Lujaa mennään

Mieltä nostattavat kisat takana. Tuomarina toimi Rauno Virta, äijä osaa suunnitella vauhdikkaita ratoja. Tykkäsin.

Ekaks kv- radan syvääluotaava analyysi. Jäähkälenkillä kuulin mielenkiintoista infoa kansainvälisistä kisoista. En juurikaan ymmärtänyt, mutta nyökyttelin asiantuntevasti miettien kahvilan tarjontaa, erityisesti porkkanapiirakka kiinnosti. Se näytti niiltä hyviltä versioilta, joissa palan ahmittuaan käsiin jää pitkäksi aikaa rasvainen tuntu. Pientä paniikkia nostatti keppien jälkeinen ansaeste. Mä niin näin mielessäni Ansan kiitävän hypyt suoraan. Rataan tutustumisen jälkeen päässä pyöri vain se kimurantti kuvio. Muille se ei tuntunut aiheuttavan pelonsekaisia fiiliksiä. Muut esteet saivat osakseen huolettoman tutustuminen... Lopputuloksena Ansa jo kolmos esteellä kaarratti mun lentokoneohjauksen seurauksena esteen jota kukaan muu ei katsonut tarpeelliseksi suorittaa. Jopa kasvattaja oli tuon mahdollisuuden hoksannut. Toi alku täytyy testata hallissa, saattaa jäädä kevääseen, jolloin mittasuhteet saa ulkokentällä vastaamaan todellisuutta. Hetkeksi kadotin koirankin ennen A:lle menoa. Ansa hyppäsikin laskeutuen toiseen reunaan, varmasti sen sinne ohjasin. Onneksi sain pelastettua. Keppien jälkeinen kuvio meni yllättävän hyvin, tiukemminkin olis voinut kääntyä, mutta tyytyväinen tähän tällähetkellä. Ennen olis menty Ansan valitsemalla tavalla. Hyllytyksen vuoksi tehtiin puomi antaumuksella. Ansa ehti suoda söpön hymyn myös tuomarille loistaessaan tyytyväisyyttä kontaktilla. Keinu oli hiinä hiinä, A oli aika upee vaikka itse sen sanonkin. Niin tyytyväinen, että sen muutin juoksariksi. Porkkanapiirakka jäi saamatta, kun nollaa ei tullut. Ketuttaa ja nälättää.

Eka rata oli aivan loistava vikalle esteelle asti. Kääntymistreeni alkaa selkeästi tuottaa tulosta. Lopussa Ansa vilkuilee muutaman kerran mua, kun jään taakse. Varmaan mietti, että tässä on nyt joku juttu jota toi hakee. Etenemä oli 4,98m/s ja jos tuon lopun korjauksen jaksais laskee pois niin mikähän meidän lopullinen aika oliskaan ollut. Virheestä huolimatta aika oli yks parhaista. Eräskin maajoukkuedustaja olis joutunut toteamaan tätienergian paremmuuden ;-) Aikaa olis saanut nipistettyä pois kepeillä. Jouduin törkkäämään kepeille. Varmistelin, ettei mene putkee ja Ansa kääntyi tosi tiukasti. Samoin A:n jälkeen oli menossa hypyn suoraan, mutta Ansa onkin hyvin kuulolla ja korjas, Enpä olis uskonut tällaista saavani kokea. Rataantutustumisen lopussa päätin takaleikata tokavikan esteen jälkeen. Videon perusteella teen sen aikaisemmin. Läheltä liippas.

Päivän plussat:

• upeet A:t
• puomi
• puolet keinuista
• ekan radan rohkeus lähtee ajoissa persjättöön
• ekan radan asenne
• Ansa on vaan niin loistava!

Miinukset:

• puolet keinuista
• kv-radan huoleton tutustuminen
• kv-radalla keskittyminen vain yhteen kohtaan
• kv-radalla  asenne 

Kiitos Pilvimarjan porukalle. Parhautta, että niitä löytyi palkintopallilta. Läheltä liipas muillakin, Eerikakin pyllähti radalla ja kykeni nopeaan nollaan siitä huolimatta. Hyvillä on varaa oheispuuhaan rataa tehdessään.

Palkitsin itse itseni

Putkijarru, teoriasta käytännön toteutukseen

UVA:n bileet

Kisattiin taas Jari Suomalaisen radoilla Lohjalla 3.1, tuloksena tuttua hylly-linjaa. Suomalainen oli keksinyt laittaa hyppysuoraa (tai kaarretta), jonka jälkeen koira piti saada siihen hankalampaan päähän putkea. Jos koira on estehakuinen, irtoova ja hyvin rataa lukeva ja ohjaaja on taamajajuna ja tietoinen riskistä epäonnistua, niin mahdollisuus hyllyttää on lähes varma. 

