta antaa Ansan tehdä työnsä itse, se osaa kyllä. Lähettää riittävän kaukaa, jotta taajamajuna ehtii oikeaan merkkauspaikkaan. Kepeillä kulma oli tiukka (sama viimekisoissa) ja mielestäni alkuun meni kaks keppiväliä. Jonkun pää on kriittisellä hetkellä kuvassa... Oma liikekin tais silloin jatkua. Varalta kuitenkin tilattu Ansalle huolto Marille, muutenkin olis jo sen aika. Viimeisen putken jälkeen päätin ehtiä tekemään persjätön, vaikka radan reunalta alan asiantuntija kyseenalaisti ratkaisuni järkevyyttä. Ehdin ja mielessä jo tuuletella, olis kannattanut ottaa tilanne haltuun ja tuuletella jossain muualla... Linkki videoon tässä. Kiitos kuvaajalle kuvaamisesta ja alan vinkeistä! 

Vikalla radalla tuomaroikin Hilpi. Meitä armahdettiin ja päästiin sisälle. Kiva ratkaisu, kun ulkona satoi, hetkittäin jopa rakeita ja ukkonenkin jyrisi. Rata oli muutoin sujuvaa, mitä nyt ohjasin keinun alle ja yks hyppy otettiin bonuksena keppien jälkeen. Linkki videoon tässä.

Tiivistettynä kolme hylättyä rataa ja hyvä mieli. Suunta on oikea! Pari viime viikkoa on treenattu puomia. Ansahan on viime aikoina päättänyt epävarmuuttaan pysähtyä puomin alastulolla kontaktin rajalle. Ohjatuissa treeneissä tuli noottia siitä, että onko ihan pakko tuijottaa koiraa tiukasti. Voisko vaan antaa sen hoksata asia itse ja palkata siitä oikeasta paikasta. Lupaan siis olla paineistamatta. Ens sunnuntaina kisataan taas.

Pientä hienosäätöä

Kermisen radoilla aloitettiin pienen kisa- ja kesätauon jälkeen. Eka rata meni hyvin, kunnes kesken radan, este ennen A:ta sain loistavan aivopierun ja muutin suunnitelmaa. Meninkin A:n oikeaa puolta ja tarkoitus siitä jatkaa suunnitelman mukaan. Samantien Ansa kiitäessä johti A:ta hoksasin, että koiran ollessa edessä on tosi vaikee ehtiä ohjata se takaakiertoon.  Noin muuten meni sutjakkaasti. Video tässä näin.

Tokalla radalla meni just suunnitelman mukaan. Rytmittämällä sain ohjattua pois ansaesteiltä, mutta täys pysäytys pisti Ansankin plasmat niin sekas, että rima tippui. Sain radalla jopa tehtyä niisto-sokkarin, jota radan reunalla kritisoitiin. Meillä on varaa antaa noissa vähän muille tasotusta valitsemalla kenties hitaampiakin ohjausmuuveja. Tuohon päädyin ihan vaan sen takia, etten yleensä tykkää tuollaisista pyörityksistä ja nyt olis hyvä treenata (kisat on siihen oikea paikka). Alitettiin ihanneaika 9,86 sekkaa, etenemä oli 4,47m/s. Oltiin päivän toisiksi nopeimpia ja nopeampia kuin Arppa&Nonnih, jolla tiedolla elää pitkään. Tässä linkki videoon  radalta b.

Vikalla hypärillä sattui pieni herpaantuminen ja vilkaisu sinne minne rata jatkuu (joku tuomari voi piruillessaan siirtää esteitä ohjaajia kiusatakseen) ja Ansa sinkos katseen suuntaan. Sain kuitenkin korjattua, meni estelinjan yli mielestäni ja siitä olis vitosen voinut antaa. Nollana kirjattiin ja mä olen valmis ottamaan kaikki armonpullanollatkin vastaan. Korjailuun meni arvokkaita sekuntteja, mutta alitettiin silti ihanneaika 6,83 sekalla ja oltiin kuudensia. Video vielä tässä.

