Lujaa okseria päin

Kisattiin 13.12 Vantaalla Markku Kaukisen radoilla. Ekana videolla vika rata. Hyllyttäessä aika alussa, sain loistavan ajatuksen vedättää piskiä. Huoh, olis voinut jättää ajatuksen asteelle... Joskus ahdistanut, kun aina tuntuu näkyvän koirasta vaan perskarvat. Nyt olis tilaisuus näyttää sille, miltä se tuntuu... Keinulla etumatkaa mun hyväks oli ihan kivasti. Ansa tais luulla keinua puomiks, oli sen näköinen askel keinun päässä. En edes vilkaissut taakse, ruma todellisuus paljastui videolla, hups. Munhan on ollut tarkoitus himmata keinulla, jotta Ansa sen malttais rauhassa suorittaa.  Kisoissa ekalla radalla lukitsi keinun jälkeen putken ja ajattelin sen nyt menevän myös sinne ilman suurempia ponnisteluja, ei irronnut! No mun liike sivuun oli sangen voimakas. Hyvä tietää, että kyllä tää käännöstreeni alkaa tuottaa tulosta :-) Muutama näpsäkkä käännöskin saatiin puserrettua. Puomilla malttoi odottaa vapautuskäskyä, kun oli päässyt kainalokyydillä pois ekalta radalta vapautettuaan itsensä sieltä puomin päästä. 

Videon tokalla radalla hyllytys tapahtui A:n jälkeen. Päällejuoksulla oli tarkoitus vetää Ansa oikeeseen putkeen. Joskus vastaavissa tilanteissa Ansa on tullut esteen ohi. Ajattelin himmata vauhtia, jotta se suorittais esteenkin. Nyt se käänsi sen tiukemmin mua kohti ja lukitsi väärän putken. Ajattelu ei selkeästikään ole mun vahvin puoli. Keinulla himmasin, mutta olis saanut malttaa odottaa hiukan kauemmin. Puomin juoksi hienosti kontaktin kautta. Korvien asennosta voin päätellä sen tiedostaneen asian :-D Houkuttelis ajatus juoksupuomista...

Videon vika rata oli loistavaa meiltä.  Ansa pamautti itsensä lujaa okseriin. Mietin keskeyttäväni ja antavani sen hypätä yhden esteen. Toinen jatkoi kun mitään ei olisikaan tapahtunut, joten hipsuttelin perässä. Ulkona tunnustelin koiran ja tsekattiin liikkumista, ei ongelmia. Onneksi hieronta on pian. Rata tuntui helpolta, aivan liian sujuvalta eikä missään tarvinnut hurjasti nähdä vaivaa. Ajattelin meidän olevan hitaita, mutta etenemä oli 4,6m/s ja Ville Liukalle jäätiin alle sekka. Jos okseri olis ollut normisuoritus niin mitä olis ollutkaan lopputulos... Vapiskaa agilityvaliot ja maajoukkue-edustajat, sm-kisaajista puhumattakaan...

Tässä se Kisavideo  olkaa hyvä.

Lähellä, mutta niin kaukana

Onhan tässä kisattu, mutta blogiin viitsi jatkuvasti päivittää hylättyjä ratoja. Eikä nytkään kannata nuolasta. Jari Suomalaisen radoilta 10vp ja 5vp. Joskus aiemmin kisannut tyypin radoilla ja todennut ne sangen helpoiksi hyllyttää. Meidän saapuessa Lohjalle oli maksit vauhdissa ja totesin, että inhimillisempiä ratoja kuin muistinkaan.

Ekalla radalla tippu neljännen esteen rima, vitonen vielä kaupanpäälle kepeiltä. Alkuun heitettiin ihan kelpo merkkaus. Kyykyttääkseen keski-ikäistä ohjaajaa oli Suomalainen tehnyt kepeille menen ahtaaksi. Siihen väliin ei mahtunut mun arse ja liukas sheltti. Sheltti väisti kakkosväliin. Muuten ihan näpsäkkää menoa. Keinullakin maltoin himmata ja tukea Ansaa tyylipuhtaaseen suorittamiseen. Aika pro oli myös hyppy ennen keinua, siinä sain hyvin Ansan pysymään hyppysissä. Omaa erinomaisuutta tukee myös uskallus lähettää koira suht kaukaa takaakiertoon ja liikkuva valssi ennen putkea. Ainekset kunnon pyllähdykseen oli tarjolla, mutta jalat kantoi eikä pää tuntenut pelkoa. Puomillakin muistettiin vetää henkeä. Huolimatta keppisähläyksestä aika reilu 7 sekkaa alle ihanteen. 

eka rata videoituna kasvattajan toimesta.

Toisella radalla sertin kuva kiilsi kasvattajan silmissä keinulle asti. Tarkkasilmäinen tuomari rankaisi vitosella videonkin perusteella ihan aiheellisesti. Pienen itsetutkiskelun jälkeen agilitystä ja radasta alkoi nähdä taas valoisia puolia huomion kiinnittyessä nopeimpaan aikaan. 

Vika hyppäri osoitti elämän raadollisuuden. Ansa sai hiukan liikaa etumatkaa ja hetken mietin kumpi meistä ohjaa tätä rataa. Pään selkiydyttyä löysin aidasta aukon ja poistuttiin takavasemmalle.

Eilen olikin Sepon yksäri ja taas repullinen painavaa asiaa mietittäväksi ja treenattavaksi. Sitä ennen pari lepopäivää Ansan hieronnan takia.