Lähellä, mutta niin kaukana

Onhan tässä kisattu, mutta blogiin viitsi jatkuvasti päivittää hylättyjä ratoja. Eikä nytkään kannata nuolasta. Jari Suomalaisen radoilta 10vp ja 5vp. Joskus aiemmin kisannut tyypin radoilla ja todennut ne sangen helpoiksi hyllyttää. Meidän saapuessa Lohjalle oli maksit vauhdissa ja totesin, että inhimillisempiä ratoja kuin muistinkaan.

Ekalla radalla tippu neljännen esteen rima, vitonen vielä kaupanpäälle kepeiltä. Alkuun heitettiin ihan kelpo merkkaus. Kyykyttääkseen keski-ikäistä ohjaajaa oli Suomalainen tehnyt kepeille menen ahtaaksi. Siihen väliin ei mahtunut mun arse ja liukas sheltti. Sheltti väisti kakkosväliin. Muuten ihan näpsäkkää menoa. Keinullakin maltoin himmata ja tukea Ansaa tyylipuhtaaseen suorittamiseen. Aika pro oli myös hyppy ennen keinua, siinä sain hyvin Ansan pysymään hyppysissä. Omaa erinomaisuutta tukee myös uskallus lähettää koira suht kaukaa takaakiertoon ja liikkuva valssi ennen putkea. Ainekset kunnon pyllähdykseen oli tarjolla, mutta jalat kantoi eikä pää tuntenut pelkoa. Puomillakin muistettiin vetää henkeä. Huolimatta keppisähläyksestä aika reilu 7 sekkaa alle ihanteen. 

eka rata videoituna kasvattajan toimesta.

Toisella radalla sertin kuva kiilsi kasvattajan silmissä keinulle asti. Tarkkasilmäinen tuomari rankaisi vitosella videonkin perusteella ihan aiheellisesti. Pienen itsetutkiskelun jälkeen agilitystä ja radasta alkoi nähdä taas valoisia puolia huomion kiinnittyessä nopeimpaan aikaan. 

Vika hyppäri osoitti elämän raadollisuuden. Ansa sai hiukan liikaa etumatkaa ja hetken mietin kumpi meistä ohjaa tätä rataa. Pään selkiydyttyä löysin aidasta aukon ja poistuttiin takavasemmalle.

Eilen olikin Sepon yksäri ja taas repullinen painavaa asiaa mietittäväksi ja treenattavaksi. Sitä ennen pari lepopäivää Ansan hieronnan takia.

Rakkaudesta niisto - sokkariin

Ekalla radalla hirvitti jo alku. Niin paljon treenattu A:ta ja nyt se oli tuossa ihan tyrkyllä ansan ominaisuudessa. Pähkäilyn jälkeen päätin vekata ja pitää hampaat irvessä koiran hallussa. Olis kannattanut pitää tiukasti hallussa myös A:n jälkeen. Valssi levis ja väärään suuntaan, käsi vielä nousi ohjaamaan suoraan edessä olevalle hypylle. Kepeiltä yks jäi suorittamatta, hups. Keinulla (Hollannin lahja agilitylle) tuomarin käsi nousi kovin herkästi. Tehtiin harvinaisen hyvä ja maltillinen kokonaisratkaisu. Vika hyppy ennen puomia olis pitänyt ohjata tiukemmin, jonka myötä Ansa  olis laskeutunut jatkoa ajatellen oikeampaan kohtaan. Kädestä palkkausta siis lisää ja hypylle kokoamisen opettelua.  Puomilla jättäydyin taakse ja hyväksyin huonon puomin. Tulevaisuutta ajatellen olis ollut hyvä huomauttaa Ansalle asiasta. Nyt odotettavissa puomilta karkailuja. Rangaistuksena määräsin itseni punnertamaan, paljon. Rimakin tippui lopussa, olisinkohan ollut tiellä.

Harmillisesti hyppäri päätyi videolle. Suosittelen jättämistä välistä. Tässä se nyt kuitenkin tönöttää: hyppäri Videon on tarkotus on näyttää, että joskus radalta on viisain tulla pois! Ainoo hyvä tässä oli niisto-sokkarissa onnistuminen. Aina oon inhonnut koko muuvia, en enää niin paljon. Neljäntenä esteenä oli kepit, oikein ohjasin tuonne hypylle. Siihen sortui kyllä moni muukin. Valssit pitää saada terävemmiksi, turhan herkästi venyy ja Ansa pääsee kaarrattamaan liian kauas. Rataantutustuessa ehdottomana oli pariin kohtaan putkijarru. Videossa en näe yhtäkään.