Pientä hienosäätöä ja alkaa olla homma hyvällä mallilla! Ja onhan Ansa aika näpsäkkä tapaus, voi tänäänkin olla niin tyytyväinen sen tekemiseen. Paitsi puomiin, alkanut jäädä liian ylös ja himmata alastulossa. Naksutin kaivettava naftaliinista.

Tekstiä täytyy nyt jälkikäteen muokata valtaisan palauteryöpyn takia (kommenteissa). The Kasvattaja saapui myös kisapaikalle (ei ihan kello 9) ja osallistui ansiokkaasti kisatapahtumiin. Suhtautuen kilpailijoihin asiantuntevan kriittisesti, mutta kannustavasti, videokuvasi osan ja osallistui  käskyttämisen ja oven näyttämisen jälkeen pienen opastuksen koiran huoltoon jäähkälenkin muodossa. Kiitän ja kumarran!

Kesä

Kesä on mennyt aksan suhteen hillityn hallitusti. Kesäkuun alussa kisattu viimeksi. Treenissäkin taukoa, kun Ansan etukoivessa oli iho-ongelmaa ja syytä arvuutellessa katsoin viisaammaksi olla treenaamatta. Nyt näyttäis kaikki olevan kunnossa ja treenaaminen on jo jonkun viikon ollut kuvioissa. 

Eilen oltiin taas Sepon yksärillä. Treenin jälkeen fiilis huiteli taivaissa, olo oli kun voittajalla. Asiat alkaa sujua, luottoa koiraan löytyy ja oma ohjaaminenkin on enenevässä määrin ohjaamista eikä vaan koiran perässä menemistä. Kotimatkalla muisti palautui pätkittäin ja mieleen palas ne parikymmentä juttua jotka vaati säätöä. Keskitytään oleelliseen ja suurimmat "oivallukset" viime kuukausilta:

pidä katse koirassa

se kääntyy, jos info tulee ajoissa

se on sairaan hyvä ja tietää mitä tekee

anna sen tehdä sen osaamat asiat itse, ei tartte neuvoa liikaa

keinu vaatii oman rytmin himmaamista, Ansalle tärkeintä on eteenpäin meno mieluiten lujaa

Muutama kuva kesästä, joka toivottavasti jatkuu vielä

"Ostetaan jotkut leivät huoltikselta"

Eilen tapahtui taas klassinen tarina. Kisojen jälkeen armoton nälkä, päätetään hakea joltain huoltikselta leivät ja päädytään valjujen leipien ääreltä, muodollisen parin sekunnin pohdinnan jälkeen Heseen. Jossa homma lähtee lopullisesti lapasesta, otetaan ateriat ja rohkeimmat ahmijat kruunaavat ahterinsa vielä hervottomalla jäätelöannoksella. Röyh vielä näin seuraavana päivänäkin...

Harri Huittisen radat oli tuttuun tapaan vauhdikkaita, eikä nollia liikoja tullu. Hypäriltä yksikään maksikoirakko pystynyt puhtaaseen suoritukseen.

Ekasta radasta on video, jota ei koskaan nähdä julkisuudessa. Muistuttaa liikaa vanhoja hyviä aikoja. Luoja armahtakoon...

Tokalla radalla saatiin nolla, sijotus kakkonen. Ohuesti vieläkin harmittaa puomin himmailu. Sen verran harvinaista herkkua nuo nollat, että puomin ollessa tokavika este ja hypyn ollessa suoraan siellä edessä, päädyn hölkkäämään maaliin. Nyt itselle asetettu määräys, jossa puomi tehdään kunnolla tai Ansa tulee kainalossa ulos radalta. Viimekisojen perusteella tiesin, että vedätyksellä voi tulla juoksari puomillekin ;-) Tiukkuutta ohjaukseen niin vois olla otettavissa jokunen kymmenys käännöksistä, varsinkin jos päädyn valsilla kääntämään. Agiradan video tässä.