Putket kyllä imee Ansaa, aina rataantutustuessa ne pitäis muistaa tsekata. Samaan aikaan pitäisi saada opeteltua putkijarru. Teoriassa sen tiedän, rataantutustuessa sen muistan, mutta kisasuorituksessa se vaan jää tekemättä. Kun tietää, että seuraavaan pisteeseen on jo kiiru, on kätevää säästää aikaa jättämällä jarru välistä. Siinähän sitä katselee karvanlähdöstä kevennyttä persusta. No kivaa oli ainakin toisella meistä, ja kenties jollain yleisössäkin. Videot on loistavia, niissä kuulee rehellistä palautetta. Tää jäi mieleen: "Noista ei koskaan tiedä, voivat tehdä hienoo jälkee tai sitten *paljonnaurua*".Seuraavasta yksäristä jätin vienon (kokonainen lause ilman hymiöitä) toiveen putkijarrusta. Epäonnistumisiin voi vielä lisätä se, että ohjaajan ollessa myöhässä on vaikea onnistua välistävedoissa.

Treenattava myös suoran jälkeinen kepeille vienti suorasta kulmasta. Nyt sain yliohjattua hypylle. Ajatuksena oli linjata Ansaa oikeaan väliin. Velipoika siinä onnistuikin upeasti. Renkaasta videon perusteella Ansa tulee alas kyljen kautta. Varmaan juuri tuon linjauksen ajoituksen takia. Se onkin nöyrä koira ja yrittää vaikka kesken hypyn suorituksen totettaa ohjausta.

Lujaa okseria päin

Kisattiin 13.12 Vantaalla Markku Kaukisen radoilla. Ekana videolla vika rata. Hyllyttäessä aika alussa, sain loistavan ajatuksen vedättää piskiä. Huoh, olis voinut jättää ajatuksen asteelle... Joskus ahdistanut, kun aina tuntuu näkyvän koirasta vaan perskarvat. Nyt olis tilaisuus näyttää sille, miltä se tuntuu... Keinulla etumatkaa mun hyväks oli ihan kivasti. Ansa tais luulla keinua puomiks, oli sen näköinen askel keinun päässä. En edes vilkaissut taakse, ruma todellisuus paljastui videolla, hups. Munhan on ollut tarkoitus himmata keinulla, jotta Ansa sen malttais rauhassa suorittaa.  Kisoissa ekalla radalla lukitsi keinun jälkeen putken ja ajattelin sen nyt menevän myös sinne ilman suurempia ponnisteluja, ei irronnut! No mun liike sivuun oli sangen voimakas. Hyvä tietää, että kyllä tää käännöstreeni alkaa tuottaa tulosta :-) Muutama näpsäkkä käännöskin saatiin puserrettua. Puomilla malttoi odottaa vapautuskäskyä, kun oli päässyt kainalokyydillä pois ekalta radalta vapautettuaan itsensä sieltä puomin päästä. 

Videon tokalla radalla hyllytys tapahtui A:n jälkeen. Päällejuoksulla oli tarkoitus vetää Ansa oikeeseen putkeen. Joskus vastaavissa tilanteissa Ansa on tullut esteen ohi. Ajattelin himmata vauhtia, jotta se suorittais esteenkin. Nyt se käänsi sen tiukemmin mua kohti ja lukitsi väärän putken. Ajattelu ei selkeästikään ole mun vahvin puoli. Keinulla himmasin, mutta olis saanut malttaa odottaa hiukan kauemmin. Puomin juoksi hienosti kontaktin kautta. Korvien asennosta voin päätellä sen tiedostaneen asian :-D Houkuttelis ajatus juoksupuomista...

Videon vika rata oli loistavaa meiltä.  Ansa pamautti itsensä lujaa okseriin. Mietin keskeyttäväni ja antavani sen hypätä yhden esteen. Toinen jatkoi kun mitään ei olisikaan tapahtunut, joten hipsuttelin perässä. Ulkona tunnustelin koiran ja tsekattiin liikkumista, ei ongelmia. Onneksi hieronta on pian. Rata tuntui helpolta, aivan liian sujuvalta eikä missään tarvinnut hurjasti nähdä vaivaa. Ajattelin meidän olevan hitaita, mutta etenemä oli 4,6m/s ja Ville Liukalle jäätiin alle sekka. Jos okseri olis ollut normisuoritus niin mitä olis ollutkaan lopputulos... Vapiskaa agilityvaliot ja maajoukkue-edustajat, sm-kisaajista puhumattakaan...

Tässä se Kisavideo  olkaa hyvä.