Kasvattajalle oli avauduttu Ansa kyvystä irrota. Olen huomannut asian itsekin. Vikaa rataa ei ole videolla, mutta hyvä fiilis jäi. Alun muuvit meni pyllylleen. Vaikee ohjata, jos seisoo kantapäillään. Hykerryttävää mielihyvän tunnetta sain onnistuttuani pitämään koiran hanskassa kohdassa, jonka aiemmin olisin luokitellut kohdaksi "varma hyllytyspaikka". Jopa kepeille vienti päällejuoksuna onnistui. Ansa vaan päätti tulla kesken keppien pois, kun noteerasi ohjaajan rynnivän perässä.

Lujaa ja korkeelta

Tiivistetty kisarapotti: hyllytetty on komeesti ja korkeelta. Nollatkin ihan hilkulla, mutta ehkä ens kerralla. Hyvän mielen hyllyjä rakkaudesta liikuntaan ja yhdessä tekemiseen. Minkäs teet kun tuli opetettua koira estehakuiseksi, irtoovaksi ja ohjauksen ollessa vähän sinnepäin, sitä saa mitä tilaa...

Treenikalenteri pääpainot ovat olleet keinun parantamisessa ja valssissa. Jep, kolmasluokassa kisaavan koiran perussettiä ;-)

Keinulla ei kisoissa ole vitosia juurikaan rapsahtanut. Viimeisissä Tuulian ja Sepon treeneissä lennettiin lujaa ja korkeelta. Pitäis jokaisessa treenissä palkata keinulla taakse. Voi muuten alkaa kisoissa niitä vitosia rapsahteleen, mutta olis niin kivaa päästä radalla eteenpäin... Omissa treeneissä naksuttimen kanssa yritän saada Ansan niiaan keinun päässä. Tavotteena olis suoritus, jossa Ansa menee keinun päähän täysillä ja joustaa takajaloilla lähtien liikkeelle vasta keinun ollessa alhaalla.

Valssissa Ansa menee hypyn täysillä, ei kokoa itseään ennen ponnistusta ja kääntyy vasta hypyn jälkeen. Tuskin koskaan saan opetettua sitä valssissa nuolemaan siivekkeitä, eikä tarttekaan ainakaan vauhdin kustannuksella. Mutta pientä säätöä... Sepon treeneissä tuota kuvattiin ja tutkittiin hidastuksella. Hassusti nakkas takapäätään laskeutuessaan hypyn jälkeen. Varalta tehostetaan Ansan jumppaa, syvät lihakset vahvoiksi! Hierojakin tilattu - koiralle.

A:sta yritin rakentaa ongelmaa. Jatkossa ehkä hyvä katsoa useampi treeni tai suoritus, jonka jälkeen voi panikoitua. Mielestäni omissa treeneissä (kerran) loikka alkoi kontaktialueen yläosassa. Onneksi video paljasti, että Ansa nakuttaa ku kone neljällä loikalla.

Uudet hyllytyskengät

Opetampas sen kääntymään...

Sepon treeneissä pohdittiin viimeksi Ansan laiskuutta, siis kääntymisen suhteen. Sehän mielellään räiskii radalla, komeesti kylläkin. Sen ponnistus hypylle lähtee kaukaa ja loikalle kertyy pituutta maksikoirien verran. Siitä palkitsevinta on hypätä ja mieluusti aina eteenpäin. Nyt on hyvä hetki opettaa Ansa tykkäämään kääntymisestä. Helppoo ;-)

Suunnitelmana on palkata sitä kädestä sen tullessa ohjaaja kohti. Samalla pitäis saada se kokoamaan itseään paremmin enne hyppyä, jolloin kääntyminen on mahdollista. Valssia tehdessä nakkaan Ansalle lelun jo esteen eteen, jolloin se häkeltyy tilanteesta ja kokoaan itseään. Hyppää yleensä esteen kuitenkin, mutta hakee palkan sen jälkeen. Tänään treenattiin mm puolivalssia ja palkkasin sitä käteen. Oli vaikeeta itsellenkin, kun vuosia nakannut lelua vaan pois päin itsestäni.

Läksyksi tuli myös tehdä puoliympyrää, jossa estee lähellä toisiaan ja rimat matalalla. Siinä Ansa joutuu miettimään ponnistamistaan eikä pääsee kaahottamaan. Superpalkkaa kun menee mahdollisimman lähellä ringin keskustaa. Pitää palkata namilla, kun lelut nostaa virettä liikaa.

Vaikka tänään ei treeneissä kauan mennyt eikä vauhti huimannut päätä oli koiruus sangen väsynyt kotiin päästessään. Nukkui toista tuntia sylissä ja katseli kulmien alta Hengenvaarallista saalista.

Kisailua

Kisat Kirkkonummella takana, tulostaso oli tuttua hyllylinjaa. Mutta joskus se suurin kisa käydään itseään vastaan.