Hypärillä oltiin lähellä tuplanollaa. Videolta näkee selvästi, miten perjätön vaihtaminen poispäinkäännökseen ei ollut hyvä idea. Vaikeempi saada kahden esteen välistä menemään liukas sheltti kun tuomarin suunnittelemalla tavalla. Kepeille vienti aiheutti Ansalle ylimääräisen pyörähdyksen. Jäin katsoon kumpaa puolta koiruus siivekkeen kiertää ja olin myöhässä kepeille ohjauksessa. Olis vaatinut oman sijainnin lähemmäs keppejä, onneksi neiti näpsä korjas tilanteen. Aamulenkillä käytiin kentällä harjottelemassa tilanne. Mielellään meni kakkosväliin, mutta linjaamalla selkeesti keppien ohi löytyi keppien alku ongelmitta. Kisavideo tässä...

Salomonit on pesty pölystä ja pidetään nyt pari viikkoa taukoa treenaamisesta ja kisaamisesta.

Kun mikään ei riitä

Tänään kirmattiin Nummelassa Asko Jokisen radoilla. Huomioitavaa, että yksi radoista suoritettiin lahjakortilla. Josku aikaisemminkin on tapahtunut ihmeitä ja kisapaikalta poistuttu vieno hymy huulilla. Harrastus alkaa lyödä pian rahoiksi ;-) Pientä säätöä oli kisamaksujen kanssa (eikö kaikilla olekaan toinen/kolmas startti halvemmalla-menetelmää), onneksi kehotus maksaa puuttuvat 4€ tavottaa tumpelot kisaajat nopsaan.

Ekalla radalla hyllytettiin. Huomionarvoista oli kuitenkin molemmille osapuolille huomata ohjausmetodeihin kuuluvan myös poispäinkäännöksen. Pienoisen hyppysuoran jälkeen huomasin olevani myöhässä suunnitellusta persjätöstä ja mieleen putkahti rataan tutustuessa mielessä käynyt poispäinkäännös. Rataan tutustuessa arkuus kokeilla olemattoman treenimäärän perusteella poispäinkäännöstä sinkautti moiset suuruuden hullut ajatukset oitis roskakoriin. Sen verran puskista muuvi tuli, ettei kumpikaan meistä tiennyt mitä sen jälkeen voisi tehdä. Ansa tokeni tilanteesta huomattavasti nopeammin ja löysikin radalta kaukana olevan putken pään. Loppurata meni onneksi suunnitelman mukaan.

Tokalla radalla meno äityi villiksi. Tuntui mukavalta ja vain yhdessä kohtaa alkuperäistä suunnitelmaa muokattiin radalla. Piti tehdä valssi putken jälkeen, mutku hetkeksi unohdin koiran enkä ollut varma missä vaiheessa Ansa meni putkeen vai menikö se edes sinne. Sieltä se putkesta ja ihan oikeasta päästä ulos sinkos niin näppärästi tein vain takaleikkauksen. Kontaktit meni kohilleen ja voittokin irtos. Etenemä oli 4,53m/s ja alitettiin ihanneaika 9,36 sekunnilla. Ketutus alkoi, kun tuloslistalla huomasin riman tiputtaneet kaksikon olleen meitä melkein sekunnin nopeampi. 

Vannon tän nimiin, avain onneen ja satunnaisiin voittoihin!