Lähellä, mutta niin kaukana

Onhan tässä kisattu, mutta blogiin viitsi jatkuvasti päivittää hylättyjä ratoja. Eikä nytkään kannata nuolasta. Jari Suomalaisen radoilta 10vp ja 5vp. Joskus aiemmin kisannut tyypin radoilla ja todennut ne sangen helpoiksi hyllyttää. Meidän saapuessa Lohjalle oli maksit vauhdissa ja totesin, että inhimillisempiä ratoja kuin muistinkaan.

Ekalla radalla tippu neljännen esteen rima, vitonen vielä kaupanpäälle kepeiltä. Alkuun heitettiin ihan kelpo merkkaus. Kyykyttääkseen keski-ikäistä ohjaajaa oli Suomalainen tehnyt kepeille menen ahtaaksi. Siihen väliin ei mahtunut mun arse ja liukas sheltti. Sheltti väisti kakkosväliin. Muuten ihan näpsäkkää menoa. Keinullakin maltoin himmata ja tukea Ansaa tyylipuhtaaseen suorittamiseen. Aika pro oli myös hyppy ennen keinua, siinä sain hyvin Ansan pysymään hyppysissä. Omaa erinomaisuutta tukee myös uskallus lähettää koira suht kaukaa takaakiertoon ja liikkuva valssi ennen putkea. Ainekset kunnon pyllähdykseen oli tarjolla, mutta jalat kantoi eikä pää tuntenut pelkoa. Puomillakin muistettiin vetää henkeä. Huolimatta keppisähläyksestä aika reilu 7 sekkaa alle ihanteen. 

eka rata videoituna kasvattajan toimesta.

Toisella radalla sertin kuva kiilsi kasvattajan silmissä keinulle asti. Tarkkasilmäinen tuomari rankaisi vitosella videonkin perusteella ihan aiheellisesti. Pienen itsetutkiskelun jälkeen agilitystä ja radasta alkoi nähdä taas valoisia puolia huomion kiinnittyessä nopeimpaan aikaan. 

Vika hyppäri osoitti elämän raadollisuuden. Ansa sai hiukan liikaa etumatkaa ja hetken mietin kumpi meistä ohjaa tätä rataa. Pään selkiydyttyä löysin aidasta aukon ja poistuttiin takavasemmalle.

Eilen olikin Sepon yksäri ja taas repullinen painavaa asiaa mietittäväksi ja treenattavaksi. Sitä ennen pari lepopäivää Ansan hieronnan takia.

Rakkaudesta niisto - sokkariin

Ekalla radalla hirvitti jo alku. Niin paljon treenattu A:ta ja nyt se oli tuossa ihan tyrkyllä ansan ominaisuudessa. Pähkäilyn jälkeen päätin vekata ja pitää hampaat irvessä koiran hallussa. Olis kannattanut pitää tiukasti hallussa myös A:n jälkeen. Valssi levis ja väärään suuntaan, käsi vielä nousi ohjaamaan suoraan edessä olevalle hypylle. Kepeiltä yks jäi suorittamatta, hups. Keinulla (Hollannin lahja agilitylle) tuomarin käsi nousi kovin herkästi. Tehtiin harvinaisen hyvä ja maltillinen kokonaisratkaisu. Vika hyppy ennen puomia olis pitänyt ohjata tiukemmin, jonka myötä Ansa  olis laskeutunut jatkoa ajatellen oikeampaan kohtaan. Kädestä palkkausta siis lisää ja hypylle kokoamisen opettelua.  Puomilla jättäydyin taakse ja hyväksyin huonon puomin. Tulevaisuutta ajatellen olis ollut hyvä huomauttaa Ansalle asiasta. Nyt odotettavissa puomilta karkailuja. Rangaistuksena määräsin itseni punnertamaan, paljon. Rimakin tippui lopussa, olisinkohan ollut tiellä.

Harmillisesti hyppäri päätyi videolle. Suosittelen jättämistä välistä. Tässä se nyt kuitenkin tönöttää: hyppäri Videon on tarkotus on näyttää, että joskus radalta on viisain tulla pois! Ainoo hyvä tässä oli niisto-sokkarissa onnistuminen. Aina oon inhonnut koko muuvia, en enää niin paljon. Neljäntenä esteenä oli kepit, oikein ohjasin tuonne hypylle. Siihen sortui kyllä moni muukin. Valssit pitää saada terävemmiksi, turhan herkästi venyy ja Ansa pääsee kaarrattamaan liian kauas. Rataantutustuessa ehdottomana oli pariin kohtaan putkijarru. Videossa en näe yhtäkään.