Kepeillä tunaroitiin liian paljon. Veikkaan vian löytyvän hyvin läheltä. Tänään odottaminen ja sitten kiihdyttäminen oli mulle liian vaikeaa. Epätoivoinen spurttaaminen oli herkkikselle (Ansalle ) liikaa ja tuli kesken kepeiltä pois tai jätti kepit kesken. Ekalta radalta poistuttiin loppupuolella pois, meno meni kaoottiseksi ja viisainta oli poistua takavasemmalle. Tokarata oli kumma putkelle irtoamista ja keppisähläystä lukuunottamatta kivaa tekemistä. 

Onnistuttiin jo tuttuun tapaan lähdöissä, juoksari A:lla ja puomin kontaktilla. Keinukin meni nätitsti. Kenties takapalkka keinulla alkaa pokkuhiljaa näkyä. 

Ei ku kohti uusia kisoja. Groban pääsi kisavideon tilalle :-)

Päivä kuvina

Siinäpä se nyt on, yks juhannuspäivä kollaasina. Kuvissa pönöttävät myös Jäbä ja Aksu.

Itäsaksalainen ja muita luovia ratkaisuja

Taas kisattiin, jossain Helsingissä Esa Muotkan radoilla. Huiput maisemat. Vieressä frisbeegolfrata, jokin sortin pyöräilyrata, lentokeneita (pieniä) lensi tasaisesti yli ja yks helikopterikin bongattiin sekä poppi raikas. Kaikesta ison kaupungin ihmeistä huolimatta kyettiin hyllyttään kaikilla kolmella radalla. Huisii...

Ekalla radalla tein tyylipuhtaan pakkovalssin kakkosella ja sitten yliohjasin väärään putkenpäähän. Sattuuhan sitä peremmissakin karkeloissa. Puomilla sovittu 2on2off ja matka jatkui onegelmitta 13. asti. Siellä olis klassisesti pitänyt hetki odottaa, malttamattomana jätin ohjaamatta 13. ja mentiin suoraan putkeen. A juostiin läpi ja ilman ongelmia maaliin asti.

Kakkosradalla esteellä 2. annoin koiralle lähtöluvan enkä yhtään enää muistanut, minne piti mennä. Oman nimen, vuoden ja presidentin olisin kyllä osannut sanoa, kynänkin olisin tunnistanut ja osannut kulmat piirtää oikein (MMSE olis mennyt täysin pistein läpi). Ansa onneksi muisti ekan radan alun ja meni sen mukaisesti. Sen tullessa putkesta olin jo hahmottanut olevani agilitykisoissa ja mentiin hillitysti ja hallitusti pikkuhiljaa muistiin palautuneen radan mukaan. Keppien sijasta Ansa, jostain ohjauksellisesta syystä tai sen puutteesta, haki hypyn ensin. Tää täytyy omissa treeneissä rakentaa ja miettiä, kuinka se olisi kannattanut hoitaa. Pelkäsin kakkosväliin ajatumista ja ajauduin sen pelossa liian lähelle hyppyä. Nopsampi jalkainen olis voinut kuvitella ehtivänsä persjättöön putken jälkeen. Harkitsin sitä, kunnes muistin olevani taajamajuna.

Nykyään, kun vahvuuksiini ohjaajana kuuluu pakkovalssin lisäksi takaakierto-valssi, oli jo vaikeuksia valita kaikista oivista vaihtoehdoista radan aloitus. Päädyin takaakierto-valssiin onnistuen siinä ABC:n noútopöydän arvoisesti. Rallatellen mentiin kepeille asti. Päädyin taajamajuna- ajatuksella viemään kepeille renkaan ja pituuden vasenta puolta ja tekemään koiran ollessa kepeillä takaleikkauksen. Treeneissä onnistunut, mutta kisoissa todennäköisesti ajotusongelmaa ja singahti sieltä pois. Harmitti hetken... Korjasin ja suunntelman mukaan keppien ja putken välistä 12, jolle suunnittelin saksalaisen. Muuttui radalla itäsaksalaiseksi, jossa koira tulee suorasta putkesta ohjaajan jalkojen välistä. Sitten hypitään paikoillaan yrittäen olla hyppimittä koiran päällä. Saa käyttää mut ei oo pakko.

Treenilistalle lisätty keppikulmat ja keppien jatkaminen loppuun vaikka ohjaaja jää taakse. Etupalkkaa tiedossa...

Mahat pullollaan oli hyvä Nollattaren kans miettiä, kuinka saadaan myös mulle nollia lisää. Pari luovaa ajatusta jäi mieleen:

• pokaalit ja palkinnot voi ostaa itse kotiin viemiseksi ja somettamista varten
• ulkomailta voi tilata väärennettyjä dokumentteja esim valmiiksi täytettyjä kilpailukirjoja
• Nollattaren mies voi hakkeroitua SAGI:n ja Kennelliiton sivuille ja laatia sinne pitkät rivit nollaratoja, mieluusti voitokkaita

Kisat omistettu Ranskatteren alle liiskaanutuneelle pikkulinnulle. Toivon hartaasti, ettei hiiriperhe menehtynyt omenan kotaa havitellessaan.