Vikalla radalla hetken herpaantuminen "einiinvaikeassa" kohdassa, kun mielessä liikaa etukäteen haastavimmaksi itselle mietitty kohta. Yritäpä siten takaleikkauksella kääntää ahtaassa kohdassa koiraa, joka hyppyy mielellään suoraviivaisesti ja pitkällä askeleella, ei käänny ei... Tiivistettynä juurikaan mitään ei ole opittu ja silti mielessä seuraavat kisat :-)

Tehtiin Ahoset

Eilen kisattiin Espoossa. Taas uus aluevaltaus ja hengissä ollaan. Muutaman kerran meinasin unohtaa, että joissain kylissä on liikennevaloja ja liikenneympyröitä, joissa saattaa ajella muitakin autoja ja olis kätevää muistaa kenen piti väistää vai oliko matkan varrella kaks tunnistamaani liikennemerkkiä (kolmio ja stop). 

Ekana koetettiin Anne Saviojan hyppäriä. Pitkästä aikaa tehtiin nolla, pari kaarrosta meni pitkäksi. Mutta muuten ihan kivaa tekemistä. Radalla ei pahemmin ollut rallattelukohtia. Ajaksi kellottu 31,60s, etenemä 4,53m/s,  -7,40s alle ihanne ajan ja sija 4 (ketuttaa). 

Tokalla radalla palattiin normiin kisatulokseen, hylätty. Ansasta putket on sen verran kivoja, että sen voi tehdä kahdesti yhden hinnalla. Erityisen tyytyväinen olen A:n tyyliin. meni hienosti juosten alas asti ja kesti mun sivuttaisliikkeen. Hyvillä opeilla on päästy tähän. Projekti kannatti :-)

Vika rata oli ihan jee! Ei kuulemma kaunista katsottavaa, mutta toimi. Aijaksi saatiin 37,35s, etenemä  4,36m/s, -9,65s alle ihanneajan ja sija 1. Radalla sain tehtyä päällejuoksun, pakkovalssin keinun päätteeksi putkeen viennissä, loppuun kaks valssia ja yhden takaakierto-valssi hässäkän. Mun yks uus lempparimuuvi.

Palkintojen jako

Tee sitä missä on sulle järkee

Muutamia kisoja menty, ei kuitenkaan merkintöjä kilpailukirjassa - ylläri... Läheltä on liipannut, mutta se nappi suoritus on jäänyt kokematta, mutta ehkä ens lauantaina. Eilen kisattiin Lohjalla Kermisen ja Siimeksen radoilla. Tykkäsin, haastetta riitti ja suurimmasta osasta selvittiin kunnialla. Jokaisella radalla se yks pieni juttu meni pieleen. Vitosia ja hyllyjä tuli, menevät samaan laariin - vain voittonollat lasketaan. Rima siis pään sisällä asetettu juuri oikealle tasolle. Maaliin on aina  silti päästy :-) 

Ekana Kermisen hyppäri, tässä video 

Radan plussat: 

• näppärä alku
• kestää kepeillä sivuttaisliikettä
• usko ei lopu kesken suoralla ja sokkari, tai jotain sinne päin, ennen putkea
• puolivalssi toimii vaikka Ansa hiukan ihmeissään - ei mun suosikki muuveja

miinukset:

• rima tippuu oman väärin ajoitetun äkkinäisen muuvin johdosta
• kolmannen putken ulostulo venyy, napakammin koiruus haltuun
• vika putken putkijarruksi ei riitä epätoivoinen rääkäisy

Kermisen agiradalla hämmennystä ohjaajassa, koirassa, yleisössä ja kenties tuomarissa aiheutti Ansa luistelu pussin kankaan päällä. Tässä video

plussat:

• täyskäännös A:n jälkeisellä hypyllä - mä oon nero! Ei menny muurille, joka just siinä linjalla.
• muurin jälkeiset hypyt, mä inhoan tuollaisia kohtia, siellä joutuu tekeen töitä. Ei olla mukavuusalueella...
• maltillinen puomi, muistutin kontaktipaikasta tai ylipäänsä sen tekemisestä. Arppa olkapäällä on helpompi muistaa sovitut asiat
• pussin jälkeen muistin ohjeen, että jos et saa juosten kiinni niin jarruta. Ansaan vaikuttaa mun liike ja kaarrattaa vielä pidemmäs. Ei tällä kertaa liikaa
• ihan jees keinu
• näppärä puol valssi ennen putkea

miinukset:

