Aina ei voi voittaa, mutta edes joskus...

Käytiin 18.5 Maiju Korhosen koulutuksessa. Että oli näpsäkkä neiti (oletusta) opettamaan. Palute oli suoraa ja välitöntä - ja niin osuvaa. Tässä lyhyesti:

• mietittävä jokainen liike ja ohjaus
• Ansa hakeutuu jostain syystä mielellään mun taakse
• annettava tilaa varsinkin kepeillä
• katse koirassa koko ajan
• irtoaa hyvin
• takaakierrossa pidettävä ohjaava käsi alhaalla
• palkkautuu hyvin leikistä
• ei helpoin ohjattava

 Kisattiin tänään Vihdissä. Tuomareina oli Leenä Mäkelä ja Anne Viitanen. Tulostaso ei mairittele ja luokkanousu jäi haaveeksi, taas. No ainakin oli kivaa. Olihan Ansa ihan tutinoissaan kun pitkästä aikaa pääsi kisaileen ja ekalla radalla oli häiriöherkkä. Otti tuomarin liikkeestä herneet nenään ja kävi antaan palautetta. Yks kontaktikin uusittiin ja poistuttiin radalta. Tokan radan kuvas kasvattaja. Videolta poistettu laaja valikoima kirosanoja... Mustan putken jälkeen rynnin liikaa ja omalla liikkeellä vedin ohi esteen. Olis pitänyt mennä persjätön kautta, mutta ajattelin varmistella ja olin sitten reilusti myöhässä ja jouduin rynnimään tuhoisin seurauksin. Vika rata oli hyppäri ja onneksi siitä ei ole videomateriaalia. Rata oli täynnä viimehetken pelastuksia, törmäilyn välttämisiä, suunnitelmia b sekä c ja "mä en anna periksi asennetta". Homma karahti neljän hypyn loppusuoraan, jolle viimeiselle usko ei irtoavalla sheltillä riittänyt ja kiellon kautta sylttytehtaalle sekin rata.

Aika parantaa haavat - paitsi kakkossijaa

4.5 oli ihana Pilvimarjalaisten tapaaminen Riihimäellä. Tavattiin monta, hurjasti kasvanutta Ansan pentusta. Me nautittiin aksan treenaamisesta, Veijo Koistinen oli napakka ja pätevä kouluttaja. Antoi aika vapaasti ehdottaa ja kokeilla eri variaatioita. Yllättävän vaikeaa oli irtoaminen. Suurin vika minussa, kun en vieläkään sisäistä oman liikkeen merkitystä. Jos pysähdyn niin Ansakin stoppaa. 

Irtoamistreeniä 

Kuva Tiina Hovi

Ensi viikonloppuna olis suunnitelmissa osallistua Maijun Korhosen agility koulutukseen Vantaalla ja sunnuntaina startata Vihdin kisoissa. Sieltä saatiin eka LUVA ykkösistä. Mutta sitä ei oikein lasketa, koska jäätiin kakkosiksi. Pitikin odotuttaa kontaktilla, vieläkin harmittaa.

Pitkään palveli

Kauan odotettu hetki

Se ei kyllä ole kolmosiin siirto vaan treenaamisen aloittaminen. Käytiin jo pari päivää sitten kokeilemassa, mutta siitä ei tullut hevon kikkaretta. Ansa paahtoi omaa rataa... Tiukkoja käännöksiä ja yletöntä riekkumista. Ohjeeksi oli saatu aloittaa varovasti, koiraa säästäen. Tehtiin sitten rauhottumista ja nenätöitä.

Tänään muisteltiin keppejä ja kontakteja. Kepit kolisi pahasti, ei Ansa tainnut hallita kroppaansa vielä entiseen malliin. Pari sivuluisua nähtiin myös. Täytynee antaa aikaa palautua ennalleen.

Paino on muuten ihan sama kuin ennen pentuprojektia, 7,6kg. Hain täydennystä ruokavarastoon mm voimamixiä, kyl pitäs kohta tassun nousta. Mitenhän omat tassut... Pentuprojekti meni pelättyä nopeammin ohi ja ajan sai ihan kätevästi kulumaan. Tänään huomasin pohtivani ehtiskö aikatauluun vielä jooga. Se tekis mun psyykkeelle niin hyvää. Pahimmassa tapauksessa nukahtaisin, ei paha. Nyt on kyllä hienoa kun lauma on koossa ja arki palannut tähän elämään. Treenireppu ja suunnitelma valmiina, huomenna jatketaan. Sitten viikonloppu menee LOSB:n turnauksessa vanhemman pojan pelatessa säbää ja nuoremman kanssa sunnuntai ystävyysottelussa. Mä olen aina ihmetellyt, että mikä ihmeen ystävyysottelu voittoahan sitä haetaan eikä ystäviä ;-)

