Lujaa mennään

Mieltä nostattavat kisat takana. Tuomarina toimi Rauno Virta, äijä osaa suunnitella vauhdikkaita ratoja. Tykkäsin.

Ekaks kv- radan syvääluotaava analyysi. Jäähkälenkillä kuulin mielenkiintoista infoa kansainvälisistä kisoista. En juurikaan ymmärtänyt, mutta nyökyttelin asiantuntevasti miettien kahvilan tarjontaa, erityisesti porkkanapiirakka kiinnosti. Se näytti niiltä hyviltä versioilta, joissa palan ahmittuaan käsiin jää pitkäksi aikaa rasvainen tuntu. Pientä paniikkia nostatti keppien jälkeinen ansaeste. Mä niin näin mielessäni Ansan kiitävän hypyt suoraan. Rataan tutustumisen jälkeen päässä pyöri vain se kimurantti kuvio. Muille se ei tuntunut aiheuttavan pelonsekaisia fiiliksiä. Muut esteet saivat osakseen huolettoman tutustuminen... Lopputuloksena Ansa jo kolmos esteellä kaarratti mun lentokoneohjauksen seurauksena esteen jota kukaan muu ei katsonut tarpeelliseksi suorittaa. Jopa kasvattaja oli tuon mahdollisuuden hoksannut. Toi alku täytyy testata hallissa, saattaa jäädä kevääseen, jolloin mittasuhteet saa ulkokentällä vastaamaan todellisuutta. Hetkeksi kadotin koirankin ennen A:lle menoa. Ansa hyppäsikin laskeutuen toiseen reunaan, varmasti sen sinne ohjasin. Onneksi sain pelastettua. Keppien jälkeinen kuvio meni yllättävän hyvin, tiukemminkin olis voinut kääntyä, mutta tyytyväinen tähän tällähetkellä. Ennen olis menty Ansan valitsemalla tavalla. Hyllytyksen vuoksi tehtiin puomi antaumuksella. Ansa ehti suoda söpön hymyn myös tuomarille loistaessaan tyytyväisyyttä kontaktilla. Keinu oli hiinä hiinä, A oli aika upee vaikka itse sen sanonkin. Niin tyytyväinen, että sen muutin juoksariksi. Porkkanapiirakka jäi saamatta, kun nollaa ei tullut. Ketuttaa ja nälättää.

Eka rata oli aivan loistava vikalle esteelle asti. Kääntymistreeni alkaa selkeästi tuottaa tulosta. Lopussa Ansa vilkuilee muutaman kerran mua, kun jään taakse. Varmaan mietti, että tässä on nyt joku juttu jota toi hakee. Etenemä oli 4,98m/s ja jos tuon lopun korjauksen jaksais laskee pois niin mikähän meidän lopullinen aika oliskaan ollut. Virheestä huolimatta aika oli yks parhaista. Eräskin maajoukkuedustaja olis joutunut toteamaan tätienergian paremmuuden ;-) Aikaa olis saanut nipistettyä pois kepeillä. Jouduin törkkäämään kepeille. Varmistelin, ettei mene putkee ja Ansa kääntyi tosi tiukasti. Samoin A:n jälkeen oli menossa hypyn suoraan, mutta Ansa onkin hyvin kuulolla ja korjas, Enpä olis uskonut tällaista saavani kokea. Rataantutustumisen lopussa päätin takaleikata tokavikan esteen jälkeen. Videon perusteella teen sen aikaisemmin. Läheltä liippas.

Päivän plussat:

• upeet A:t
• puomi
• puolet keinuista
• ekan radan rohkeus lähtee ajoissa persjättöön
• ekan radan asenne
• Ansa on vaan niin loistava!

Miinukset:

• puolet keinuista
• kv-radan huoleton tutustuminen
• kv-radalla keskittyminen vain yhteen kohtaan
• kv-radalla  asenne 

Kiitos Pilvimarjan porukalle. Parhautta, että niitä löytyi palkintopallilta. Läheltä liipas muillakin, Eerikakin pyllähti radalla ja kykeni nopeaan nollaan siitä huolimatta. Hyvillä on varaa oheispuuhaan rataa tehdessään.

Palkitsin itse itseni

Putkijarru, teoriasta käytännön toteutukseen

UVA:n bileet

Kisattiin taas Jari Suomalaisen radoilla Lohjalla 3.1, tuloksena tuttua hylly-linjaa. Suomalainen oli keksinyt laittaa hyppysuoraa (tai kaarretta), jonka jälkeen koira piti saada siihen hankalampaan päähän putkea. Jos koira on estehakuinen, irtoova ja hyvin rataa lukeva ja ohjaaja on taamajajuna ja tietoinen riskistä epäonnistua, niin mahdollisuus hyllyttää on lähes varma. 

Putket kyllä imee Ansaa, aina rataantutustuessa ne pitäis muistaa tsekata. Samaan aikaan pitäisi saada opeteltua putkijarru. Teoriassa sen tiedän, rataantutustuessa sen muistan, mutta kisasuorituksessa se vaan jää tekemättä. Kun tietää, että seuraavaan pisteeseen on jo kiiru, on kätevää säästää aikaa jättämällä jarru välistä. Siinähän sitä katselee karvanlähdöstä kevennyttä persusta. No kivaa oli ainakin toisella meistä, ja kenties jollain yleisössäkin. Videot on loistavia, niissä kuulee rehellistä palautetta. Tää jäi mieleen: "Noista ei koskaan tiedä, voivat tehdä hienoo jälkee tai sitten *paljonnaurua*".Seuraavasta yksäristä jätin vienon (kokonainen lause ilman hymiöitä) toiveen putkijarrusta. Epäonnistumisiin voi vielä lisätä se, että ohjaajan ollessa myöhässä on vaikea onnistua välistävedoissa.

Treenattava myös suoran jälkeinen kepeille vienti suorasta kulmasta. Nyt sain yliohjattua hypylle. Ajatuksena oli linjata Ansaa oikeaan väliin. Velipoika siinä onnistuikin upeasti. Renkaasta videon perusteella Ansa tulee alas kyljen kautta. Varmaan juuri tuon linjauksen ajoituksen takia. Se onkin nöyrä koira ja yrittää vaikka kesken hypyn suorituksen totettaa ohjausta.