• toka hyppy nenyy, olisko tuon oman pakittamisen voinut jättää pois ja siirtyä suoraviivaisemmin kohti A:ta. Syvällä selkärangassa tietoisuus, ettei Ansa väistä, mä annan siis tilaa
• puomille viedessä oma rytmitys olis voinut hartialinjan ohjauksen lisäksi pelastaa tilanteen. Nyt mun liike vie sitä eteenpäin.
• Putken jälkeen kaarrattaa. Olis pitänyt odottaa lähempänä putkea, lopunhan Ansa olis hakenut  vikat esteet vaikka olisin pituuden jälkeen kiiruhtanut itse rahkapiirakan ostoon

Vikana vielä Siimeksen rata. Tässä video

plussat:

• sain tehtyä päätöksen kumpaa puolta kepeille: perusteluna solidaarinen Pilvimarjalaispäätös ja A:lta näkyi hyppy ja hyvä linja kepeille
• uskalsin hyllyttämisen jälkeen tehdä persjätön keinulle, sehän toimii
• loppurata ihan hyvää yhteistyötä, katse koirassa enimmäkseen 

miinukset:

• kepeille olis voinut, jos olis ottanut etumatkaa A:lta ja hartialinjan kääntö kepeille
• keinulla turhaa kiirettä
• puomilla ei ihan paras kontaktikohta, kivipiiraa treeneihin mukaan ja paikan vahvistusta

Oodi kasvattajalle!

Kisattiin Masalassa, siellä uudessa hallissa. Parkkitilat oli minimaaliset juuri tulleen tiedon mukaan haastavat löytää tumpeloille ja odotustilat naftit, alusta odotustilan puolella vielä liukas ainakin koiralle. Kentän pohja oli hieno!

Tarkkaa parkkeerausta!

Tuomareina kahdella ekalla oli Anne Savioja. Tykkään isosti sen radoista. Eteneviä ja koiralle turvallisia suorittaa. Ekaa hyllytystä ei ole videolla. Radalla mättäs vaan yksi pieni kohta, jossa Ansa pääsi liian kauas ja vanha oppi tuli nurkan takaa. Siinä yritän pinnistää sen kiinni, kun oikea tapa olis lyödä jarru. Mutta muuten hyvää tekemistä, joten unohdetaan tuo lipsus.

Toka rata jo kasvattajan toimesta videolla alla. Tuomarina taas ihQ Savioja. Vähän ennen omaa lähtövuoroa mietin vaihtavani alun toiselle puolen ja takaleikkaavani kepeille. Mun videolla näkyvällä tavalla tehtynä aika moni koira meni kakkosväliin. Päätin onnistua tolla tavalla, malttaa antaa Ansa hakee kepit ja muistaa mennä kolmos estettä hipoen kepeille. Toimi! Mutta sitten ihan ohjaan tuonne putkelle. Olis pitänyt näkymättömällä hihnalla pitää koira hallussa eikä oikein hartialinjalla OHJATA tonne putkeen - KAHDESTI. Muuten ihan jees menoa. A:n jälkeisen hypyn, vastoin mielikuvaani, kaarrattaa kaukaa, mutta nätiltähän toikin näytti. Pikkusen enemmän hyötyliikuntaa toiselle meistä. Vähän pitkäksi toi pakkovalssi oranssin putken jälkeen meni ja kasvattaja lopetti kuvaamisen pahotettuaan mielensä erään kisaajan ikävästä asenteesta koiraansa kohtaan, onneksi ei mitään fyysistä.