Less is more

Tässä aksatauon aikana on ehtinyt tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Silmiä avaava oli Agilehden Elina Jänesniemen juttu. Kaikille ei sovi kaikkeen osallistuminen, vertaan itseäni siis rohkeasti Elinaan ;-)  Viime vuosi tuntui sangen täydelle, paljon eri koulutuksia ja kilometrejä kertyi. Ohjelmassa oli säännöllisesti Salon alueellinen, Tuulian yksärit ja Hangon treenit plus kaikki ylimääräinen sälä. Tuli tunne, ettei oikein ehdi omatoimisesti treenata noita asioita. Aika meni kalenterin kanssa kikkailuun ja ehtimiseen.

Tauon jälkeen ajattelin karsia. Satsata oleelliseen, keskittyä siihen, mistä tuntee itsekkäästi ja itse hyötyvänsä. Treenata siten, miten tuntee itse oppivansa parhaiten. Tavoitteellisesti, tehokkaasti sekä ilman turhia kommervenkkejä. Tulevaisuudessa satsaan Tuulian yksäreihin kerran kuussa. Loput ajat treenaan kohtuudella hallilla max viidellä esteellä. Joka treenissä keskittyen pariin teemaan. Hallilla otettava tilan koko huomioon. Muutoin homma menee helposti pienen piirin pyörimiseksi, koska tila ei muuhun riitä. Kesällä ulkokentällä voi sitten revitellä isommalla alueella. Jossain välissä pitäs ehtiä kisata se viimeinen nolla kolmosiin.

Tauolla on harjoiteltu nenätyöskentelyä, temppuja ja luopumista. Aamulla oltiin metsälenkillä. Meillä on monen mielestä typerä sääntö, että hihnassa ollessa ei pahemmin muita moikkailla. Olin jo laittanut koirat kiinni, kun kaks ihan kivaa koiraa tuli ehdotteleen leikkimistä. Viskoin vain omieni kuonojen eteen makupaloja ja jatkettiin tyynesti matkaa. Miten se voi olla noin helppoa?

Tulevaisuuden teesit:

1. Tuulian yksärit kerran kuussa
2. Omat treenit pohjautuu Tuulian treenien vaikeisiin kohtiin sekä kisoissa ilmenneisiin ongelmiin
3. Vahvistetaan keppikulmia ja keppien itsenäistä hakemista
4. Hyvien, koiran helppoa etenemistä tukevien ohjauslinjojen löytäminen
5. Metsäaksailun hyödyntäminen

Hitti ja huti

mutta kylläkin meillä ensin se huti.  Tässä linkki ratapiirrokseen:  rata a  Henri Luomala oli ATT:lle 9.12 tehnyt ihan mukiin menevät radat, ei mitään mahdotonta vaadittu, mutta mutta... Meidän rata karahti noille kepeille. Kepit meni hyvin, mutta en uskaltanut kisoissa jättää tekemään itsenäisesti ja alkaa itse sijoittua paremmin. Olin sitten reilusti myöhässä esteellä 11. Hiukan panikoiduin ja lakkasin ohjaamasta, Ansa meni sitten esteen ohi. Hyvää noissa pieleen menneissä radoissa on se, että voi alkaa rillutella ja kokeilla "eiensisijaisiavaihtoehtoja". Kokeilin takaleikata 13 jälkeen ja saada sillä ohjaus tiukasti putkeen - no toimihan sekin. Samoin kontakteja voi prässätä. Jätin Ansan A:lle ja  hilpasin maaliin ja vapautin sieltä. Vielä en ole varma onko tuo diivailua vai koiran kontaktien vahvistamista ;-)

Rata b oli sitten se hitti. Voitettiin, eräiden mielestä hitaalla ajalla, vain -13,05s ja etenemällä 4,4. Onneksi oli sentään 0vp. Toi oli mulle hyvä rata, sain monessa kohtaa vaan seisoskella ja lähettää Ansaa putkiin, mun etenemä tais olla etanan vauhtia ;-) Ansa malttoi lähdöissä ja teki upeat kontaktit. Ei tässä voi kun olla tyytyväinen ja toivoa, ettei juoksut ihan vielä alkaisi. Vantaalla olis kisat 29.12. Sain muuten kannustavan viestin ennen b-rataa: "Nyt PERKELE se luva taskuun..." Lisää tuollaisia!