Kasvattajalle oli avauduttu Ansa kyvystä irrota. Olen huomannut asian itsekin. Vikaa rataa ei ole videolla, mutta hyvä fiilis jäi. Alun muuvit meni pyllylleen. Vaikee ohjata, jos seisoo kantapäillään. Hykerryttävää mielihyvän tunnetta sain onnistuttuani pitämään koiran hanskassa kohdassa, jonka aiemmin olisin luokitellut kohdaksi "varma hyllytyspaikka". Jopa kepeille vienti päällejuoksuna onnistui. Ansa vaan päätti tulla kesken keppien pois, kun noteerasi ohjaajan rynnivän perässä.

Lujaa ja korkeelta

Tiivistetty kisarapotti: hyllytetty on komeesti ja korkeelta. Nollatkin ihan hilkulla, mutta ehkä ens kerralla. Hyvän mielen hyllyjä rakkaudesta liikuntaan ja yhdessä tekemiseen. Minkäs teet kun tuli opetettua koira estehakuiseksi, irtoovaksi ja ohjauksen ollessa vähän sinnepäin, sitä saa mitä tilaa...

Treenikalenteri pääpainot ovat olleet keinun parantamisessa ja valssissa. Jep, kolmasluokassa kisaavan koiran perussettiä ;-)

Keinulla ei kisoissa ole vitosia juurikaan rapsahtanut. Viimeisissä Tuulian ja Sepon treeneissä lennettiin lujaa ja korkeelta. Pitäis jokaisessa treenissä palkata keinulla taakse. Voi muuten alkaa kisoissa niitä vitosia rapsahteleen, mutta olis niin kivaa päästä radalla eteenpäin... Omissa treeneissä naksuttimen kanssa yritän saada Ansan niiaan keinun päässä. Tavotteena olis suoritus, jossa Ansa menee keinun päähän täysillä ja joustaa takajaloilla lähtien liikkeelle vasta keinun ollessa alhaalla.

Valssissa Ansa menee hypyn täysillä, ei kokoa itseään ennen ponnistusta ja kääntyy vasta hypyn jälkeen. Tuskin koskaan saan opetettua sitä valssissa nuolemaan siivekkeitä, eikä tarttekaan ainakaan vauhdin kustannuksella. Mutta pientä säätöä... Sepon treeneissä tuota kuvattiin ja tutkittiin hidastuksella. Hassusti nakkas takapäätään laskeutuessaan hypyn jälkeen. Varalta tehostetaan Ansan jumppaa, syvät lihakset vahvoiksi! Hierojakin tilattu - koiralle.

A:sta yritin rakentaa ongelmaa. Jatkossa ehkä hyvä katsoa useampi treeni tai suoritus, jonka jälkeen voi panikoitua. Mielestäni omissa treeneissä (kerran) loikka alkoi kontaktialueen yläosassa. Onneksi video paljasti, että Ansa nakuttaa ku kone neljällä loikalla.

Uudet hyllytyskengät

Opetampas sen kääntymään...

Sepon treeneissä pohdittiin viimeksi Ansan laiskuutta, siis kääntymisen suhteen. Sehän mielellään räiskii radalla, komeesti kylläkin. Sen ponnistus hypylle lähtee kaukaa ja loikalle kertyy pituutta maksikoirien verran. Siitä palkitsevinta on hypätä ja mieluusti aina eteenpäin. Nyt on hyvä hetki opettaa Ansa tykkäämään kääntymisestä. Helppoo ;-)

Suunnitelmana on palkata sitä kädestä sen tullessa ohjaaja kohti. Samalla pitäis saada se kokoamaan itseään paremmin enne hyppyä, jolloin kääntyminen on mahdollista. Valssia tehdessä nakkaan Ansalle lelun jo esteen eteen, jolloin se häkeltyy tilanteesta ja kokoaan itseään. Hyppää yleensä esteen kuitenkin, mutta hakee palkan sen jälkeen. Tänään treenattiin mm puolivalssia ja palkkasin sitä käteen. Oli vaikeeta itsellenkin, kun vuosia nakannut lelua vaan pois päin itsestäni.

Läksyksi tuli myös tehdä puoliympyrää, jossa estee lähellä toisiaan ja rimat matalalla. Siinä Ansa joutuu miettimään ponnistamistaan eikä pääsee kaahottamaan. Superpalkkaa kun menee mahdollisimman lähellä ringin keskustaa. Pitää palkata namilla, kun lelut nostaa virettä liikaa.

Vaikka tänään ei treeneissä kauan mennyt eikä vauhti huimannut päätä oli koiruus sangen väsynyt kotiin päästessään. Nukkui toista tuntia sylissä ja katseli kulmien alta Hengenvaarallista saalista.