Vikalle radalle lähdettiin treenimielessä, sieltä kun ei mitään mainittavaa olisi ollut tarjolla. Agisertikin Herralata jo on takataskussa. Valioksihan pitää olla kolmelta eri tuomarilta. Näistä kisoista ei tuplanollaa ollut enää mahdollisuus saada. Ja voittonolla meiltä jo löytyy. Tässä se  video  Kasvattajalla oli harvinainen hyvä idea. Olis voinut mennä ohjaamaan Ansaa. Mullehan se sopii! Homma kaatui kasvattajan vääriin asuvalintoihin... Sirppis ja Ansa kisaa 14.3 kolme rataa Vantaalla Vuokkoset Areenalla ( Pitkäsuontie 8, 01230 Vantaa). Alustava luokkajärjesty on maksi - mini - medi. Levittäkää sanaa ja videoikaa, mä olen lomalla silloin. Joskus kasvattaja huokaillut, kun blogin postauksessa en ole hänestä maininnut. Nyt tuli korvausta ;-)

Lisätään vielä jälkikäteen, ei tullut kolmea hylättyä rataa. Joku noista oli 10vp, -7,95s ja sija 12. Homman nimi on kuitenkin "kaikki tai ei mitään".

Kun aikansa hakkaa päätä seinään...

... voi saada voittonollan! Pään hakkaaminen seinään kuluttaa muuten 150kcal tunnissa. Karkean arvion mukaan mä oon hakannut useamman tunnin.

Ei mulla muuta!

Lujaa mennään

Mieltä nostattavat kisat takana. Tuomarina toimi Rauno Virta, äijä osaa suunnitella vauhdikkaita ratoja. Tykkäsin.

Ekaks kv- radan syvääluotaava analyysi. Jäähkälenkillä kuulin mielenkiintoista infoa kansainvälisistä kisoista. En juurikaan ymmärtänyt, mutta nyökyttelin asiantuntevasti miettien kahvilan tarjontaa, erityisesti porkkanapiirakka kiinnosti. Se näytti niiltä hyviltä versioilta, joissa palan ahmittuaan käsiin jää pitkäksi aikaa rasvainen tuntu. Pientä paniikkia nostatti keppien jälkeinen ansaeste. Mä niin näin mielessäni Ansan kiitävän hypyt suoraan. Rataan tutustumisen jälkeen päässä pyöri vain se kimurantti kuvio. Muille se ei tuntunut aiheuttavan pelonsekaisia fiiliksiä. Muut esteet saivat osakseen huolettoman tutustuminen... Lopputuloksena Ansa jo kolmos esteellä kaarratti mun lentokoneohjauksen seurauksena esteen jota kukaan muu ei katsonut tarpeelliseksi suorittaa. Jopa kasvattaja oli tuon mahdollisuuden hoksannut. Toi alku täytyy testata hallissa, saattaa jäädä kevääseen, jolloin mittasuhteet saa ulkokentällä vastaamaan todellisuutta. Hetkeksi kadotin koirankin ennen A:lle menoa. Ansa hyppäsikin laskeutuen toiseen reunaan, varmasti sen sinne ohjasin. Onneksi sain pelastettua. Keppien jälkeinen kuvio meni yllättävän hyvin, tiukemminkin olis voinut kääntyä, mutta tyytyväinen tähän tällähetkellä. Ennen olis menty Ansan valitsemalla tavalla. Hyllytyksen vuoksi tehtiin puomi antaumuksella. Ansa ehti suoda söpön hymyn myös tuomarille loistaessaan tyytyväisyyttä kontaktilla. Keinu oli hiinä hiinä, A oli aika upee vaikka itse sen sanonkin. Niin tyytyväinen, että sen muutin juoksariksi. Porkkanapiirakka jäi saamatta, kun nollaa ei tullut. Ketuttaa ja nälättää.