"Reilu peli on perseestä"

Siinä Paavo kommentti voitokkaiden säbäpelien jälkeen. Mä en huomannut kommentissä mitään epäurheilijamaista, mutta valmentaja huomautti asiasta...

Ansan kanssa kisattiin TSAU:lla ilman merkittävää menestystä. Epätoivoista Hassua, etten ole pettynyt vaan toiveikas. Kaikki startit sujui ilman varastelua. Ansukka tuijotti mua hymyillen paikaltaan ja lähti vasta rata-käskyllä. Kolmet kepit meni virheettä ja kontaktit pysyi. Vikalla keinulla luisui pois. Hylly oli jo plakkarissa Keinun kontakti luisui, joten tein keinun uudestaa ja poistuttiin radalta.

Eka radalta saatiin 5vp kiellosta. Olis vaatinut pienen nykäisyn, mutta sitä en saanut tehtyä ja Ansa leijeröi. Oikeaa estettä ja puolta haettiin piiiiiiitkäääään. Sija 2, 5vp ja -8,6s ei ole niin huono, kun miettii viimeaikojen ongelmia.

Toka rata meni LUVA:n arvoisesti vikalle esteelle. Suorahko putki ja este siinä nenän edessä. Mä varmistan huutelemalla sata kertaa:" Eteen, eteen....", Ansa kääntää päänsä mua kohti ja päättelee, että tässä jokin säätöpaikka ja vetää loppupäätelmänä esteen sivu. Oliko se niin, että viimeinenkin este ohjataan??? Meni siellä eräs mutka tolkuttoman pitkäksi, en mää sitä LUVA:a olis halunnutkaan ;-)

Vika rata oli niin hieno siihen asti, kun vauhtikaarteen päähän sijoitettu este pitikin kiertää takaa. Suunnittelin poispäin käännöstä, Ansa olis pitänyt ottaa haltuun aika lailla aikaisemmin... Keinu meni ilman kontaktia ja poistuttiin radalta se uusittuamme. Mutta voi minkä persjätön tyylittelin muurin jälkeen. Harmi, ettei kameraa ollut mukana eikä sen puolesta kuvaustiimiäkään näkynyt...

Tunnustettava, että ekan radan jälkeen kilahdin. Valitin jokaiselle vastaantulijalle, ratatoimitsijoille ja tuomarille sekä  kuuluttajalle. Enkä vieläkään ymmärrä! Jos ollaan aikataulusta puoli tuntia edellä niin mikä kiire on kuuluttaa ekaa lähttijää radalla (eli mä) heti rataan tutustumisen jälkeen. Hain Ansan autosta (aina ei saa autoa heti oven viereen) reippaasti ja halliin tullessa kuuluu viimeinen kuulutus ja radalla lähtölupaa odottaa 402. Nimi on muistissa ja mulla on pitkä muisti...

3 x HYL

Mitäs sitä enempää selittelemään. Nyt maksetaan hintaa siitä, että pikku varastelu startissa ei haittaa. Lauantaina startattiin Lohjalle epiksiin. Joissa kolme ekaa malttoi odottaa, mutta viimeisellä (siinä ei oltu kisan ulkopuolella) lähti mun kääntäessä selän. Tänään ATT:llä ekan startin malttoi. Kontaktit oli puhtaat. Hylly tuli, kun en korjannut Ansaa tekemään muuria. Ohjasin sen hätäisesti, ajatellen seuraavaa sijoittumista. Radalla oli paljon hyviä kohtia, joihin ehdottomasti tyytyväinen. Kahdessa kohta pieni paholainen menetti pidon rataan. Tuli kuono edellä tiukan käännöksen ja kylki luisua putkesta. On on sillä ainakin intoa. Tuli todettua, että Allan Mattsson harrastaa haastavia keppikulmia...

Kaks seuraavaa rataa käytiin pyörähtämässä radalla. Ansa pitää mua tyyppinä, joka roudaa sen kisoihin. Hän hoitaa loput ihan itse. Kyllä tiukkaa teki ottaa koiruus pois radalta. Olin luvannut itselleni tuosta teosta kengät. Toisen varastamisen jälkeen ketutus oli niin kova, että palkitsen itseni vasta kun ongelma poistunut ja ollaan kolmosissa. Pikkusen syö miestä ajaa vajaa kaks tuntia suuntaansa todetakseen, ettei Ansa ole oppinut mitään. Jatkossa oltava ehdoton tän linjan kanssa. Pikku pepun nosto lähdössä ei olis niin paha, mutta Ansa alkaa tehdä sitä rataa samantien.

Aika hiljaisina tehtiin jäähkälenkki. Nyt jo otetaan kontaktia toisiimme.