Eka rata oli aivan loistava vikalle esteelle asti. Kääntymistreeni alkaa selkeästi tuottaa tulosta. Lopussa Ansa vilkuilee muutaman kerran mua, kun jään taakse. Varmaan mietti, että tässä on nyt joku juttu jota toi hakee. Etenemä oli 4,98m/s ja jos tuon lopun korjauksen jaksais laskee pois niin mikähän meidän lopullinen aika oliskaan ollut. Virheestä huolimatta aika oli yks parhaista. Eräskin maajoukkuedustaja olis joutunut toteamaan tätienergian paremmuuden ;-) Aikaa olis saanut nipistettyä pois kepeillä. Jouduin törkkäämään kepeille. Varmistelin, ettei mene putkee ja Ansa kääntyi tosi tiukasti. Samoin A:n jälkeen oli menossa hypyn suoraan, mutta Ansa onkin hyvin kuulolla ja korjas, Enpä olis uskonut tällaista saavani kokea. Rataantutustumisen lopussa päätin takaleikata tokavikan esteen jälkeen. Videon perusteella teen sen aikaisemmin. Läheltä liippas.

Päivän plussat:

• upeet A:t
• puomi
• puolet keinuista
• ekan radan rohkeus lähtee ajoissa persjättöön
• ekan radan asenne
• Ansa on vaan niin loistava!

Miinukset:

• puolet keinuista
• kv-radan huoleton tutustuminen
• kv-radalla keskittyminen vain yhteen kohtaan
• kv-radalla  asenne 

Kiitos Pilvimarjan porukalle. Parhautta, että niitä löytyi palkintopallilta. Läheltä liipas muillakin, Eerikakin pyllähti radalla ja kykeni nopeaan nollaan siitä huolimatta. Hyvillä on varaa oheispuuhaan rataa tehdessään.

Palkitsin itse itseni

Putkijarru, teoriasta käytännön toteutukseen

UVA:n bileet

Kisattiin taas Jari Suomalaisen radoilla Lohjalla 3.1, tuloksena tuttua hylly-linjaa. Suomalainen oli keksinyt laittaa hyppysuoraa (tai kaarretta), jonka jälkeen koira piti saada siihen hankalampaan päähän putkea. Jos koira on estehakuinen, irtoova ja hyvin rataa lukeva ja ohjaaja on taamajajuna ja tietoinen riskistä epäonnistua, niin mahdollisuus hyllyttää on lähes varma. 

Putket kyllä imee Ansaa, aina rataantutustuessa ne pitäis muistaa tsekata. Samaan aikaan pitäisi saada opeteltua putkijarru. Teoriassa sen tiedän, rataantutustuessa sen muistan, mutta kisasuorituksessa se vaan jää tekemättä. Kun tietää, että seuraavaan pisteeseen on jo kiiru, on kätevää säästää aikaa jättämällä jarru välistä. Siinähän sitä katselee karvanlähdöstä kevennyttä persusta. No kivaa oli ainakin toisella meistä, ja kenties jollain yleisössäkin. Videot on loistavia, niissä kuulee rehellistä palautetta. Tää jäi mieleen: "Noista ei koskaan tiedä, voivat tehdä hienoo jälkee tai sitten *paljonnaurua*".Seuraavasta yksäristä jätin vienon (kokonainen lause ilman hymiöitä) toiveen putkijarrusta. Epäonnistumisiin voi vielä lisätä se, että ohjaajan ollessa myöhässä on vaikea onnistua välistävedoissa.

Treenattava myös suoran jälkeinen kepeille vienti suorasta kulmasta. Nyt sain yliohjattua hypylle. Ajatuksena oli linjata Ansaa oikeaan väliin. Velipoika siinä onnistuikin upeasti. Renkaasta videon perusteella Ansa tulee alas kyljen kautta. Varmaan juuri tuon linjauksen ajoituksen takia. Se onkin nöyrä koira ja yrittää vaikka kesken hypyn suorituksen totettaa ohjausta.